Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikineitsyt, eikä toivoa paremmasta
25.08.2016 |
Olen siis 20-vuotias nainen, ylipainoinen (90 kg, 163 cm) ja olen viimeksi koskenut vastakkaiseen sukupuoleen 9-luokan pakollisissa paritansseissa 5 vuotta sitten. Ystäväpiirinikään ei kuulu yhtään miestä ja kavereitakin on runsaat kolme. Nyt yhden niistä kavereista läksiäiset on tulossa enkä oikein edes huvita mennä, kun tiedän istuvani hiljaa koko sen ajan, kun siellä olen. Olen siis erittäin hiljainen, sulkeutunut, introvertti, mikä osaltaan selittää pienen kaveripiirin. Tulossa on noin 20 vierasta, joista tunne ainoastaan juhlien järjestäjän ja meidän yhteisen kaverin joka kuuluu niihin kolmeen minun kavereista.
Aloitin yliopistossa viime vuonna alalla jossa opiskelijoista 26% on miehiä ja aina kaikissa bileissä olen päätynyt seinäruusuksi vaikka olen kovasti yrittänyt sosiaalistua. Ei sillä että kukaan minua olisi edes lähestynyt.
Onko minulla oikeasti mitään toivoa? Tuntuu, että vajoan koko ajan syvemmälle yksinäisyyteen enkä voi sille mitään.
Kommentit (34)
Tulipas itsesääliä täynnä oleva kirjoitus, mutta jotenkin vain tuntuu toivottmalta koko tilanne. Olen jo alkanut suunnittelemaan koko loppu elämää yksin ettei tule karvaita pettymyksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vasta 20-v, eli ei mitään kiirettä! Opiskele ihan rauhassa, kyllä se oikea sunki eteen tulee ku vaan keräät vähän itseluottamusta :)
Laihduttaminen on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun syön suhteellisen terveellisesti, tosin isompia annoksia kuin ehkä pitäisi ja liikunkin ihan kohtalaisesti, mutta nautin vain kävelystä, joten en kuluta tarpeeksi.
Nettitreffeily tuntuu vain säälittävältä, kun en kelpaa kenellekkään livenä. Jos olisin käynyt edes yksillä treffeillä, niin olisi ehkä eri asia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa määrättäisiin vain masennuslääkitys, joka vain lihottaisi entisestään. Joten ei.
Ap
Jos olisit tarpeeksi epätoivoinen, niin laihduttaisit. Ehkä et ole vielä siinä pisteesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toivoa. Menet baariin, ei mihinkään pintaliitopaikkaan, vaan lähiöbaariin, ja olet siellä oma itsesi, juot jotain .Ihan varmasti tulee miehiä lähestymään.
Näin itse pääsin aikoinaan neitsyydestäni, 37-vuotiaana. Päätin että nyt loppui unelmien prinssin odottelu, ja haluan vaan sitä munaa, ihan sama onko juopolta baarissa. Ja siitä alkoi sitten parempi elämä muutenkin ;)
Hei äläs nyt, monella pyöreälläkin tytöllä on poikaystävä. Katsele ympärillesi niin näet miten erilaisia ihmisiä on pariutunut. Tarvitset lisää itseluottamusta ja rohkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää rekisteröitymispakko on syvältä.
Eli minulla on 17 vuotta aikaa ennen kuin vauvapalstan neitsyysennätykset menee rikki. Ja sille joka sano, että löydän varmasti jonkun, niin Suomessa on vähintään tuhansi, jotka ei ikinä löydä ketään. Suurimmalla osalla tosin on jotain lyhyitänsuhteita välillä. Rehellisesti sanoen olen melko varma että kuulun niihin jotka ei ikinä löydä ketään. Koska jos minulla olisi toivoa, luulisi jonkun miehen minulle edes puhuneen, jostain muusta kuin koulu asioista.
Ap
Lihavuudesta sanoisin sen, että se on sellainen kosmeettinen ominaisuus, jonka vaikutuksia ei itse suoraan aina tiedosta ennen kuin laihtuu. Sama on kyllä muidenkin kosmeettisten ongelmien kohdalla (toki lihavuus on pitempään jatkuneena myös terveysongelma mutta se on eri juttu) ja vaikka positiivinen ajattelu ja onnistumiset parantavat itseluottamusta ja ulosantia, se tietty ongelma kuitenkin hiertää alitajuisesti siellä taustalla ja vaikuttaa siihen miten ihminen käyttäytyy ja tuo itseään esille; silloin ei siis välttämättä saa kaikkea itsestään irti, vaan suojelee itseään alitajuisesti vetäytymällä hieman.
