Synnytys

1. Olin avautumisvaiheen ammeessa. Juuri ennen ponnistusvaihetta kohdunkaulan puudutus.

2. Olin ammeessa. Ponnistusvaiheessa ihan siinä perinteisessä asennossa...

3. Ei tullut, ei tarvittu.

Näin eka synnytys, joka oli suht nopea.

1. Ilokaasua - ei toiminut, epiduraali - toimi tosi hyvin, kohdunkaulanpuudutus vai mikälie, en oo aivan varma miten ois pitäny toimia. :D

2. Makasin altaassa. Ponnistin ihan normaalisti sängyssä.

3. Eppari tehtiin mutta ei mitään repeämä, Imukupilla yritettiin ja hätäsektioon päädyttiin.

Onko "normaali" ponnistuasento makuultaan? Eikö se ole kuitenkin aika epänormaali, jos katsotaan sitä, mikä olisi luonnollinen ja vanhanaikainen asento ponnistaa?

1. Ensimmäisenä lämmingeelipussi, sitten kokeilin ilokaasua, mutta siitä tuli huono olo. Tämän jälkeen epiduraali.

2. Avautumisvaiheessa kävelin, seisoin, makasin selällään, kyljellään, kokeilin kaikenlaisia asentoja. Sitten kun sain epiduraalin niin en saanut enää kävellä, piti vain maata. Ponnistusvaihe meni puoli-istuvassa asennossa, koska kätilö oli mikä oli, eikä kuunnellut minua tai miestäni ja olin niin kipeä etten jaksanut tapella.

3. Väliliha leikattiin, vauva syntyi oudossa asennossa, joten repesin aika pahasti sisältä kohtuun päin, tikkejä tuli paljon. Ilmeisesti lisäksi on tikattu väärin, pitää mennä tarkistamaan. Imukuppia tmv. ei käytetty.

Itse yritin ponnistaa polvillaan nojaillen ylösnostettuun sängynreunaan, ajattelin että painovoima olisi auttanut. Kaksi tuntia siinä kökittyäni vaihdoin hetkeksi selälleen levätäkseni, ja samantien kun asento muuttui alkoi tapahtua, vartti ja muksu pihalla. Lapsi 4,5kg, ei leikattu, minimaalinen repeämä 1tikki)

Toinen synnytys, oli spinaali sekä epiduraali että ilokaasu. Turha kärsiä jos ei ole pakko. Se sattuu noistakin huolimatta eikä siitä mitään kruunua saa vaikka luomuna tuhertaa. Jokaisen oma valinta.

Onnea synnytykseen :)

Ekassa synnytyksessä epuduraali, samoin tokassa. Tokalla kerralla se tosin meni pieleen. Ekassa synnytyksessä perinteinen ponnistusasento selällään maaten ja sukanvarsista kiinni. Ekassa synnytyksessä  ei episiotomiaa, muutama pieni nirhauma-repeämä ja  melkein heti ihan normi vointi. Tokassa synnytyksessä Gynekolog. asento pakotettiin ( jalat kiinnikeisiin) kiinni, oli kaksossynnytys ja toinen tuli perätilassa. SIlloin myös käsittääkseni aina tehdään episiotomia ja niin minullekin. Oli huomattavasti kivuliaampi paraneminen kuin silloin kun mitään episiotomiaa ei tehty. Perätilasynnytys myös huomatavan kivulias ponnistus verrattuna  pää edellä tuleviin lapsiini:) Eka kaksonen tuli muutamalla pusauksella ja ajattelin että jos tää ois tässä, niin olis enemmän kuin helppoa. Mutta ei se sitten siihen loppunutkaan vielä..... Perätilasynnytykseen kehotan ainakin ensikertalaisten suhtautuvan hyvin kriittisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onko "normaali" ponnistuasento makuultaan? Eikö se ole kuitenkin aika epänormaali, jos katsotaan sitä, mikä olisi luonnollinen ja vanhanaikainen asento ponnistaa?

Taitaa olla aika epänormaali asento. Toisaalta sehän riippuu täysin naisen anatomiasta, miten parhaiten tulee. Itse kun anatomiaani ajattelen, niin tuollainen puoli-istuva makuultaan työntäisi vauvaa enemmänkin peräsuolta päin, jolloin tulisi aika varmasti välilihan repeämä.

En siis ole koskaan synnyttänyt enkä edes synnyttämässä, mutta ensinnäkin haluaisin synnyttää isolla patjalla lattialla. Pelkään että tipun siitä sängystä, kun eihän ne mitään 120 senttiä leveitä ole. Asennon vaihtaminen niissä on varmasti hankalaa. Lattialla siksi, että voisin vapaasti ilman pelkoa olla missä tahansa asennossa, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Kuvittelisin, että leveästi kontillaan, ylävartalo hieman koholla nojaten johonkin esim. sänkyyn, olisi hyvä. Kyykkyasento on kai kaikista luonnollisin, mutta siinä puutuu jalat aika nopeasti ja pystyssä pysyminen on hankalaa (synnytysjakkara on tähän asentoon kehitelty, mutta siinäkin on omat ongelmansa).

