Lue keskustelun säännöt.
Lääkikseen vaiko ei, valaiskaa
24.08.2016 |
Olen 33 vuotias perheellinen nainen. Luin viime vuonna ihan älyttömästi lääkiksen pääsykokeisiin vaikka tiesin että ensikertalaiskiintiö heitti tummat pilvet ylleni heti alussa. En antanut tämän häiritä vaan todella luin ja pakersin koko lukion oppimäärän läpi ja kävin vielä kirjoittamassa fysiikan arvosanalla E. Opiskelin kaikenlisäksi älyttömästi vieraita termejä biologiasta siinä uskossa että josko nippelitiedoista sais pisteitä tällä kertaa.
Koe tuntui ihan ok:lta...osasin jopa vastata kysymyksiin. Monivalinnat olivat hirveitä niinkuin aina, en tiedä voiko niitä lähtökohtaisesti saada oikein. Biologiasta ei ollut paljon kysymyksiä, nippelitietoa ei tarvittu. Jäädyin kemiassa koska siinä laskurutiini ei ollut niin hyvä kuin fysiikassa. Jäin 20pisteen päähän rajasta...eli ihan helvetisti!
Minulla on MAFY nettipaketti (valmennuskurssi) ja olisi vielä ensi vuoden käytössä. Nyt vuoden 2017 tulossa muutoksia: nelilaskin otetaan käyttöön (käytännössä en enää tiedä mitä laskuja voin laskea kun suurin osa lukion laskuista perustuu vaikeampiin laskuihin joissa tarvitaa "monimutkaisempaa" laskinta). Ilmeisesti siis kukaan ei tiedä mitä odottaa ensi vuodelta,.Lääkis on haaveni, olen realistinen työn luonteesta koska teen työtä lääkäreiden kanssa päivittäin. Olen aivan varma että olisin loistava lääkäri, mutta tuntuu että nuo pääsykokeet muuttuvat jatkuvasti ja mikään ei riitä. Se ei mittaa motivoituneisuutta mielestäni (muuten olisi myös haastattelut sekä mahdollisesti jotain kyselyä siitä mitä on tehnyt myös aikaisemmin työkseen). Tämä koe tuntuu olevan vähän tuuripeliä ja ihmiset eriarvoisestaan tyyliin "voi voi kun hankit silloin 25vuotiaana ammatin, olet nyt huonommassa kiintiössä".
Olen siis hakenut myös vuonna 2013 lääkikseen jolloin lähdin itkien kokeesta (koe oli tunnetusti vaikea). Vuoden 2014 pidin taukoa ja päätin että en koske kirjoihin kunnes 2014 syksyllä päätin että nyt luen ja teen kaikkeni. En siis tuohon vuoden 2013 kokeeseen ollut paljoa edes lukenut joten oikeastaan viime vuosi oli ensimmäinen todellinen yrittämiskerta.
ikää tulee kokoajan ja paine senkin suhteen kasvaa...olenko jo liian vanha tms. Itsensä ruoskiminen on ihan turhaa ja typerää tiedän mutta välillä tulee näitäkin ajatuksia.
Mitä ajatuksia kertomukseni teissä herättää? Kannattako vielä hakea tältä pohjalta?
Kommentit (19)
Suuntaudu johonkin fiksumpaan. Lääkäreitä tarvitaan just nyt paljon, mutta biosensorit ja uusi tekniikka muuttaa alaa todella paljon. Ikäpiikkikin taittuu, jolloin hoiva-alalla on vähemmän tarvetta. Mikäli olisin sinä, opiskelisin genetiikkaa ja suuntautuisin siinä johonkin spesialiteettiin, kuten gerontologisiin ja nutrigenomisiin asioihin. Tämän jälkeen jos haluat tehdä hyvät rahat, opiskelet Data Sciencea, jossa hyödynnät osaamistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on hienoa, että jaksat yrittää! Suosittelen yrittämään vielä uudestaan jos lääkärin ammatti oikeasti kiinnostaa!
Oma haaveammatti on/oli psykologi mutta hakijoita joka vuosi yli 2000 ja sisään n.20 niin olen luovuttanut jo etukäteen. ":)"
Mikä arvosana sulla on pitkästä matematiikasta? Entä kemiasta?
