Miksi naiset yrittävät nykyään olla kovia ja "päärjääviä"?

Pakko olla, kun on pakko pärjätä yksin. Olisin mielelläni "heikko" ja tarvitseva, mutta valitettavasti ei ole ketään, ketä kohti tällainen olisin. Olen itseni ainut auttaja, joten eipä ole paljoa vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Feminismi. Oikeasti naisista ei ole edes lattiakaivon putsaajiksi.

Tähän minusta ei ole, mutta muuta ei tulekaan mieleen mihin en oikeasti pystyisi -hetimiten.

Minä kasvoin perheessä jonka asenteet olivat erittäin sovinistiset. Varsinkin äitini oli erittäin jyrkkä asenteissaan ja halveksi naisia avoimesti. Eniten naisellisia naisia mutta myös kaikkia muita.

Opin että on oltava kuin miehet jotta saisi edes hitusen hyväksyntää. Tämä on vaikuttanut elämääni suuresti.

Kun parikymppisenä muutin muutamaksi vuodeksi keski-eurooppaan huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni että naisellisuus voi olla hyvä ja iloinen asia. Sain siitä paljon hyvää energiaa ja itsetuntoa paremmaksi. Elämäni muuttui onnellisemmaksi kun enää ei tarvinnut yrittää peittää ja kieltää omaa sukupuolta.

Olen surullinen siitä että niin pitkään jouduin kieltämään itseni.

Suomalaisessa yhteiskunnassa huomaan edelleen vähän samaa asennetta joka lapsuuskodissani oli viety äärimmäisyyksiin.

Kyllähän täällä arvostetaan pärjäävää, vähän maskuliinista naista enemmän kuin naisellista.

Vierailija kirjoitti:

Feminismi. Oikeasti naisista ei ole edes lattiakaivon putsaajiksi.

Minä kielsin muuta hommaa asunnossani tehnyttä putkaria puhdistamasta vessan lavuaarin hajulukkoa, koska minähän sen yksin olin sinkkuna saanut tukkoonkin. Ajattelin, että putsaan itse omat sotkuni. Onneksi kämpässä alkoi vähän tämän jälkeen putkiremppa, joten ei tarviinnut mitään itse ronkkia :D

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan työelämässä menestyvää naista pidetään kovana ja kylmänä, riippumatta hänen todellisesta luonteestaan. Ehkä sinäkin olet sekoittanut nämä asiat, ap?

Tämäpä juuri. Tunnen monia menestyneitä naisia joita kateelliset panettelevat piinkoviksi mutta jotka ovat myös töissä asiallisen mukavia. Ihmeellinen aloitus.

Jos nykymiehet olisivat paljon aggressiivisempia niin naisten ei tarvitsisi vetää jätkän roolia. Ruutupaitaiset inssimiehet lähinnä kuvottavat naisia, tätä ei saa sanoa ääneen mutta totuus tuli edellä. Jos miehiltä tulisi enemmän kurinpalautusta sooloileville ja ylimielisille naisille, niin yhteiskunta toimisi paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi. Oikeasti naisista ei ole edes lattiakaivon putsaajiksi.

Minä kielsin muuta hommaa asunnossani tehnyttä putkaria puhdistamasta vessan lavuaarin hajulukkoa, koska minähän sen yksin olin sinkkuna saanut tukkoonkin. Ajattelin, että putsaan itse omat sotkuni. Onneksi kämpässä alkoi vähän tämän jälkeen putkiremppa, joten ei tarviinnut mitään itse ronkkia :D

No ei tuo hajulukon putsaus varmaan ole kovuuden tai edes pärjäävyyden osoitus eikä merkki puuttuvasta hoivavietistä? t uraäiti joka silittää hiuksia, leipoo pullaa ja on aina hoitanut talon viemäriputkien puhdistukset.

Jos miehet olisivat lämpimämpiä ja hoivaavampia, maailma ei olisi niin väkivaltainen paikka.

Voi jeesus näitä hoivattavia taas tänään..

Hei ap, bongaamisesi ei ole koskaan vaikeaa. Ei vielä muuta elämää?

Vierailija kirjoitti:

Minä kasvoin perheessä jonka asenteet olivat erittäin sovinistiset. Varsinkin äitini oli erittäin jyrkkä asenteissaan ja halveksi naisia avoimesti. Eniten naisellisia naisia mutta myös kaikkia muita.

Opin että on oltava kuin miehet jotta saisi edes hitusen hyväksyntää. Tämä on vaikuttanut elämääni suuresti.

Kun parikymppisenä muutin muutamaksi vuodeksi keski-eurooppaan huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni että naisellisuus voi olla hyvä ja iloinen asia. Sain siitä paljon hyvää energiaa ja itsetuntoa paremmaksi. Elämäni muuttui onnellisemmaksi kun enää ei tarvinnut yrittää peittää ja kieltää omaa sukupuolta.

Olen surullinen siitä että niin pitkään jouduin kieltämään itseni.

Suomalaisessa yhteiskunnassa huomaan edelleen vähän samaa asennetta joka lapsuuskodissani oli viety äärimmäisyyksiin.

Kyllähän täällä arvostetaan pärjäävää, vähän maskuliinista naista enemmän kuin naisellista.

Minusta olisi hienoa, jos sukupuoli-identiteetti sinänsä voitaisiin erottaa muista ominaisuuksista. Mielestäni nainen voi kokea olevansa naine ja olla tyytyväinen sukupuoleensa JA pärjäävä, urasuuntautunut, hallitseva, kilpailuhenkinen - tai hoivaava ja ei-kilpailuhenkinen tai mitä tahansa siltä väliltä. Ja ulkonäöltään millainen tahansa mitä itse haluaa.

Koska työmaailmassa jää muuten jalkoihin. Kotona en pelkää sanoa, jos oon loppu ja kaipaan apua ja tykkään hoitaa miestä jos hän on väsyksissä ja muutenkin. Töissä ainoana naisena ja kaveripiirissä lähes ainoana naisena on vaan pakko olla kova ja kestää kaikki eikä näyttää mitään tunteita, vaikka mikä tulis, koska muuten ei oteta vakavasti. En myöskään töissä halua sitä roolia että nainen keittää kahvin yms. vaan oon kieltäytynyt ihan täysin tekemästä sitä kun en itse juo kahvia. Edellinen nainen oli päätynyt koko työpaikan "äidiksi", kun ei ollut pitänyt puoliaan.