Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden vanhemmat ovat iältään 65 vuodesta ylöspäin!
26.08.2016 |
Oletteko huomanneet heidän elämänpiirinsä kaventuneen? Omat vanhempani ovat suht terveitä fyysisesti ( mitä nyt tuossa iässä voi olla). Viime vuosina elämänpiiri on kaventunut kyllä hyvin pieniin ympyröihin. Puhuvat lähinnä puhelimessakin naapureiden tekemisistä yms. Tuntuvat tarkkailevan useamman tunnin päivässä naapureiden tekemisiä ja ihmettelevän niitä sitten keskenään. Kun omakotitalot ympäriltä vaihtavat omistajaa, niin tarkkailu ja päivittely alkaa. EI mitenkään ilkeämielistä eivätkä takuulla ole mitään nalkuttavia naapureita, heidän elämänsisältönsä vaan tuntuu olevan yllättävän paljon siinä, miten naapurit leikkaa aitojaan tai puitaan yms. Vähän väliä on toinen ikkunassa ja sitten tulee hetken kuluttua toinen katsomaan mitä milloinkin " tapahtuu". Melko hämmentävää, varsinkaan kun kummallakaan ei ole muistisairautta tms...
Kommentit (36)
En ole huomannut. Ovat aloittaneet uusia harrastuksia ja matkustavat paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Ovat todella hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat viettävät omakotitalonsa hyötypuutarhassa valehtelematta 7 tuntia päivässä. Siis kumpikin. Kyseessä on tavallisen omakotitalon isohko piha, jossa kasvimaa, ei kuitenkaan mitään muuta kuin kotikäyttöön ja tutuille korkeintaan. Työt alkaa noin klo. 7 ja jatkuvat iltapäivään. Ja tämä ei ole liioittelua, en ymmärrä miten keksivät siinä läntillä niin paljon tekemistä. Sitä ennen on nyt syyskesällä ainakin neljänä päivänä viikossa marjankeruuta ( mustikka ja puolukka). Sitä kerätään myynniksi asti, koska kellekään sukulaiselle ei enää sitä mene. Kummallakin kuitenkin suht hyvä eläke eikä rahapulaa, niin keräävät myyntiin.
Mun vanhemmat tai äiti lähinnä soitti mulle melkein päivittäin ja kertoi mitä työkaverit teki sanoi kuinka tyhmiä ne oli ja mitä sitten tapahtui jne. Nyt kun on eläkkeellä niin mä oon vähän huolissani että mistä saa sitä "sisältöä" elämään. Naapuritkin niillä kaikki eläkeläisiä että eipä niistä raflaavia sekoilujuttuja saa aikaiseksi, paitsi sitten kun joku haetaan ambulanssilla.
Mun isovanhemmat ovat seitenkymppisiä, perusterveitä vanhuksia.
Matkustelevat paljon kaksistaan, perheen sekä ystäviensä kanssa, harrastavat ymv.
Hyvin täyttä tuntuu olevan heidän elämä.
Koko lailla ap:n kuvailema tilanne. Elämä on rajoittunut kotipiiriin ja muutamiin ystäviin ja sukulaisiin. Kertoilevat sitten puhelimessa omia ja minulle tuntemattomien ihmisten pikkutekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kyttäilee jatkuvasti naapureita ikkunasta. Tosin on tehnyt sitä aina. Ei ole muita harrastuksia kuin kävely. Omatkin vanhemmat lähinnä istuskelevat kotona. Appivanhemmat tai omat vanhempani eivät koskaan käy missään reissuilla edes kotimaassa. Ainoastaan käyvät katsomassa lapsenlapsia eivätkä silloinkaan malta jäädä yöksi.
En oikeastaan päinvastoin, eläköitymisen myötä elinpiiri on jopa laajentunut tai ainakin monipuolistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhempani ovat enemmän kuin ekan vastaajan: Eläkkeelle jäätyä elinpiiri on pikemminkin kasvanut. Mutta ilmeisesti ap:n kuvaama ilmiö ei ole harvinainen, sillä vanhemmillani on vuosien mittaan jäänyt yhteydenpito aika moneen vanhaan tuttavaa: Elämä ja ajatusmaailma on kuulemma liian erilaista, kun monien muiden samanikäisten puheenaiheet ovat kuulemma juuri tyyliä naapurin aita tai jotkut 30 vuoden takaiset työpaikan tapahtumat. Ei kuulemma jaksa kiinnostaa, kun on niin paljon muuta mielenkiintoisempaa, nyt kun on vihdoin aikaa. Mutta on noita samanhenkisiäkin eläkeläisiä ja niiden kanssa sitten tekevät teatterireissuja ja muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat 75-80 v. Isä käy metsätöissä edelleen melekein päivittäin. Äiti lähtee toisinaan mukaan. Piirit olleet muutenkin aina pienet. Ja samoissa pyörivät kuin nuorempanakin.