Itse pääsin sisään tuolloin 2013 vaikeaksi huhutun kokeen aikaan (kolmas yritys, ensimmäinen johon luin sata lasissa). Motivaatiota lääkiksen pääsykoe mittaa enemmän kuin mitään muuta, joten jos tosissasi sinne haluat niin lue ja laske lisää. Aloita heti.
Vaikka jäitkin 20 pisteen päähän, se ei tänä vuonna edes ole niin paljoa, sillä maksimipistemäärä oli noin kaksinkertainen edellisiin vuosiin verrattuna! Helsingin ja Oulun yleisten pisterajoissa taisi eroa olla noin 30 pistettä. Minne hait, AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä lukion laskutehtävissä tarvitsee monimutkaisempaa laskinta kuin nelilaskin? OK, trigonometrisia funktioita, logaritmeja ja neliöjuuria laskiessa kyllä, mutta tällaisia laskuja kokeeseen tuskin tulee, jos pitää käyttää laskinta, joissa näitä funktioita ei ole.
Ei ole kyllä mitään järkeä tässä uudessa suuntauksessa, että lasketaan syöttämällä koko roska laskimeen eikä osattaisi laskea ilman laskinta edes perus juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perse kestää lukemista niin sitten vaan uudelleen ja tosissaan. Nyt tiedät, kuinka paljon enemmän pitää lukea.
Perusopinnot kestää 6v, eli valmistut nelikymppisenä. Riippuu tietysti mihin meinaat erikoistua mutta monella alalla erikoistumiseen liittyy paljon päivystyksiä. Jaksatko nelikymppisenä, perheellisenä yö- ja viikonloppupäivystystä, 5-8 krt/kk? Ja kenties osa erikoistumisesta, 2-3 vuotta eri kaupungissa, koska erikoistumiseen kuuluu sekä keskussairaala, että yliopistosairaalakoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis vastaanottanut korkeakoulupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen? Muutenhan ensilertalaiskiintiöllä ei ole kannaltasi merkitystä, eli olet ensikertalainen.
Jos se todella on haaveesi niin aloita jo nyt valmistautuminen, kertaile ym. ja sitten myöhemmin aloitat sen todellisen lukemisen. Ei ole mitään tietoa lääkikseen hausta mutta voisi kuvitella, että jos nyt aloitat jo kauhean pättäämiaen niin 10kk:n päästä asiat tuntuvat jo puulta ja olet burn outin partaalla mutta lue joka päivä nyt jo vähän tai laske muutaman lasku.
Eikä kukaan ulkopuolinen myöskään voi sanoa onko järkeä hakea vai ei, itse tiedät oman motivaatiosi. Tiedän vain omalta kohdaltani, että luultavasti yrittäisin nyt täysin tosissani ja, jollei se riitä niin unohtaisin koko jutun. Riippuu tietysti myös minne lääkikseen olet hakenut, Helsingin lääkikseen kun tunnetusti on vaikeampi päästä kuin muualle. Yleisesti ottaen myös ulkomailla lääkäriksi opiskelu on ihan varteenotettava vaihtoehto, se rahasumma menetytyistä työansioista, kun on päntätty valintakokeisiin ja maksettu kalliita valmennuapaketteja niin sillä summalla olisi ainakin vuoden opiskellut jo ulkomailla. Monesti kavahdetaan sitä, että koulutuksen täytyy olla huono, jos siitä joutuu maksamaan mutta ei ajatella kuinka paljon esim. itsellä on jo mennyt pelkästään kouluun hakemiseen rahaa ja aikaa. Tämä tietysti vain niille hakijoille, joilla on motivaatio kohdillaan, koska sieltä koulusta myös aika nopeasti tippuu, jollei pärjää. Tiedän muutamia, jotka ovat opiskelleet Riikassa lääkäriksi ja sen jälkeen Suomessa suorittaneet vaadittavat (opinnot (?)) Ja sen jälkeen pystyneet toimimaan Suomessa lääkäreinä. Eli on niitä muitakin keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastaneille. Minulla on aikaisempi ammattikorkeakoulututkinto, joten en ole ensikertalaiskiintiössä. Hain Turkuun, johon on myös vaikea päästä. Vaihtoehtona ei ole maasta muuttaminen, mutta toisella paikkakunnalla työskentely voisi tulla kysymykseen. Pohdin biolääketiedettä jota myös lääketieteessä tiedekunnassa opiskellaan, mutta ilmeisesti työllistyminen erityisen vaikeaa. En sitten tiedä onko tulevaisuudessa tähän tulossa muutoksia. Minua siis kiinnostaa luonnontieteet yhdistettynä ihmiskehon toimintaan, joten biolääketiede olisi sen vuoksi varmasti mielenkiintoista, mutta en halua myöskään tehdä pelkkää tutkimus/laboratoriotyötä.
