Vuosi lapsen yrittämistä takana, mitkä mahdollisuudet saada lapsi luomuna?

"Kaaviosta selviää myös, että 13 kuukauden yrityksen jälkeen 25-vuotiaan mahdollisuudet tulla raskaaksi laskevat alle 10 prosenttiin. 35-vuotiaan naisen kohdalla mahdollisuudet laskevat samalle tasolle jo kuuden kuukauden jälkeen."

Lähteenä tosin ihan vaan Voicen uutiset: http://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/yritatko-tulla-raskaaksi-tam…

Olen myös 99 % varma, että tuossa pitäisi lukea "mahdollisuudet tulla raskaaksi ILMAN LÄÄKETIETEELLISTÄ APUA", koska hedelmöityshoidoilla n. 80 % tulee raskaaksi ja todennäköisyys on sitä parempi mitä nuorempi henkilö. 13 kuukautta luomusti yrittänyt 25-vuotias kyllä tulee minun ymmärrykseni mukaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä raskaaksi oikeanlaisilla hoidoilla.

Mene tutkimuksiin. Kukaan täällä ei voi alkaa todennäköisyyslukuja veikkaamaan, etenkään kun lapsettomuuden syy ei ole tiedossa.

Varaa aika lääkäriin, ekana käytte miehesi kanssa verikokeissa, joissa seulotaan muutamia sairauksia, jotka voivat häiritä raskautumista. En tiedä kuuluuko keliakiatutkimus tähän peruskartelliin, mutta se kannattaa myös testata. Minulta itseltäni löytyi keliakia kun selviteltiin lapsettomuuden syytä. 1,5v gluteenittomuuden jälkeen sitten tulin raskaaksi ja nyt meillä pieni poika.

No, jos esim. miehellä ei ole eläviä siittiöitä niin mahdollisuus raskautua on aika lähellä 0 prosenttia, mitä se tietysti on ollut alusta asti.

Kannattaa kävellä lääkäriin. Joskus ihan asiaan tarttuminen vähentää paineita (korjaa naisen hormonitasapainoa). Tiedän useampia tapauksia, joissa lapsettomuushoitojen alkutarkastuksessa onkin todettu naisen olevan raskaana :) Itsellä ensimmäistä lasta tehdessä tarvittiin lääketieteen apua, toinen oli ihan luomu ja sai alkunsa heti kun päätettiin yrittää toista. Neuvolan täti kertoi sisarestaan, jolla ensimmäinen lapsi oli hormonihoitojen tulos, toinen luomu ja kolmas onnellinen vahinko. Lykkyä!

Meillä meni 1,5 vuotta ennenkuin tulin raskaaksi...2 lasta luomuna ja molempien kanssa sama homma.

Parilla ystäväpariskunnalla meni 2 vuotta ennenkuin tärppäsi.

Yhdellä parilla meni 5 vuotta ja olivat hoidoissakin mutta vauvan saivatkin luomuna hoitotauon aikana.

Kaikki olimme alle 3kymppisiä kun vauvojen "tekeminen" alkoi.

No sehän riippuu ihan missä vika. Jos miehellä ei ole ollenkaan eläviä siittiöitä, niin ei tuu. Mutta jollakin voi olla prosentti pari elossakin. Naisella taas vikaa voi olla useammassakin asiassa. Eli molemmat lääkäriin selvittämään asiaa.

Riippuu vähän millaista se yrittäminen on tähän asti ollut, ts. onko seksiä varmasti ollut joka kuukausi oikeaan aikaan. Tiedän parin joka oli myös "yrittänyt" vuoden verran saada vaimoa raskaaksi. Lopulta selvisi että olivat siis vain jättäneet ehkäisyn pois mutta harrastaneet seksiä entiseen tahtiin pari kertaa kuukaudessa, eikä mitään tietoa osuuko ovulaation kohtaan vai ei.

Jos yrittäminen on ollut ns kunnollista niin kannattaa varata aika terveyskeskukseen että saatte lähetteen tutkimuksiin. Nopeammin tietysti pääsee jos on varaa yksityiseen, perustutkimukset ei varmaan vielä paljon maksa.

Sun mahdollisuudet on aka tasa fifty-sixty nyt.

Eivät kaikki silti tule raskaaksi ikinä, vaikka tehtäisiin mitä hoitoja.

Itse söin vahvoja e-pillereitä yhteen soittoon 14 vuotta. Palautuminen niistä kesti 1,5 vuotta, sitten vasta alkoi munasarjat toimia. Ikää 31

Kiitokset vastauksista. Pillerit lopetin vuosi sitten ja kierto alkoi aika nopeasti, tosin heitteli 24-35. Nyt viimeiset puoli vuotta ollut +/- 28 eli voisin kuvitella että puoli vuotta meni hormonitoiminnan tasaantumiseen ja puoli vuotta on ollut ns. normaalia.

ap

Me odotimme esikoista 1,5 vuotta ja seuraavaa viisi vuotta. Luomuna. Sitten tuli ikä vastaan ja enempää emme lapsia saaneet.

Olemme ehkä poikkeuksia, et tulin raskaaksi pitkällä odotusajalla mut kuitenkin lopulta.

