Lue keskustelun säännöt.
Mitä tuntemillenne koulukiusatuille kuuluu nykyään?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
LOL! Joo, tottakai olen ivallinen. Koulukiusaaminen ei ole mikään trauma tai tragedia. Mua ärsyttää nössöt, jotka sanoo että "Elämäni on pilalla, koska mua kiusattiin ala-asteella, olen työtön ja masentunut vieläkin 50-vuotiaana!!!" Vittu mitä pullamössöporukkaa.
Mikäs minä oon tuomitsemaan, mulla tosiaan menee hyvin ja siitä on kiittäminen vain itseäni. En ikinä alentuis siihen, että valittaisin jostain kouluaikojen kiusaamis-jutusta. Lopettakaa se säälin hakeminen...
No kyllä se oli mulle 6 vuoden trauma. Minä selvisin täysjärkisenä, mutta tiedän kyllä kaksi jotka eivät selvinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kuuluu ihan hyvää. Muutin ulkomaille ja viihdyn täällä hyvin. Olen vähän syrjäänvetäytyvä, enkä tutustu ihmisiin helposti, mutta pärjään elämässä kuitenkin hyvin. Nuorena kärsin mielenterveysongelmista, mutta nyt ongelmat ovat hoidossa. En tunne kiusaajiani kohtaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
LOL! Joo, tottakai olen ivallinen. Koulukiusaaminen ei ole mikään trauma tai tragedia. Mua ärsyttää nössöt, jotka sanoo että "Elämäni on pilalla, koska mua kiusattiin ala-asteella, olen työtön ja masentunut vieläkin 50-vuotiaana!!!" Vittu mitä pullamössöporukkaa.
Mikäs minä oon tuomitsemaan, mulla tosiaan menee hyvin ja siitä on kiittäminen vain itseäni. En ikinä alentuis siihen, että valittaisin jostain kouluaikojen kiusaamis-jutusta. Lopettakaa se säälin hakeminen...
Saako kysyä, miksi sitten näyttää ottavan noin koville kiusaamisesta kärsivät ihmiset, jos kerran itselläsi menee niin hyvin?
Olen asunut viidessä eri maassa, tällä hetkellä osoite on miljoonakaupungissa jossa elän kuin viimeistä päivää joka päivä kunnes, no, kunnes kyllästyn elämään kuin viimeistä päivää ja palaan oravanpyörään muiden lampaiden keskelle. Puhun sujuvasti kolmea kieltä ja keskustelen jotenkuten kolmella muulla.
Kai pitäisi jokin hyvä koulutus hankkia, olen nyt duunissa josta saa hyvin palkkaa mutta ei tätä loppuikää tahdo tehdä. Mutta alan luomaan uraa vasta 27-30-vuotiaana. (Saako joku nykyään edes töitä Suomessa?)
Siis: menee hyvin, olen saanut parempaa kuin mitä uskalsin kuvitellakaan saavani. Koulukiusaajia nähnyt kadulla ja tuijottaneet suu auki.
Vierailija kirjoitti:
LOL! Joo, tottakai olen ivallinen. Koulukiusaaminen ei ole mikään trauma tai tragedia. Mua ärsyttää nössöt, jotka sanoo että "Elämäni on pilalla, koska mua kiusattiin ala-asteella, olen työtön ja masentunut vieläkin 50-vuotiaana!!!" Vittu mitä pullamössöporukkaa.
Mikäs minä oon tuomitsemaan, mulla tosiaan menee hyvin ja siitä on kiittäminen vain itseäni. En ikinä alentuis siihen, että valittaisin jostain kouluaikojen kiusaamis-jutusta. Lopettakaa se säälin hakeminen...