1. Lapsi 13h

Ilokaasu, epiduraali

Avautumisvaihe ammeessa ja sängyssä, ponnistus puoli-istuva.

Väliliha leikattiin ja massiiviset repeämät emättimeen.

2. Lapsi 17h

Ilokaasu, pudendaali

Avautumisvaihe sängyssä, ponnistus puoli-istuva.

Ei repeämiä eikä tikkejä, nirhauma virtsarakon kohdalla.

3. Lapsi 13h

Ilokaasu

Avautumisvaihe kävelyä ja amme, ponnistus kyljeltään ja lopulta vaihdettiin puoli-istuvaan.

Ei repeämiä, edellisen synnytyksen nirhaumasta jääneen arven viereen samanlainen nirhauma ja arpi.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin ponnistaa polvillaan nojaillen ylösnostettuun sängynreunaan, ajattelin että painovoima olisi auttanut. Kaksi tuntia siinä kökittyäni vaihdoin hetkeksi selälleen levätäkseni, ja samantien kun asento muuttui alkoi tapahtua, vartti ja muksu pihalla.

Emätinhän ei ole mikään suora putki eikä ulostuleva vauva mikään suoraan putkeen sovitettava pötkylä. Jossain telkkariohjelmassa jenkkikätilö (jee) selitti, että asentoja pitäisi vaihdella, että vauva pääsee aina vähän eteenpäin siellä. Tästä syystä esim. kävely on hyvä, pepun heijaus oikealta vasemmalle, jumppapallon päällä pyörittely jne.

Eli asentoja pitäisi vaihdella, kyykky, kylki, selällään, pari kävelyaskelta jne.

1. Ilokaasu ponnistusvaiheessa ja siitä ei omasta mielestäni ollut edes apua, vinguin kyllä epiduraalia avautumisvaiheessa mutta synnytys ei ollut vielä sillon kunnolla käynnissä niin sanoivat että ei voi vielä antaa mitään. Sitten kun olisi voinut antaa sen epiduraalin niin avauduin niin kamalaa vauhtia että sitä ei enää ehditty antaa joten siksi vain ilokaasu.

2. Kokeilin kaikkia mahdollisia asentoja, suihkussa olin lähes koko ajan.

3. Pieni muutaman tikin vaatinut repeämä tuli, imukuppia meinasivat käyttää kun vauvan sydänäänet laski mutta palasivat nopeasti takaisin niin ei tarvittu.

Suosittelen doulaa,

sillä doulan tuesta ja läsnäolosta hyötyy myös sinun puolisosi/vauvan toinen vanhempi💛

Synnytyksessä on kuitenkin muita ihmisiä ja synnytysosaston henkilökuntaa mukana joten siihen joukkoon mahtuu vielä doula.

Doula tapaa teitä ennen synnytystä useamman kerran joten silloin käytte läpi synnytykseen liittyviä asioita. Juuri noita sinun kysymyksiäsikin.

Mitä syvemmin pääset valmistautumaan synnytykseen eli siihen miten kehosi toimii, voi toimia tai ei toimi, sitä paremmat edellytykset sinulla on sellaiseen synnytykseen josta jäisi asioita ns. "hampaankoloon " tai murheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen doulaa,

sillä doulan tuesta ja läsnäolosta hyötyy myös sinun puolisosi/vauvan toinen vanhempi💛

Synnytyksessä on kuitenkin muita ihmisiä ja synnytysosaston henkilökuntaa mukana joten siihen joukkoon mahtuu vielä doula.

Doula tapaa teitä ennen synnytystä useamman kerran joten silloin käytte läpi synnytykseen liittyviä asioita. Juuri noita sinun kysymyksiäsikin.

Mitä syvemmin pääset valmistautumaan synnytykseen eli siihen miten kehosi toimii, voi toimia tai ei toimi, sitä paremmat edellytykset sinulla on sellaiseen synnytykseen josta jäisi asioita ns. "hampaankoloon " tai murheeksi.

Kuinka sairaalassa suhtauduttiin doulaan (etenkin jos isäkin oli synnytyksessä mukana)? Minä pelkään, että meidän sairaala on nihkeä. Isäkin saa synnytyksen jälkeen vierailla vain vierailuaikoina, mikä tuntuu ahdistavalta...

1. Ilokaasu, epiduraalipuudutus ja joku kipupiikki.

2. Avautumisvaiheessa olin altaassa ja sängyssä. Yritin myös kävellä mahdollisimman paljon. Ponnistusvaiheessa olin perinteisesti.