(välillä koetimme clomifen-avusteisesti ja minä + mieheni tutkittiin, et mitään erityistä syytä ei löytynyt. Varsinaisissa hoidoissa emme käyneet eikä raskaus alkanut clomifen-kierroissa. Eli siltä osin olimme luomuina)

Meillä ensimmäistä yritettiin kolme vuotta. Tutkimuksissa käytiin, mutta mitään vikaa ei oikein löytynyt. Itse arastelin hoitoihin lähtemistä.

Raskaus alkoi ilman apukeinoja ja sujui hyvin loppuun saakka. Lapsi on nyt vuoden ikäinen.

Sinuna hakeutuisin tutkimuksiin varsinkin jos menette julkiselle. Siinä voi nimittäin kestää että pääsee varsinaisiin tutkimuksiin.

Meillä tuli viime syksynä vuosi yritystä täyteen. Soitin syyskuussa terveyskeskukseen ja varasin omalääkärille ajan, joka oli lokakuussa. Sieltä saatiin lähetteet verikokeisiin ja sperma-analyysiin. Spermanlaatu olikin heikko ja minun kuukautiskierrossani jotain häikkää (se siis tiedettiin itsekin 😀), joten saatiin lähete lapsettomuuspolille. Sinne saatiin aika tammikuulle.

Eli tuossa hommassa voi kestää. Voihan teillä olla ja toivottavasti onkin vain joku pieni häikkä, jonka saa helposti korjattua. Ja jos tärppääkin tutkimuksia odotellessa niin sitten vain perutte ajat 😉

Minä ja mies oltiin tutkimuksiin mennessä 25-vuotiaita, ja jouduttiin heti ivf-hoitoihin. Ongelmat eivät aina katso ikää. Hoidot kuitenkin tepsivät ja olen nyt raskaana 😊

Ystävä on nyt hoitojen kanssa yrittänyt lasta reilu kolme vuotta, ja ilman hoitojakin sen vuoden verra. Ei yhtään edes alkanutta raskautta (ei siis keskenmenoja) eikä kummassakaan osapuolessa mitään vikaa. Päinvaston, miehellä kuulemma erikoisen hyvälaatuista nestettä ja teininä onnistui silloisen tyttöystävänsä raskaaksi saamaan. Ikää heillä on nyt 27, eli iänkään puolesta ei pitäisi olla erikoisen huonot tsäänssit.

Toinen ystäväni kertoi juuri kauan odotetun ilouutisen, odottavat esikoistaan kahdeksan vuoden yrittämisen (luomu) jälkeen! Siis kahdeksan vuotta, siihen mahtuu yksi varhainen keskenmeno. Sanoi, että talvella luovuttivat yrittämisen suhteen, naisella ikää nyt 28 ja miehellä 36.

Meillä esikoista yritettiin "tulee jos on tullakseen" periaatteella puolisen vuotta (ikää n25v ja m23v). Sitä ennen tehtiin elintaparemontti kumpikin, pudotettiin painoa, lopetettiin tupakointi ja alkoholi, vaihdettiin rasvaton maito rasvalliseen (jossain tutkimuksissa rasvaton maito olisi osallisena hedelmättömyyteen) ja katsoimme tarkemmin mitä syömme ja paljonko. Samaan tapaan oli tarkoitus pudottaa painoa myös ennen toista raskautta, mutta esikoisen syntymän jälkeen ehti tulla vain yhdet menkat ja tässä nyt odottelen kuopusta.

En tiedä miten ne mahdollisuudet mistäkin asioista laskevat tai nousevat, mutta jos on valmis erilaisiin hoitoihin lapsen saadakseen niin tutkimuksiin kannattaa vuoden yrittämisen jälkeen mennä. Tuo kauan lasta yrittänyt ei halunnut hoitoja, niin eivät tutkimuksinkaan menneet.

Ensimmäinen kuukausi Clomifeniä ja tärppäsi 1v 2kk yrittämisen jälkeen. Lähes luomu siis. Kävin yksityisellä saamassa sen avun.

Meillä tärppäsi puolentoista vuoden odotuksen jälkeen. Ikääkin jo oli. Hyvä että maltoin mieleni hoitojen suhteen. Mutta tosiaan, on hyvin hankala sanoa mitään todennäköisyyksiä asian suhteen.

Kyllä tämä hyvin arpapeliltä tuntuu. Huh huh.. Tarinat ovat hyvin erilaisia kaikilla.

Lääkäriin meno on hirveän kova kynnys. Mutta kai se on pakko, jo se voi laukaista pahimman stressin.

ap

Kyllä clomifenin käyttäminen on lapsettomuushoito, ovulaatioinduktio nimeltään. Siinä hoidossa suun kautta syötävän hormonin avulla kasvatetaan munarakkula.

En nyt sanoisi sitä ihan luomuyrittämiseksi kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä clomifenin käyttäminen on lapsettomuushoito, ovulaatioinduktio nimeltään. Siinä hoidossa suun kautta syötävän hormonin avulla kasvatetaan munarakkula.

En nyt sanoisi sitä ihan luomuyrittämiseksi kuitenkaan.

Tämä pariin vastaukseen viitaten.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kuukausi Clomifeniä ja tärppäsi 1v 2kk yrittämisen jälkeen. Lähes luomu siis. Kävin yksityisellä saamassa sen avun.

Clomit ei vaikuta monellekkaan mitään ja ovat kalliita. Letrot ovat puoli-ilmaiset ja paljon parempi teho.