Ei se uhoamisella miksikään muutu vaan sillä että tiedostaa että oli kiusattu, luultavasti (mutta ei välttämättä) ilman omaa syytään, ja antaa yksipuolisesti anteeksi kiusaajilleen ja jättää koko vaiheen taakseen. Minua vi**uttaa koko sana 'kiusaaminen', mediassa ja kukkhattutädeille kun kaikki on kiusaamista. Kun puhutaan kiusaamisesta jotkut puhuvat todellisesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta ja toiset siitä että naapurin Pirkko ei kerran leikkinyt mun kanssa. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja edellinen voi olla hyvin traumaannuttavaa ja vaatia ammattiapua mutta jollakin tavalla asiat pitää vain käsitellä ja jättää taakseen. Nimim. been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on monia asia mennyt päin vittua. Elämänhalu mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LOL! Joo, tottakai olen ivallinen. Koulukiusaaminen ei ole mikään trauma tai tragedia. Mua ärsyttää nössöt, jotka sanoo että "Elämäni on pilalla, koska mua kiusattiin ala-asteella, olen työtön ja masentunut vieläkin 50-vuotiaana!!!" Vittu mitä pullamössöporukkaa.
Mikäs minä oon tuomitsemaan, mulla tosiaan menee hyvin ja siitä on kiittäminen vain itseäni. En ikinä alentuis siihen, että valittaisin jostain kouluaikojen kiusaamis-jutusta. Lopettakaa se säälin hakeminen...
Saako kysyä, miksi sitten näyttää ottavan noin koville kiusaamisesta kärsivät ihmiset, jos kerran itselläsi menee niin hyvin?
Ihan tottahan hän puhuu, eikä liity pelkästään kiusaamiseen, vaan kaikkiin muihinkin vastoinkäymiseen. Voit jäädä märehtimään niihin ja syyttää niitä huonosta elämästäsi tai sitten voit tehdä elämästäsi parempaa. Kyllä minuakin ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa muuta kuin valittaa, vaikka ratkaisu ongelmiin olisi tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi pahimmista tietämistäni kiusaajista on vanginvartijana Turussa. Vapaa-ajalla hän pitää pojille painitunteja. Ilman pätevää taustaa. Yhdistyy kiusaaminen ja tulevien kiusaajien koulutus. Hullu mies tänä päivänäkin.
Yksi on työkyvytön kiusaajan aiheuttaman päävamman vuoksi.
Yksi teki itsemurhan.
Minä? Elossa, miten kuten. Sosiaalisten tilanteiden pelko, vaikea masennus ja paniikkihäiriö, lisäksi kärsin elinikäisestä selkävammasta kiusaajan pudotettua minut luokkaretkellä majoituspaikan korkealta terassilta. Kävelylyky todennäköisesti menee joku päivä kokonaan.
Tämä pahin kiusaaja muuten istuu vankilassa tällä hetkellä. Toivottavasti vapauduttuaan jää vaikka auton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LOL! Joo, tottakai olen ivallinen. Koulukiusaaminen ei ole mikään trauma tai tragedia. Mua ärsyttää nössöt, jotka sanoo että "Elämäni on pilalla, koska mua kiusattiin ala-asteella, olen työtön ja masentunut vieläkin 50-vuotiaana!!!" Vittu mitä pullamössöporukkaa.
Mikäs minä oon tuomitsemaan, mulla tosiaan menee hyvin ja siitä on kiittäminen vain itseäni. En ikinä alentuis siihen, että valittaisin jostain kouluaikojen kiusaamis-jutusta. Lopettakaa se säälin hakeminen...
LOL vaan. Nolo kiusaaja yläasteeltako se siellä oirehtii? Hävettää ja nolottaa oma toiminta ja ehkä hieman pelottaakin? Että mitä kaikkea sitä tuli typeryyksissään tehtyä ja että oliko se karma nyt sitten the bitch vai ei? Saisivat ne luuserikiusatut, stanan vttupäät, unohtaa kaiken, eikä jauhaa, jauhaa, jauhaa loputtomiin siitä, kuinka jotkut on niin käsittämättömän noloja ja typeriä lapsina...vai onko ne sitä aina?
