Oletko käynyt kansalaisopiston kursseilla?

Tähtitiedettä ja kieliä (japania 3 kurssia, englannin keskustelukerho).

Tähtitieteessä olin nuorin, välillä oltiin luokkahuoneessa, välillä ulkona kiikarien ja kaukoputken kanssa. Kivaa oli :)

Japania opiskelin, kun olin Japaniin menossa. Tosin Japanissa huomasin, että englannilla pärjäsi paremmin, eikä oltu opeteltu 3 kurssin aikana riittävästi kanjeja että monia tekstejä olisi osannut lukea. Kahdella ekalla kurssilla olin vanhimmasta päästä tai keskivaiheilta (näillä oli opena Japanin kulttuuria yliopistossa opiskeleva) ja kolmannella olin nuorin. Kolmannen ope oli muuten natiivipuhuja, Suomeen puolison työn perässä muuttanut japanilainen.

Alunperin piti opiskella pari vuotta sitten latinaa, mutta ryhmää ei muodostunut, joten liityin englannin keskustelukerhoon, jonka vetäjä on natiivipuhuja (britti, asunut Suomessa parikytä vuotta, opettaa paikallisessa AMK:ssa). Ryhmä on kiva, ja keskustelu rentoa, aiheet vaihtelee laidasta laitaan. Ja jos ei halua jonain päivänä puhua (väsynyt, esim), niin ei tarvi. Just ilmoittauduin kolmannelle vuodelle. Ryhmässä olen nuorin, seuraavaksi nuorin on nelikymppinen (ite kolmikymppinen). Kesäisin meillä on myös tapaamisia, paikallisilla terasseilla.

Lähinnä käsityökursseja maalaispitäjässä, aloitin äitiyslomalla, opetus oli 10-12.20, eli eläkeläisiä.. oon kyllä ystävystyny muutaman kanssa, eilen just soitti yksi. Nyt alko 9. vuosi, ku oon toiminnassa mukana. Tällä kertaa aikuisille suunnattu taiteen perusopetus kädentaitoja painottavana.. jos sinne tulee tarpeeks osanottajia.

Kerran olen mennyt kurssille kansalaisopistoon.

Ilmoittauduin ranskan kielen nollakurssille, sillä halusin tukea muuta opiskeluani. Ekan tunnin istuin paikalla, mutta heti seuraavana päivänä soitin ja pyysin rahani takaisin. Kurssilla oli mitä mukavin opettaja, mutta jostain kumman syystä sinne kurssille oli otettu ihmisiä jotka olivat asuneet 20 vuotta ranskassa ja puhuivat ihan sujuvaa ranskaa. Ei sellaisten kanssa halua alkaa opettelemaan uutta kieltä täysin nollasta. Onneksi sain rahani takaisin.

Digikamerakurssilla osallistujia oli parikymppisestä kasikymppiseen. Opettaja oli kolmekymppinen nainen. Kurssin "tehtävät" olivat mukavia ja mielenkiintoisia. Ainoastaan opettajalla oli jotain ongelmia sen kanssa, että kaikilla ei ole sitä Nikonin tai Olympuksen mustaa digikameramöhkälettä, vaan että vaihtoehtojakin näille on. Tästä sain kuulla koko kurssin ajan (itselläni on digikamera, jossa on täysin samat toiminnot kuin muissakin perusdigikameroissa, kameran ulkonäkö vaan oli erilainen). Lisäksi opettaja vielä sanoi että "enpä olisi uskonut, että tuossakin kamerassa on tämä toiminto" tai että "Maijakin onnistui tässä kuvaustehtävässä tuolla kameralla".

Soitinkurssillakin kävin aikoinaan, se oli mukavaa vaikka muut soittajat olivatkin 70-80 -vuotiaita.

Tänä vuonna yritän päästä pianon yksilöopetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen mennyt kurssille kansalaisopistoon.

Ilmoittauduin ranskan kielen nollakurssille, sillä halusin tukea muuta opiskeluani. Ekan tunnin istuin paikalla, mutta heti seuraavana päivänä soitin ja pyysin rahani takaisin. Kurssilla oli mitä mukavin opettaja, mutta jostain kumman syystä sinne kurssille oli otettu ihmisiä jotka olivat asuneet 20 vuotta ranskassa ja puhuivat ihan sujuvaa ranskaa. Ei sellaisten kanssa halua alkaa opettelemaan uutta kieltä täysin nollasta. Onneksi sain rahani takaisin.