Niin kauan kuin on lihava, kannattaa vain jatkaa elämästä iloitsemisen yrittämistä, koska elämä on elämää lihavanakin mutta samalla myös laihduttaa siinä taustalla ja ajatella itseään hoikkana. Ajan kanssa se positiivinen omakuva tulee sitten osaksi todellisuutta ja "fake it till you make it" ajattelu on tullut tiensä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri kirjoittaa masennuslääkkeitä, terapeutti juttelee asiasta kanssasi. Tietty terapiaan julkiselle on pirun vaikea päästä varsinkin jos ei syö niitä pirun lääkkeitä. ainahan voi yksityiselle mennä jos on varaa.
Olet vasta 20-vuotias onko asialla nyt oikeasti niin hirveä kiire?
Jos on niin pistä KIK: Janizzzz_ viestiä niin hoidetaan homma pois alta :D
Mikä ikineitsyt tuon ikäinen nyt muka on? Älä nyt vaan mene menettämään neitsyyttäsi jollekin randomille vain koska haluat siitä eroon. Se on nuorella naisella iso valtti parisuhdemarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roadwalker kirjoitti:
Mikä ikineitsyt tuon ikäinen nyt muka on? Älä nyt vaan mene menettämään neitsyyttäsi jollekin randomille vain koska haluat siitä eroon. Se on nuorella naisella iso valtti parisuhdemarkkinoilla.
Näimpä.
Ei aloittajan ongelma ole neitsyys vaan yksinäisyys, epävarmuus ja mahdollisesti masennus. Löytyykö AP:lta mitään harrastuksia joka aktivoisi ja toisi elämään iloa?
Miksi ei olisi toivoa paremmasta. Mä olin 22 tai 23v siinä vaiheessa kun eka kerta oli ajankohtainen. Tietysti jos vaatimus on että mies pitää löytää live-elämästä niin epäsosiaalisuus on ongelma. Jos mulla ois ollu sama vaatimus niin olisin täyskokematon varmasti vieläkin.
MiesHämeestä kirjoitti:
Roadwalker kirjoitti:
Mikä ikineitsyt tuon ikäinen nyt muka on? Älä nyt vaan mene menettämään neitsyyttäsi jollekin randomille vain koska haluat siitä eroon. Se on nuorella naisella iso valtti parisuhdemarkkinoilla.
Näimpä.
Ei aloittajan ongelma ole neitsyys vaan yksinäisyys, epävarmuus ja mahdollisesti masennus. Löytyykö AP:lta mitään harrastuksia joka aktivoisi ja toisi elämään iloa?
Ei löydy harrastuksia, vaikkakin olen miettinyt kahvakuulan aloittamista juurikin tuon laihduttamisen kannalta. Ja harrastuksissa on se sama ongelma kuin kaikkialla muuallakin, että putoan pois joukosta aina kun muut alkavat tuntea toisensa paremmin. Esim. yliopistolla tutorirymässä muista tuli yksi iso porukka ja minä jäin roikkumaan sivulle vaikka yritinkin olla aktiivisesti mukana. Tosin löysin yhden kaverin, joten en ihan täysin yksin ole sillä. Ja siinä sivulla roikkumisessa on se ongelma, että kaikki muut viettää aikaa yhdessä vapaa-ajalakin ja viestittelevät watsappissa omassa ryhmässä johon minua ei ikinä liitetty...
Ap
Ainut varma keino: laihduta. 1-2 vuodessa saat niin näkyviä tuloksia että miehet juoksevat perässäsi. Laihtumiseen ei ole oikotietä, diettaa, jumppaa, liiku. Hulluna. Hommaa helpottava vinkki on että siihen jää koukkuun kun tuloksia alkaa tulla.
Ei sun tilanne ihan toivoton ole. Mutta lähinnä mä mietin tuossa, että mitä oikeasti haluat? Jos et ole turhantarkka kumppanista, niin kyllähän se pano järjestyy jos vain haluat eroon neitsyydestä. En kyllä usko, että se yksittäinen irtohoito sun oloasi hirveästi helpottaisi.
Harrastuksia olisi hyvä kehittää. Kahvakuula on oikein hyvä harjoite, mutta laihtumiseen tarvitaan säännöllinen aerobinen, pitkäkestoinen liikunta. Kävisikö uiminen?
Ongelmasi ei tosiaan ole neitsyys vaan masennus ja yksinäisyys. Hakeudu vaikka opiskeluterveydenhuollon kautta juttelemaan psykogille tai lääkärille, tarvitset lääkkeitä ja terapiaa. Lääkkeet eivät lihota, se on turha pelko.
Seuraava askel on sitten itsestä huolehtiminen ja kavereiden etsiminen. Et vietä tervettä elämää jos ylipainoa on kertynyt noin nuorena tuon verran. Ala vaikka käydä kävelylenkeillä ja kirjaa ylös kaikki mitä syöt päivän aikana.
Seksi on vasta kolmas askel, et voi nauttia siitä jos olet masentunut ja tyytymätön itseesi. Sitä ehtii kyllä harrastaa kun löydät sen sopivan ihmisen ja ihan lopuksi- nettideittailussa ei ole mitään säälittävää.
Alue: Aihe vapaa
Tinder!