Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olin niin tyhmä ja menin rakastumaan työkaveriini?
25.08.2016 |
Työpäivät ovat yhtä tuskaa kun meidän on pakko olla tekemisissä työasioiden takia. Kun hän on poissa näköpiiristä, niin pystyn jotenkin ajattelemaan muutakin, mutta kun olemme tekemisissä, niin tekisi mieli vaan paeta johonkin itkemään. Ja tämä h****tti ei näytä menevän ohi mitenkään. Aina kun luulen, että nyt helpottaa, niin hänet nähtyäni tilanne on taas sama kun aiemminkin.
Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa, kuinka kauan tämä oikein kestää?!? Yritän vaihtaa työpaikkaa, mutta sekään ei ole niin vaan tehty. Ihan kamala tilanne, en tiedä mitä tässä voi enää tehdä..
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta aloitusta aiot tehdä tästä aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
No mikä tuossa tekee tilanteesta niin vaikean? Olitteko suhteessa ja sitten tuli ero vai miksi asiaa pitää itkeä? Vai onko kyseessä ns. saavuttamaton rakkaus?
Eikö täällä ole muita rakastuneita? Olen ainakin lukenut joitakin asiaa liippaavia keskusteluja, mutta en löytänyt niitä äkkiseltään.. Tilanne on siksi hirveä ja vaikea, että rakastan tätä miestä. Haluaisin vaan hypätä hänen kaulaansa. Mutta kun en voi tehdä sitä, niin tuntuu kun sydän revittäisiin rinnasta ulos aina kun näen tämän miehen. Ja tiedän, että hänkin ajattelee samoin. Jos voisin, en näkisi häntä enää ollenkaan, mutta joka ikinen päivä meidän on pakko nähdä töiden takia. Olo on todella ristiriitainen, minun on pakko pysyä hänestä kaukana, mutta samalla sydän huutaa hänen lähelleen. En todellakaan suosittele kellekään! Ja minä tyhmä annoin tunteiden syventyä rakkaudeksi, jos tämä olisi ollut vaan ihastusta, niin tämä olisi ehkä mennyt joskus ohikin. Mutta nyt tämä ei näytä menevän millään keinolla, olen kokeillut kaiken mahdollisen..
Ap
Miksi ette hyppää toistenne kaulaan? Tuskin nykyiset puolisot on esteenä, koska ette todennäköisesti rakasta heitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette hyppää toistenne kaulaan? Tuskin nykyiset puolisot on esteenä, koska ette todennäköisesti rakasta heitä.
Kyllä rakastetaan, se tässä esteenä onkin.. Ja siksikin tämä on niin syvältä, en haluaisi olla rakastunut tähän työkaveriini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahtotila ratkaisee paljon. Jos et tahdo rakastaa työkaveria ja tahdot rakastaa puolisoasi, niin tuo tunne todennäköisesti hälvenee ajan kanssa. Tärkeintä on se miten tunteitasi käsittelet ja se menetkö ajatuksia pidemmälle. Vaikeaa, mutta hallittavissa.
Ääritapauksessa voit tietenkin avautua esimiehellesi ja pyytää siirtoa toisiin tehtäviin tai sitten ihan vaihtaa työpaikkaa.
Kyllä menee ohi, usko vaan. Puhun kokemuksesta. Tahto ratkaisee mutta suurin osa ihmisistä on idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on minun mieheni, niin hyppää vaan kaulaan. Saadaan piste tälle jossittelulle. Anna palaa!
Miten sä nyt noin rakastunut olet? Oletko varma että tunne on molemminpuolinen? Jos on niin mitä enää jahkailette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette hyppää toistenne kaulaan? Tuskin nykyiset puolisot on esteenä, koska ette todennäköisesti rakasta heitä.
Kyllä rakastetaan, se tässä esteenä onkin.. Ja siksikin tämä on niin syvältä, en haluaisi olla rakastunut tähän työkaveriini.
Ap
Onko hän rakastunut sinuun? Mistä tiedät?
Alue: Aihe vapaa
No mikä tuossa tekee tilanteesta niin vaikean? Olitteko suhteessa ja sitten tuli ero vai miksi asiaa pitää itkeä? Vai onko kyseessä ns. saavuttamaton rakkaus?