Älkää nyt tehkö 65 vuotiaista mitään vanhuksia, heillä on vielä monta työvuotta jäljellä. Sauli Niinistö on virkeä 68v, Marion ja Paula Koivuniemi elämänsä kunnossa olevia 70 vuotiaita, Katri-Helena täyttää 72, Pirkko Mannola 79.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuseläkkeellä oleva on vanhus vaikka voissa paistaisi. Vanhuutta vältellään seniori-sanalla nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun isovanhemmat ovat seitenkymppisiä, perusterveitä vanhuksia.
Matkustelevat paljon kaksistaan, perheen sekä ystäviensä kanssa, harrastavat ymv.
Hyvin täyttä tuntuu olevan heidän elämä.
Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa tällaista vastausta? Ja ei, en ole tuo kirjoittaja vaan ihmettelen, kun itse ilahdun aina, kun ihmisillä menee hyvin valittamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on päälle seitsenkymppisiä ja alkoholi pysyi rajoissa työssäolessaan mutta nyt kun ei ole mitään estoja juovat lähes päivittäin. Välit lapsiin ja lastenlapsiin on katkottu ilkeyksillä ja katkeruudella jota suoltavat eikä siellä enää kukaan halua käydä. Jumittavat kotona juoden ja tapellen.
Mun äiti täytti juuri 70-vuotta ja menee enemmän kuin koskaan. Tälle vuodelle on jo mahtunut neljä ulkomaanmatkaa, joista yksi Kiinaan ja yksi golf-reissu Espanjaan. Näihin ei ole laskettu mitään Tallinnan tai Ruotsinreissuja, joita tuntuu heittävän eri kokoonpanolla harva se viikko. Välillä pitää melkein sanoa, että onko sun ihan pakko mennä noin paljon, kun kuitenkin jonkin verran noista väsyy.
Eli en lainkaan ole huomannut ap:n vanhempien "oireita". Isäni valitettavasti kuoli jo ennen kuin täytti 65 v. mutta sitä ennen menivät yhdessä, muttei läheskään noin paljoa.
Mun vanhemmat on 67v, isä treenaa viikottain edelleen (sama jengi ollut jo vuosikymmeniä), ravaavat mökillä jossa riittää puutarhahommia sun muuta, käyvät tapahtumissa ja näyttelyissä, matkustavat edelleen (ovat aina reissanneet paljon, nyt on ehkä pienet reissut jääneet pois, mutta tuollaiset kuukauden pätkät lisääntyneet). Ystäviä heillä ei ihan hirveästi ole, mutta ovat aina viihtyneet kahdestaan ja yksin, ja jäävät kyllä ulkomaillakin suustaan kiinni helposti :). Ovat ehkä aina olleet sellaisia rauhaa rakastavia, ja siksi elämässä on riittänyt mielekkyyttä näihin päiviin asti, vaikkei mitään suurta tapahtuisikaan.
Mun äiti on 88 vuotias, ei käy missään kukaan sukulaisita ei enää yhteyttä pidä, omista lapsistaan yksi käy viikonloppuisin, lapsenlapsista yksi käy pari kertaa vuodessa.
Näin ne vanhukset unohdetaan, hävettää sukulaisten puolesta, itse avustan äitiäni päivittäin.
Mun vanhemmat on 72- ja 77-v. Isä on vielä aktiivinen monissa harrastuksissaan ja luottamustoimissaan, mutta äiti on sairastellut paljon, mm. alle 60-v ASO-tauti ja keuhkosyöpä, ja sitten alta 70- aivoinfarkti x 2. Ilman apuvälineitä hitaasti pääsee liikkumaan, siinä on aiempi liikunnallinen aktiivisuus jäänyt pois. Romskuja lukee ja seuraa telkusta mm. Salkkareita.
Äiti kuoli 60+ ja isä luuhaa jonkun lutkan kanssa. Väleissä emme ole, joten ei tietoa eikä kiinnostusta ukon tekemisistä.
Minun vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja päin vastoin ovat aktiivisimpia kuin koskaan. Isä täytti juuri 72 vuotta ja tekee edelleen satunnaisesti töitä entiselle työnantajalleen, joka on suuri pörssiyhtiö. Aina kun tarvitaan kokenutta insinööriä lähtemään vaikka Iraniin, niin isää pyydetään mukaan. Vanhemmat ovat kesät mökillä ja talvella matkustavat milloin minnekin golfaamaan ja pelaamaan tennistä.