Miksi lapsena/nuorena hammaslääkärit olivat niin töykeitä? Vasta nyt aikuisena...
olen saanut ystävällisempää kohtelua. Enkä siis elänyt lapsuuttani/nuoruuttani sen kaukaisemmassa menneisyydessä kuin 90-luvulla. Mulla on aina ollut tosi helposti reikiintyvät hampaat ja heikko kiille. Olen tunnollisesti harjannut hampaani 2xpäivässä jne. Etenkin lapsena se hammaslääkärien ja -hoitajien asenne oli jotenkin todella tyly ja töykeä ja uskomattoman syyllistävä. Sellainen "Joo, täällä on nyt taas reikä. Hoidaksää ollenkaan näitä hampaitas?! Kyllä pitäs pestä paremmin, ettei tulis näitä reikiä!!" Ja siis minähän harjasin, söin fluoritabletteja, en vetänyt karkkia päivittäin, kuten en limsojakaan jne. Ja silti se asenne oli sellainen pelottavan tyly. Reikiä jos oli, mitään puudutusta ei saanut vaan sitten porattiin ja oltiin ikäänkuin että "Oot nyt ansainnu tän kivun, toivottavasti nyt otat opikses!". Vaikka vaikutus oli lapseen ihan päinvastainen: alkoi pelkäämään ja kammoamaan hammaslääkäriä, koska koki että jos (ja kun) jotain ongelmaa tulee, niin saa todella tylyä apua. Ja kipu on järkyttävä aina poratessa.
Nyt vasta aikuisena ja kolmekymppisenä, kun olen käynyt hammaslääkärissä olen saanut ystävällisempää ja jotenkin...hmmm..tukevampaa suhtautumista. Sellaista, että ollaan yhdessä mietitty miten voisi tätä tosi heikkoa kiillettä vahvistaa ja millaiset on ruokailutottumuset ja voisiko olla jotakin refluksivaivaa, joka aiheuttaa happamuuttaa ja kiillevaurioita. Ei ole enää onneksi ollenkaan niin syyttävää suhtautumista, että ikäänkuin tahallaan haluaisi reikiinnyttää hampaansa (koska eihän niin kukaan halua toimia, ei lapsena eikä aikuisena).
Nyt vasta olen huomannut, että ehkä sinne hammashoidon puolellekin suuntautuuihan normaaleja, empatiakykyisiä ihmisiä, eikä jotakin sadistisia tylyttäjiä. Vai panostetaanko nykyään hammaslääkärien ja -hoitajien koulutuksessa enemmän asiakkaan "kohtaamiseen"?
Kommentit (10)
Mulla ei ole edes juuri reikiä, mutta silti järjetön hammasHOITAJAkammo! Eli lapsuuden hammaslääkärissä ei ollut mitään vikaa (ihana herttainen täti) mutta hänen hoitajansa oli helvetistä, ihan järkyttävä tapaus. Pahaksi onneksi tuo kyseinen hammashoitaja työskentelee nykyään terveyskeskuksemme vastaanottovirkailijana, joten arvaatte varmaan kuinka "kiva" sinnekin on mennä...
Minusta tuntuu, että töykeä ja kovakourainen "palvelu" on edelleen vakikamaa kunnallisella puolella.
Mulla oli teininä hammashoitolan hammaslääkäri (vai olikohan hoitaja) aika ylipainoinen, ja joskus kiukuissani mietin että kohta sanon tuolle yhtä tylysti tuosta ylipainostaan, mitä hän puhuu mulle mun hampaista. No, kilttinä en tietenkään sanonut. Ja ehkä esim. hänelle oli sitten joku yleislääkäri puolestaan huomauttanut jostakin, ja hän sitten halusi olla töykeä muille, asioista joissa pystyi: hammasasioissa :/
Muistan ikuisesti kun joskus lapsena hammaslääkäri sanoi ennen porausta, että nostat sitten käden pystyyn kun sattuu niin lopetan. Ilman puudutusta porattiin tietysti. No, ei se lopettanut ja sattui niin saatanasti. Mulla on tuon takia mm. vieläkin, lähes 40-vuotiaana, viisaudenhampaat suussa kun en ole uskaltanut käydä poistattamassa. Joskus oli melkein kymmenen vuoden tauko etten käynyt hammaslääkärissä ollenkaan. Ihme kyllä ainuttakaan reikää ei ollut tullut.
Nykyinenhammaslääkäri on ihan mukava, mutta siitä huolimatta vastaanotolle meno ahdistaa valtavasti. Mistä muistuikin mieleen, että pitäisi taas mennä, edellisestä kerrasta on pari vuotta aikaa.
Minulle jäi lapsena hammaslääkärikammo juuri siitä, että paikattiin ilman puudutusta. Onneksi kävin intin Riihimäen varuskunnassa, jossa oli aivan loistava hammaslääkäri, joka oli myös myös sotilaspappi. Hän osasi hoitaa sekä suun että pelon. Sanoivat hänen osanneen hypnoosia, seköhän se oli joka tehosi. Sen jälkeen en ole hammaslääkärissä käyntiä pelännyt. Palvelukin on tosin ollut joka paikassa asiallista. Ja nimenomaan julkisella puolella, yksityisellä en ole käynyt.
Sadisteja olivat noin pääsääntöisesti.
Nuorena saa surkeaa palvelua ylipäänsä kaikkialla.
Olen ihmetellyt samaa. Omille lapsille on edelleen osunut töykeitä hammaslääkäreitä, jotka selittämättä ja puuduttamatta kiskovat hampaita pois. Minulle sama lääkäri on ystävällinen, juttelee, puuduttaa pyytämättä jo hammaskiven poiston vuoksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Omille lapsille on edelleen osunut töykeitä hammaslääkäreitä, jotka selittämättä ja puuduttamatta kiskovat hampaita pois. Minulle sama lääkäri on ystävällinen, juttelee, puuduttaa pyytämättä jo hammaskiven poiston vuoksi jne.
Tämä on kyllä ihan käsittämätöntä, että miksi muka sille lapselle voi olla niin tyly. Kun sehän vaikuttaa helposti todella paljon siihen, miten lapsi myöhemmin nuorena/aikuisena suhtautuu hammasasioihin. Uskaltaako/haluaako varata niitä määräaikaistarkituksia jne. Tuntuu että joku vastuu niillä lääkäreillä ja hoitajillakin on siihen, missä kunnossa ne hampaat on (koska pahemmassa kunnossa ne on sitten, kun ei ole esim. vuosikausiin uskaltanut käydä tarkastuksissa!)
Vähän samat kokemukset. Oon aatellu, että ehkä moni aikuinen (ne lääkärit ja hoitajat) ajatteli, että lapselle/nuorelle voi puhua miten haluaa ja jotenkin "pitääkin" olla tyly. Sellaista vähän "vanhan kansan" suhtautumista.
Mullakin ollut helposti reikiä, ja jos sellainen ihme oli, ettei tarkituksessa löydetty paikkaamista tarvitsevaa reikää, niin sillonkin oltiin vaan että "no nyt ei tarvi paikata, mutta voisit kyllä tarkemmin hoitaa". Eli iskostettiin sellainen ajatus että niin tai näin, niin mitään positiivista ei mun suusta koskaan löydy. En nyt tarkota että jotakin fanfaareita ja päähäntaputuksia olisin kaivannut, mutta vähän lempeämpää asennetta.