Tämä on tyypillistä noilla kursseilla. Eläkeläiset, työttömät ja kotirouvat käyvät samaa kurssia vuosi toisensa jälkeen, kun ''heillä on niin mukava porukka muodostunut''. Olin itsekin yhdellä italian alkeiskurssilla, italiaa koskaan aiemmin lukemattomana, ja puolet porukasta oli käynyt saman kurssin jo ennestään ja osa oli jotain Italiassa loma-asunnon omistavia eläkeläisiä. Opettaja vain sanoi ensimmäisellä tunnilla että mukava nähdä taas tuttuja :D

Oikeasti tuo on ongelma, koska ne jotka käyvät jatkuvasti vain alkeiskursseja, vievät paikan muilta innokkailta, jotka oikeasti kaipaavat alkeisopetusta.

up

Olen kyllä nuorempana osallistunut

pukuompeluun

nypläykseen

narupunontaan

ruuanlaittoon

joogaan

lasinsulatukseen

atk:hon

mm. En muista enää edes kaikkia.

Olen just menossa. Menen InDesign ja Photoshop kursseille. Haluan kerrata näitä ja tukevat toivottavasti työllistymistä (viestintäalalla melkein kaikissa hommissa noissa vaaditaan nykyään hyvät taidot ja on tovi kun olen joutunut käyttämään).

Olen ollut vuosia aikaisemmin jo valokuvauskurssilla ja InDesign perusteissa. Osallistujat olivat hyvin laidasta laitaan, ihan nuorista eläkeläisiin. Opetus on ollut hyvää ja käytännönläheistä ja ryhmä riittävän pieni (max. 15 oppilasta).

Ilmoittautuminen oli kyllä superhelppoa. Nettisivu auki silloin kun ilmoittautuminen alkoi, hakuun kurssin nimi, klik ostoskoriin. Seuraava kurssi hakuun, klik ostoskoriin. Kun halutut kurssit olivat ostoskorissa, klik täyttämään tiedot ja klik vahvistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olen mennyt kurssille kansalaisopistoon.

Ilmoittauduin ranskan kielen nollakurssille, sillä halusin tukea muuta opiskeluani. Ekan tunnin istuin paikalla, mutta heti seuraavana päivänä soitin ja pyysin rahani takaisin. Kurssilla oli mitä mukavin opettaja, mutta jostain kumman syystä sinne kurssille oli otettu ihmisiä jotka olivat asuneet 20 vuotta ranskassa ja puhuivat ihan sujuvaa ranskaa. Ei sellaisten kanssa halua alkaa opettelemaan uutta kieltä täysin nollasta. Onneksi sain rahani takaisin.

Tämä on tyypillistä noilla kursseilla. Eläkeläiset, työttömät ja kotirouvat käyvät samaa kurssia vuosi toisensa jälkeen, kun ''heillä on niin mukava porukka muodostunut''. Olin itsekin yhdellä italian alkeiskurssilla, italiaa koskaan aiemmin lukemattomana, ja puolet porukasta oli käynyt saman kurssin jo ennestään ja osa oli jotain Italiassa loma-asunnon omistavia eläkeläisiä. Opettaja vain sanoi ensimmäisellä tunnilla että mukava nähdä taas tuttuja :D

Oikeasti tuo on ongelma, koska ne jotka käyvät jatkuvasti vain alkeiskursseja, vievät paikan muilta innokkailta, jotka oikeasti kaipaavat alkeisopetusta.

Virhe oli opiston  kurssisuunnittelussa. Olisi reilua kertoa kurssikuvauksessa todellisuus, eli pitäisi olla erikseen nollakurssi alkeista, ja erikseen keskusteluryhmä edistyneille ja vaikkapa 0-ryhmässä "etusija uusilla opiskelijoilla", kuten monissa paikoissa on soittokursseilla "etusija jatkavilla opiskelijoilla". Se on sitten ongelma, että kahdelle eritasoiselle kurssille ei riitä oppilaita ja pahimmassa tapauksessa molemmat peruuntuvat.