Olen yksinäinen ja inhoan elämääni. Viime yönä itkin pari tuntia. Vihaan itseäni ja haluaisin uuden elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että useista koulukiusaajista (narsisteja pääasiassa) on tullut työpaikkakiusaajia. 😯
Tiedän vaan itseni. Parisuhteet, työsyhteet ja ihmissuhteet on menneet pilalle, kun en ole pystynyt luottamaan kehenkään. Nyt käyn psykoterapiassa ja yritän saada otetta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että useista koulukiusaajista (narsisteja pääasiassa) on tullut työpaikkakiusaajia. 😯
Paitsi että nyt puhutaan näistä uhreista.
Minä olin koulukiusattu koko yläasteen. Sairastuin tuolloin masennukseen. Ysiluokan kävin loppuun sairaalakoulussa, koska en suostunut palaamaan vanhaan kouluun kiusattavaksi. Terapiassa kävin 8 vuotta.
Nykyään olen 2v pojan äiti, mulla on ihana puoliso ja perheeseen kuuluu myös hänen ihanat kaksi lasta. Opiskelen toista ammattia itselleni. Kaksi vuotta sitten lopetin terapian. Eli hyvin pyyhkii.
Kovasti tein työtä, että pääsen tähän pisteeseen ja olen hyvin ylpeä itsestäni! :)
Minä. Kiusaaminen kesti koko peruskoulun ajan ja lukiossa vaan lakkasin välittämästä. Nuoruus meni ryypätessä liikaa ja velkasotkuissa, masentuneena ja ahdistuneena, mut nyt vähän päälle kolmekymppisenä tasapaino on vihdoin löytynyt. Asun ulkomailla, olen naimisissa oleva, ensimmäistä lastamme odottava rutiköyhä yksityisyrittäjä; mutta työni on unelmatyötäni, mieheni on mahtava tyyppi ja mulla on pieni mutta ihana joukko luotettavia ystäviä. Olen edelleen lihava ja suomalaisen mittapuun mukaan "nolo", mutta tämänmaalaisten ystävieni mielestä kuulemma tosi cool tyyppi 😎 Olen tehnyt jo vuosia myös hyväntekeväisyystyötä ja puutun kiusaamiseen kun sitä jossain näen. Kyllä se kiusaaminen jätti pysyvät jäljet, mutta toisaalta opetti niin paljon hyvää esim. empatiasta ja kärsivällisyydestä, että olen välillä kiitollinen kiusaajilleni. Heillä tietysti menee materiaalisesti paremmin kuin minulla, kun he aina osasivat kävellä muiden yli halutessaan jotain. Eipä heidän menestyksensä minulta pois ole, enkä ole siitä enää kateellinen.
En tunne yhtään koulukiusattua, joten en pysty sanomaan siitä mitään, mutta useamman kiusaajan kyllä tiedän, joista ei ole ollut mitään hyvää sanottavaa.👏
asiaan vaikuttaa myös paljon kodin ilmapiiri. Jos koulussa on kiusattu vuosikaudet ja koti väheksyy kiusaamista tai kieltäytyy huomaamasta sitä, ihminen rupeaa tuntemaan itsensä arvottomaksi, kun kukaan ei välitä. Pahimmassa tapauksessa ivaaminen ja alistaminen jatkuu kotona narsisti perheen toimesta. Joskus tuntuu, että ihmiset oikein aistivat herkkyyden ja pelon ja innoissaan lyövät maahan jo lyötyä ihmistä.
On kuollut. En tiedä, mikä oli kuolinsyy.
Opiskelen lääkäriksi. Minulla on ihana mies ja lemmikkejä. Minulla on paljon ystäviä. Kiusaajat jäivät pikkukylään kuka mihinkin paskaduuniin. Tervehdin heitä jos törmään, ja nautin siitä, kun heillä silloin tällöin menee huonosti.