Kysy mitä vaan henkilöstöjohtajalta

Minkäs alan johtajia sitä ollaan? 😊

Mikä on hyvä CV? Pitääkö laittaa erillinen hakemus mukaan vai riittääkö lähettää vaan ansioluettelo?

miksi yritykset potkivat pois ammatti ihmisiä vaikka tekevät törkeätä voittoa?

Vierailija kirjoitti:

Minkäs alan johtajia sitä ollaan? 😊

Kuten nimike kertoo, olen henkilöstöjohtaja. Teollisuuden palveluksessa monikansallisessa yrityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hyvä CV? Pitääkö laittaa erillinen hakemus mukaan vai riittääkö lähettää vaan ansioluettelo?

Erillistä hakemusta ei aina tarvitse. Ei niitä aina edes lueta (sori te, joille on kerrottu kuinka hakemus pitää viilata viimeistä pilkkua myöden....!). Panosta hyvään ansioluetteloon ja optimoi siinä kaikki se kokemus mitä olet ehtinyt kerätä vastaavista työtehtävistä. Viimeisin ensimmäiseksi, sama koulutuksen kohdalla. Liian pitkät ansioluettelot kyllästyttävät ja toisaalta - päällikkötehtävää tai tärkeää asiantuntijatehtävää hakiessa yhden sivun yksinkertainen ansioluettelo ei vaan riitä.

Miten saan johtajalle soveltuvia ominaisuuksia, miten itse pääsit yli uran alkuvaiheen riittämättömyyden tunteista? Minun pitäisi saada luottamusta omiin kykyihini, mutta tuntuu, että vaikka tittelit ja työt olisivat mitä, en ikäänkuin ansaitsisi niitä. Tunnun olevan anteeksipyytelevä muita kohtaan. Vinkkejä tähän? Vai tuoko ikä vasta sitä varmuutta?

Vierailija kirjoitti:

miksi yritykset potkivat pois ammatti ihmisiä vaikka tekevät törkeätä voittoa?

Asia ei ole aina niin yksinkertainen. Jos yhtenä vuonna on tehty voittoa, voi yrityksen tulevaisuuden näkymät olla sellaiset, että tiettyjä työtehtäviä ei vaan enää tarvita tai niiden luonne muuttuu. Kilpailu on mahdottoman kovaa, koko ajan pitää miettiä miten eri tehtävät voidaan tehdä tehokkaammin ja yksinkertaisemmin, muuten menee kaikilta työpaikka alta. Mutta rehellisyyden nimissä joskus toivoisin solidaarisuutta kanssajohtajilta - aina ei ihan ensimmäiseksi tarvitsisi miettiä irtisanomisia vaan muitakin keinoja on jos vaan viitsii miettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten saan johtajalle soveltuvia ominaisuuksia, miten itse pääsit yli uran alkuvaiheen riittämättömyyden tunteista? Minun pitäisi saada luottamusta omiin kykyihini, mutta tuntuu, että vaikka tittelit ja työt olisivat mitä, en ikäänkuin ansaitsisi niitä. Tunnun olevan anteeksipyytelevä muita kohtaan. Vinkkejä tähän? Vai tuoko ikä vasta sitä varmuutta?

Varmaan kaikilla on uran alussa riittämättömyyden tunteita. Varsinkin, jos hakeutuu korkeaa asiantuntemusta vaativalle alalle jossa on iältään, taustaltaan tai sukupuoleltaan vähemmistössä. Itse päätin vaan tehdä parhaani. Otin vastaan ihan mitä tahansa projekteja ja suoraan sanottuna paskaduunejakin, jotta sain tarvittavaa jalansijaa, kokemusta ja tiesin itse mitä haluan (ja mitä en halua) tehdä. Iän myötä alat sitten tietämään missä olet hyvä ja mitä haluat tehdä. Tietty uteliaisuus ja riskinotto pitää aina säilyttää ja kiinnostus oppia uutta avaa monia mielenkiintoisia ovia.

Jos tuo tunne jatkuu kovin pitkään, ehdotan että hankit itsellesi mentorin tai coachin tai käyt ammattilaisen juttusilla sillä riittämättömyyden tunne voi johtua monesta ei-työhön liittyvästä asiasta (kasvatuksesta, muista elämänkokemuksista) ja niiden tuominen työpaikalle ei ole sinulle tai työyhteisölle hyväksi. 

Millaista työsi on käytännössä? Monta vuotta teit muita hommia, kunnes pääsit henkilöstöjohtajaksi?

t. Henkilöstöjohtamista opiskelemaan aikova

Oho, huomasin, etten laittanut vastauksiini, että ne ovat siis AP:n kirjoittamia. 

Irtisanomistilanteissa usein todetaan irtisanottaville, että tämä ei johtunut mitenkään sinusta, mutta voinet myöntää, että aina huonoimmat (=tuottamattomimmat) työntekijät laitetaan ensin ulos?