Totta sekin, että  kun opetus on avointa eikä ole mitään pohjakoulutusvaatimusta, joku voi joutua pettymään vain siksi, että oma taso on pahasti ali tai yli muun ryhmän tasosta.

Ongelma pienissä opistoissa on päinvastainen kuin isoissa, sillä pienissä ei oikein saa ryhmää kasaan, ja isoissa taas ryhmät täyttyvät alta aikayksikön.

Vaikka kuinka monella! Aina on ollut sekalaista porukkaa, lähinnä naisia ja ikää 30+, mutta olen tykännyt. Yleensä olen nuorin, vielä alle 30 itse. Joensuussa opiskellessani kurssit täyttyivät nopeasti, nyt maalaiskaupungissa saan aina paikan haluamallani kurssilta. Meillä ilmoittautuminen alkoi jo kaksi viikkoa sitten, mikä oli todella aikaisin tänä vuonna.

Olen käynyt ainakin näillä kursseilla: savityö, kirjansidonta, nukkekodin rakennus, nukkekodin pienesineet, huovutus, metallilankapunonta, grafiikkapainanta, nuorten kuvatyö, viittomakieli, espanja, voileipäkakku, sushi, makkara, karjalaiset piirakat ja jäätelö (tämä oli aikuinen-lapsi -kurssi ja lapsettomana pyysin mukaan vanhimman hoitolapseni, olen perhepäivähoitaja). Melkein joka vuosi jotakin.

Tänä vuonna jatkan espanjan jatkokurssille. Alkeiskurssia ei edes ole saatavilla, koska kaikki ryhmät halusivat jatkaa, joten meidänkin ryhmän ikikertaajan on pakko siirtyä eteenpäin. 😉

Kielikursseille olen osallistunut ja huomannut saman ongelman, että minet kurssilaiset osaavat paljon enemmän kuin alkeet. Syyksi luulen suomalaisten huonoa itsetuntoa, aina vähätellään omaa osaamista ja myös sitä, että jotkut vaan nauttii besserwiaseröinnistä ja kiltot suomi- tädit haluaa vieläkin olla opettajan lempioppilaita ja kympintyttöjä. Harmi niille jotka oikeasti haluaisivat aloittaa alkeista.

Tietääkö joku, paljonko työtön yleensä saa alennusta noista kursseista? Kiinnostaisi lukea kieliä, mutta hinnat on 50-80 euroa per kurssi, ja se on tällaiselle peruspäivärahalla elävälle paljon. Kansalaisopiston sivuilla luki vain, että työttömille ja eläkeläisille on jokin pieni alennus.

Nyt en muutamaan vuoteen ole ollut, mutta kymmeniä kursseja on tullut kokeiltua: tanssia, muuta liikuntaa, kokkausta, sanataidetta, valokuvausta... Vain yksi kurssi on ollut pettymys: kuntopiirissä oli ohjaaja vaihtunut ja uusi oli ihan kamala. Se kurssi jäi kesken. Ihan hyvät opettajat on muuten ollut ja muut ihmiset ihan tavallisia tallaajia. 

Olen käynyt vuosia erilaisilla työväenopiston ja kansalaisopiston kursseilla.

-aerobic tms.

-jooga

-Bollywood-tanssi

-nahan työstökurssi

-kalannahan parkitus

-sandaalien valmistus

-viikon pituisilla nahkakenkäkursseilla olen käynyt viisi-kuusi vuotta ja matkustan sinne 850km/suunta

-lapinrumpukurssi

-lavatanssin alkeiskurssi

Yleensä olen ollut kurssin juniori koska olen alle 30, mutta en ole sen antanut haitata itseäni tekemästä mitä itse haluan. Ihan tavallisia ihmisiä näissä käy. Rohkeesti vaan mukaan!

Olen ensimmäisen kerran osallistunut kansalaisopiston kurssille 15vuotiaana ja osallistun nykyäänkin 31 vuotiaana.

Olen ollut kansalaisopistossa monella eri paikkakunnalla. Olen käynyt joogassa ja core training tunneilla. Nykyisin minut löytää Venäjän kielentunneilta. Suurin osa ihmisistä on keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, mutta eksyy niille kursseille ihan nuoriakin.

Taideryhmät menee mielesäni joka paikassa heti täytee eli jos opistosi ilmoittautumisaika on alkanut, että saata mahtua enää mukaan.

30 molemmin puolin