20 pistettä on pettymys ja vaikka tosiaan pistemäärät olivat tänä vuonna korkeat niin en täysin siihen tuudittautu. Jotain meni kokeessa pilalle. Ehkä en kuitenkaan osannut vielä täysin valmistautua koetilanteeseen vaikka ns. alue oli jotakuinkin hallussa. Soveltaminen ja esim. edellisvuoden kokeet jäivät käsittelemättä koska aika loppui. Luin kuitenkin vajaan vuoden aikana 8 fysikkaa, 5kemiaa ja 5 biologian kurssia joten ei ihme.
Mietin myös opetusalaa, pääsisin lukemaan hoitotiedettä ja suuntautumaan vaikka opettajapuolelle, jossa ehkä pääsisi hyödyntämään edes hieman tätä mielenkiintoa luonnontiedealoja ja anatomia&fysiologia juttuja kohtaan, mutta esim amk:ssakin opettatilanne on äärimmäisen huono. Toki varmaan aina hoitotieteeltä jotain töitä saa ja työllisyys on hyvä, mutta kun hoitotiede itsessään ei kiinnosta (ei yhtään).
Jatkan pohtimista :D
Yksi sukulaiseni pääsi lopulta hammaslääketieteelliseen yli 40-vuotiaana, mutta ei missään vaiheessa ollut kovin kaukana lääkiksen paikasta muutenkaan. Vähän epäilen että haaveesi voi jäädä haaveeksi vaikka mitä tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä yritin tosissani ekalla kerralla ja jäin suunnilleen yhtä kauas ellen kauemmas. Silloin aloin lukea vähän liian myöhään ja jouduin aloittamaan perusteista, eli tahkoamaan lukion fysiikan yms, kuten sinäkin. Olin myös valmennuskurssilla. Siihen aikaan pääsykokekirjana oli vielä Galenos. Kävin lopulta viisi kertaa pääsykokeessa, osa kerroista oli välivuosina, joina tein töitä, enkä lukenut kokeeseen, mutta kävin silti tsekkaamassa. 2013 sentään jonkun verran yritystä oli, ja silloin sain naurettavan vähän pisteitä, jopa vähemmän kuin ensimmäisellä yrityksellä. Kyseinen koe oli tosiaan vaikea, ja noin 1/3 pisteistä riitti sisään pääsyyn!
Seuraavan vuoden pyhitin täysin pääsykokeisiin lukemiselle kansanopiston lääkislinjalla, ja läpäisin sitten lopulta kokeen liput liehuen. :) Silloinkin kävin silti vessassa itkemässä kesken kokeen, kun tuntui, etten osaa mitään. Itkin myös koko loppupäivän kokeen jälkeen ja hyväksymiskirje oli melkoinen yllätys.
Luulen, että itselläni suurin este oli oma epävarmuus ja täydellinen lukkoon meneminen, kun paineet olivat niin suuret. Paineensietokykyähän koe suurelta osin mittaa. Ulkopuolisen on vaikea sanoa, onko susta lopulta siihen vai kannattaako haaveista luopua, mutta ihan kevyesti en ainakaan itse heittäisi (enkä heittänyt) pyyhettä kehään. Sulla selvästi on potentiaalia, kun fysiikasta onnistuit kirjoittamaan E:n. Meidän kurssilla muuten vanhin aloittanut oli yli 40-vuotias. :)
Fakta nyt on vaan se, että hakijoita on paljon ja kaikki hakijat ovat valmiiksi hyviä, sekä tosissaan. Siinä vaiheessa jos lukee muutaman tunnin päivässä, ei pääse. Kaikki kaverini jotka ovat sisään päässeet, ovat kirjoittaneet pelkkää ällää ja silti hakeneet vähintään kaksi vuotta ja lukeneet sen 8-10 tuntia päivässä koko vuoden.