Vierailija kirjoitti:

Millaista työsi on käytännössä? Monta vuotta teit muita hommia, kunnes pääsit henkilöstöjohtajaksi?

t. Henkilöstöjohtamista opiskelemaan aikova

Työtehtävät vaihtelevat paljon. Osallistun usein strategisiin projekteihin (yritysostot, haltuunotot, organisaation muutosprosessit) ja avustan muita esimiehiä heidän ongelmissaan (mietimme yhdessä ratkaisua henkilöstö- tai ilmapiiriongelmaan, tuotannon tehostamiseen ym.). Rekytointeja teen harvemmin ja osallistun lähinnä vendor-neuvotteluihin ja ylemmän päällikkötason haastatteluihin. Isommat valmennusohjelmat tulevat tietty pöydälle mietittäväksi. Työ on tosi monipuolista, ei yhtään samanlaista päivää. 

Tein itse ensin pari vuotta juristin töitä in house-juristina, sitten suoraan työsuhdepuolelle henkilöstöosastolle. Sen jälkeen olen ollut koulutusasioista vastaavan johtajana, lakiasioista vastaavana johtajana ja nyt vastaan koko henkilöstöhallinnosta. Polkuja on tosi monenlaisia. 

Mikä on kasvatustietelijöiden suurin este työelämään sijoittumisessa? Vai voiko näin edes kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomistilanteissa usein todetaan irtisanottaville, että tämä ei johtunut mitenkään sinusta, mutta voinet myöntää, että aina huonoimmat (=tuottamattomimmat) työntekijät laitetaan ensin ulos?

Tarkoitat varmaan joukkoirtisanomisia? Osin totta, osin ei. Useimmiten kriteerinä on anonyymi peruste, eli tarvitaanko ko. työtehtävää, onko sillä strategista merkitystä yritykselle tulevaisuudessa. Ellei, niin sitten katsotaan listaa niistä henkilöistä jotka hoitavat vastaavia työtehtäviä. Joskus kaikki joutuvat lähtemään, joskus vain osa. Joskus on käynyt niin, että lähtemään ovat joutuneet supermotivoituneet, osaavat ja innokkaat nuoret ja jäljelle jääviä ovat ne työpäivän seniorit, jotka kylpevät sarkasmin ja ironian ihanassa paljussa. Näistä on väännetty monta kertaa liiton edustajien kanssa. Voin sanoa, että joskus on ottanut aivoon aika rankasti antaa irtisanomislappua tulevaisuuden toivolle kun viereissä kopissa joku kohta eläkeikää lähestyvä tyyppi virnuilee veemäisesti.

Miksi tunnolliset hiljaiset puurtajat joutuvat silmätikuiksi? Röyhkeät itsensä esille tuojat saavat poukkoilla miten vain eikä heihin puututa. Miksi näin???

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kasvatustietelijöiden suurin este työelämään sijoittumisessa? Vai voiko näin edes kysyä?

En voi vastata yleisesti, mutta omaan alaani liittyen kylläkin. Kasvatustieteilijöillä on usein puutteelliset liikkenjohdon ja työlainsäädännön taidot ja käytännön kokemus. Henkilöstötyö ei ole psykologiaistuntija, pelkkää koulutusten laatimista tai esimiesten neuvontaa. Kaikkea tätä tokikin, mutta aivan ensisijaisesti se on yritysjohdon sparraamista ja silloin on pulassa jos talous- ja lakiasioiden ja strategian ymmärrystä ei ole. AP

Vierailija kirjoitti:

Miksi tunnolliset hiljaiset puurtajat joutuvat silmätikuiksi? Röyhkeät itsensä esille tuojat saavat poukkoilla miten vain eikä heihin puututa. Miksi näin???

Riippuu työpaikasta ja kulttuurista. Itse olen sen verran paatunut, että nämä takki auki-tyypit tunnistaa helposti. Meillä suoritukset ja tulokset merkkaavat enemmän kuin puheet. Selvitämme myös aina kuka on tehnyt todellisuudessa esim. projektin vaativammat työtehtävät - aina se ei suinkaan ole projektin vetäjä itse. 

Jos tilanne on häiritsevä, ota yhteyttä luottamushenkilöön, työsuojeluvaltuutettuun tai anna palautetta henkilöstöosastolle. Kun kerrot tilanteesta asiallisesti, saat yleensä myös nopeasti vastauksen. Voit toki viestiä tilanteesta myös anonyymisti ellet pysty tai halua esiintyä omalla nimelläsi.

Kuinka paljon mietit yrityksen mainetta, kun pohditaan mahdollisia irtisanomisia?

Hyviä vastauksia, yllätyin positiivisesti!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mietit yrityksen mainetta, kun pohditaan mahdollisia irtisanomisia?

Kyllä mainettakin mietitään, mutta ei kyllä ihan ensimmäisenä. Enemmän sitä, että toimitaanko tässä nyt vastuullisesti, onko irtisanomunen paras ja ainoa vaihtoehto vai voitaisiinko vielä löytää muita vastuullisempia ja pitkäjänteisiä ratkaisuja. Maineen menettämisen pelossa ei voi jättää pakollisia vaikeita päätöksiä tekemättä koska seurauksena on vain suurempi katastrofi hetken kuluttua. Enemmänkin nämä maineeseen liittyvät asiat tulevat kyseeseen sen jälkeen kun irtisanomispäätökset on tehty, ja on keskusteltu miten irtisanottavia voidaan tukea uuden työpaikan hakemisessa. Tiedottamispuoli vastaa sitten asiallisesta ja oikea-aikaisesta tiedottamisesta. AP