3. Tuli 4.asteen repeämä. Ei pihtejä tai imukuppia.

Vierailija kirjoitti:

1. Mitä kivunlievitystä käytit

2. Olitko 1. vaiheessa missä asennoissa? Entäs ponnistusvaiheessa?

3. Tuliko repeämiä? Isoja? Tarvittiinko imukuppia tai pihtejä?

Odotan ensimmäistä ja synnytys mietityttää... Jos sinulla on kokemusta doulasta synnytyksessä, niin kuulisin mieluusti. Tai muita kokemuksia synnytyksestä.

Panadol, lämpötyyny, magneetit, näillä meni tosi hyvin kunnes aloin yhtäkkiä oksentamaan supistusten tahtiin ja menin ihan veteläksi, sitten pistettiin epiduraali, auttoi hyvin joskin todella lyhyen aikaa.

Avautumisvaiheessa lähinnä pötköttelin selällään tai kyljellään, olisin halunnut liikuskella, mutta eipä niitten letkujen ja johtojen kanssa oikein minnekään päässyt. Oksentaessa olisi tehnyt mieli maata puoliksi roikkuen sängystä, mutta eivät antaneet :D Ponnistaessa kokeiltiin makuultaan sekä selällään että kyljellään, puoli-istuvaa ja kontallaan.

Ei tullut repeämiä kun ei syntynyt lopultaankaan alakautta, jäi jumiin synnytyskanavaan sen verran ylös, että katsoivat kiireellisen sektion parhaaksi vaihtoehdoksi kun alkoi tulla epiduraalin annosmäärätkin vastaan (ja oksensin edelleen aina kun teho hiipui).

Näin jälkeenpäin ajatellen luulen (aivan täysin puhdas mutu vailla mitään todistepohjaa), että yksi iso osatekijä "epäonnistumiseen" oli se, että synnytyksen etenemistä kiirehdittiin enkä saanut liikkua, siitäkin huolimatta kiirehdittiin vaikka edistys oli ihan mallikasta siihen asti kunnes lapsi jumi. Ensisynnyttäjänä olin huolissani, peloissani ja halusin itsekin homman äkkiä hoidettua. Jos vielä toisen saan, niin kärvistelen kotona viimeiseen asti ja synnytän sitten vaikka ambulanssissa tai käytävällä.

Muita synnyttäneitä?

1. Kivunlievityksenä kaurapussit ihan alussa, sairaalassa laittoivat lämpimän pyyhkeen alapäähän, mikä pehmensi limakalvoja ja rentoutti, sain myös ilokaasua ja epiduraalin. Sitten koitin myös tens-laitetta alussa, mutta se ei toiminut minulla, tuntui vaan pahempina supparit.

2. Supistusten aikana alussa en pystynyt olla sängyssä tai mitenkään paikallani, liikuin paljon ja se auttoi kipuun, samoin huuto ja matalien äänten pitäminen. :D Sitten kun epiduraali laitettiin en enää saanut liikkua, olin fysiopallon päällä ja kontillani, jotta vauva laskeutuisi paremmin. Epiduraalin aikana kannattaa saada mahdollisimman paljon synnytys etenemään, kun se vielä silloin on suht kivutonta..kun monilla auttaa epiduraalissa vain se eka annos kunnolla ja max 3 voi antaa!

Ponnistusvaiheessa olin kyljelläni ja se toimi hyvin, vartin vaan kesti ponnistus vaikka olin ensisynnyttäjä.

3. Sain alapäähän pieniä nirhaumia, 4 pientä tikkiä tuli. Pyysin puudutuspiikin ennen ompelemista, joten en tuntenut mitään. Nyt vajaa kuukausi synnytyksestä alapää on parantunut tosi hyvin.

1. Mitä kivunlievitystä käytit

Ilokaasu sekä paraservikaalipuudutteet.

2. Olitko 1. vaiheessa missä asennoissa? Entäs ponnistusvaiheessa?

En ymmärrä ensimmäistä kysymystä.

Synnytin ponnistelematta.

3. Tuliko repeämiä? Isoja? Tarvittiinko imukuppia tai pihtejä?

Ei, vain yksi.

En tiedä, mitä tarkoittaa iso repeämä.

Ei.

1. Epiduraali

2. Kävelin ja ajoittain istuin. Ponnistusvaihe perinteisesti.

3. Tuli vaikeat 3. asteen repeämät. Synnytyksessä ei tarvittu imukuppeja tai pihtejä.

Minä olen synnyttänyt kolme kertaa perinteisesti selälläni, koska se vain tuntui parhaalta. Avautumisvaiheessa ollut keinutuolissa, vesisängyssä, kyykyssä. Yhdenkään kanssa en ole tarvinnut mitään kivunlievitystä ja synnytykset ovat olleet nopeita, 3-5 tuntia. Ekan kanssa tuli pieni repeämä.