Ja ne lukiosta vastavalmistuneet ovat eriarvoisessa asemassa sinuun nähden. Sulla on jo koulutus johon valtio on laittanut rahaa ja ammatti, millä saa töitä. Nuorilla ei.
Jos haluat hakea vielä, niin hae. Mutta kyllä se vaatii töitä. Nyt et ollut tehnyt vain tarpeeksi. Siitä on systeemiä turha syyttää.
Itse haen tulevana keväänä ensimmäistä kertaa ja ahdistaa, koska olen jo 24-vuotias. Toisaalta uskon mahdollisuuksieni olevan suhteellisen hyvät, mutta tietyisti harmittaa perhanasti jos jääkin pisteestä saati pisteen sadasosasta kiinni. Pääasia ettei jää kiinni siitä, etten antanut kaikkeani.
Rehellinen näkemykseni on, että todennäköisyys päästä ainakaan vielä tulevana keväänä on hyvin heikko jos edeltävän vuonna on jäänyt parinkymmenen pisteen päähän. Toki on mahdollista päästä, mutta tiedät varmasti että jotain/joitain tekijöitä täytyy muuttaa todella radikaalisti. Tilanne on huolestuttava silloin, jos jää 20 pisteen päähän ja kokee käyttäneensä kaiken potentiaalinsa. Jos taas tietää, että aikaa panostamiselle liikeni liian vähän niin näkisin mahdollisuudet korkeampina. Samaa virhettä ei toki kannata tehdä uudestaan. Tsemppiä, ei tämä helppo tie lähes kenellekkään ole :)
Kiitos kommenteista. Kyllä annoin tällä resussimäärällä varmaan kaikkeni, mutta kuten sanoin soveltavat tehtävät jäi tekemättä ja samoin vanhat pääsykoetehtävät. Tein varmasti aikataulun suhteen kaikkeni lukemalla koko lukiomäärän, koska lukiovuosista on noh...jo jokunen vuosi aikaa. Mutta se että olenko saavuttanut jo älyllisen huipentumani on asia erikseen :) Sen verran tuohon lisäisin että minullakin on matematiikka ja bilsa vielä kirjoittamatta että ne voisi kirjoittaa keväällä jolloin mahdollisuudet paranisi. Kemia meni surkuhupaisasti mutta silti sain M:n numeroksi. L:n rivejä ei ole kaikilla sisäänpääseillä...tiedän pari ihmistä jotka ovat jäätyneet yhtälailla vaikka yo-kokeet loistaisivat L:n rivistöllä. Ja paljon on päässyt porukkaa sisään jolla on mennyt huonommin yo-kokeet kuin minulla. (tämä ehkä kertoo kokeen ennalta-arvaamattomuudesta). Mutta joo faktat on faktaa ja olen käynyt inhorealismin oppitunteja 2kk ajan kuulleessani tulokset.
Jostain syvältä nousee palava halu lukea edelleen ja nythän tilanne olisi loistava kun perusasiat on tuoreessa muistissa. Mietin vain tuota uudistusta taas että mitä se tuo mukanaan. Ja niitä faktoja faktojen perään, kokeen epäonnistumista jne.
Ja kyllä aina täytyy syyttää vähän järjestelmää. Heinäkuussa uutisointiin kauppalehdessä, että kokoajan kasvava osa hankkii lääkäripätevyytensä ulkomailta, koska suomen pääsykoejärjestelmä on niin kuluttava ja aikaa vievä systeemi. Jopa niin moni, että lääkäriliitto on pohtinut opiskelijamäärän alentamista, ettei valmistuvia ole liikaa :/
Ei ollut kaukana lääkiksen paikasta, mutta pääsi kuitenkin vasta yli 40-vuotiaana?
Olet yrittänyt tosissasi ja jäänyt 20 pisteen päähän.