Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsisin eroon tuosta hirviöstä, jota olen lapsekseni joskus kutsunut?
27.08.2016 |
12v poika siis kyseessä, jolla diagnosoitiin ekaluokalla Aspergerin oireyhtymä. Ollaan kamppailtu koko alakoulun ajan erilaisten oppimisvaikeuksien ja väkivaltaisten käytöshäiriöiden kanssa. Nyt tuli yksinkertaisesti mitta täyteen. Tuntuu siltä, että ei vaan jaksa enää. Tätä nykyä hyvä jos tunnistan tuota riiviötä lapsekseni. Miehen kanssa viime keväänä tullut ero oli viimeinen naula arkkuun. Mihin voisin pojan viedä tai ottaako kukaan tuota vastaan missään? Minä en halua pilata elämääni ja hoitaa lopunikääni väkivaltaista mielisairaalapotilasta.
Kommentit (18)
Ei ole asperger ole väkivaltainen eikä etenkään mielisairas. Surkee provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:(
Tee itsestäsi lasu-ilmoitus, josko sielyä löytyisi apua.
Sossuun vaan yhteyttä ja kerrot ettet pysty enää hoitamaan lastasi, kyllä se laitospaikka pojalle löytyy.
Onko teillä joku hoitokontakti olemassa? Jos on, ottaisin asian esille siellä. Muutoin ottaisin yhteyttä kaupungin vammais- tai lastensuojelupalveluun tuen saamiseksi.
Neuropsykologisista ongelmista kärsivät lapset tosin ovat usein ikävästi väliinputoajia, jos heitä ei katsota varsinaisesti vammaisiksi, vaikka saattavat aiheuttaa perheelle huomattavasti enemmän työtä kuin esim. liikunta- tai aistivammaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis lapsella on isä kuitenkin myös olemassa. Mites jos hän ottaisi vähän vastuuta? Tai saathan lapsen tosiaan huostaan tai laitokseen, eihän tuollaista kukaan yksin jaksa. Tsemppiä!
Miksi kutsut lastasi hirviöksi? Ei hän sentään mikään sarjamurhaaja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lastensuojeluilmoitus teidän perheestä. Pääsette miettimään sopivia tukitoimia teille. Kerro vaan ilmoituksessa rehellisesti tunteistasi ja toiveistasi. Ei ole välttämättä huono ratkaisu, jos poikasi sijoitetaan esim. johonkin perhekotiin, jossa on enemmän aikuisa (kun yhden pinna uhkaa kiristyä, voi toinen tulla avuksi) ja poika voi käydä kotonaan viikonloppuisin ja lomilla vaikka sitten hiukan useammankin päivän kerrallaan.
No kyllä lapset joilla asperger tai muita autismin kirjoin kuuluvia ongelmia voivat olla hyvinkin vaikeita tapauksia ja väkivaltaisiakin. Ehkä lapsellesi olisi hyvä saada jokin laitospaikka tai vastaava jos et kykene itse enää hoitamaan. Voisi olla lapsenkin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähetä poika Syyriaan jihadistiksi.
Täytyy tunnustaa, että minulle tuli ihan sama ratkaisu mieleen.
Pue se koirapukuun ja vie lopetettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:(
Tee itsestäsi lasu-ilmoitus, josko sielyä löytyisi apua.
Oletettavasti ap on aikuinen, joten ei voi tehdä itsestään lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään jaksaisi. Yksi syy miksi epäilen lasten hankintaa on se, että en haluaisi "viallista" lasta. Kuulostan varmasti ihmisperseeltä, kun sanon näin, ja ymmärrän, että jos (ja kun) alapeukkuja satelee, mutta en ikinä huolisi juuri tuollaista tai esimerkiksi downia jälkeläistä.
Ap, mene sosiaaliviranomaisten juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus teidän perheestä. Pääsette miettimään sopivia tukitoimia teille. Kerro vaan ilmoituksessa rehellisesti tunteistasi ja toiveistasi. Ei ole välttämättä huono ratkaisu, jos poikasi sijoitetaan esim. johonkin perhekotiin, jossa on enemmän aikuisa (kun yhden pinna uhkaa kiristyä, voi toinen tulla avuksi) ja poika voi käydä kotonaan viikonloppuisin ja lomilla vaikka sitten hiukan useammankin päivän kerrallaan.
Lasu tehdään lapsesta. Ei perheestä eikä aikuisesta.
Takaisin sinne mistä on äitinsä tahdosta tullutkin
Älä päästä lapsen isää liian helpolla, nythän hän saa levätä kun lapsenne on sinulla, ja sinun pitää myös saada levätä ja elää muutenkin, joten lapsi isälle säännöllisesti, piste.
Jos saatte pojalle laitos- tms. paikan, älkää silti kumpikaan unohtako häntä sinne.
Mitä tulee Downin oireyhtymää sairastaviin, sanon vaan, että jotkut heistä ovat toki hankalia, esim. kaavoihinsa kangistuneita ja toiset melkein kommunikaatiokyvyttömiä, mutta suuri osa on kuitenkin mitä ihanampia ihmisiä, rakkaita omaisilleen!
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, että voimat lopussa. Hae apua itsellesi ja lapsellesi. Ja muista, pieni lapsesi on sairas, hän ei ole tahallaan vaikea.
On lapsenkin etu, että hän saa kasvaa rakastavassa ja turvallisessa ympäristössä.
Voimia ♡