Milloin ja miksi itkit viimeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna katsoin yhtä leffaa ja itkin melkein silmät päästäni.

Mulla sama. Me katottiin kunnon Dinosaurus. 😢 Mikä sulla?

Brokeback Mountain. En ollut ennen nähnyt ja raastava rakkaustarina sai kyynelkanavat tulvimaan.

Tänään. Katsoin Hymyjen maa-dokumentin, ja siinä kun Tuomas ja Tommy jättivät jäähyväisiä kyyneleet valuivat.

Isän kuolema, aina nukkumaan mentäessä tulee joskus sellainen surukohtaus :( Viimeksi viimeyönä

Vuosi sitten 20v hääpäivänäni, onnesta.

Surusta itkin 2 vuotta sitten isäni kuoltua.

Tänään. Rakastan niin paljon erästä ja hän ei minua. Olen rakastanut turhaan jo yli neljä vuotta enkä pääse ikinä yli hänestä.

Viime yönä. En saanut unta, Kuuntelin Steve Lukatheria ja muistelin 80-lukua. Aikaa, jolloin vielä oli toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Nyt tuleva muslimisuomi on äärimmäisen ahdistava ajatus.

Viime yönä itkin tätä paskaa elämääni :( Ens yönä varmaan uusiksi...

Viime perjantaina. Jouduin muuttamaan ulkomailta takaisin Suomeen opiskelujen tähden. Mies jäi sinne ja yhteen voimme taas muuttaa vasta valmistuttuani, siis 2-3 vuoden päästä. :( Tämä ikävä on jotain kamalaa..

Viikonloppuna sitä kun mies oli sorsametillä. Tuli suru viattomien eläimien puolesta.

Tänään pääsi jossain välissä kyynel herahtamaan. Mies sai luovuttaa työhuoneensa yliopistolla, on nyt tyhjän päällä. Koko kevään kärsin sairaasta työilmapiiristä. Kun pääsin kesälomalle, isä lähti syöpäleikkaukseen. Appi kuoli kolme viikkoa sitten. Ja sitten ei saatu asunto-osakeyhtiön yhtiökokousta ymmärtämään, että se olisi vastuussa homeremontin kuluista. Ne vaan päätti, että ei makseta. Seuraavaksi täytyisi lähteä oikeuteen, mutta ei ole varaa... Ja sitten vain alkoi illansuussa itkettää.

Itkin viimeksi viime viikolla, koska pelkään kuolevani yksinäisenä vanhuksena (ilman lapsia/puolisoa) tai/tai olen loppuelämäni yksin. Ahdistavaa ja samalla niin surullista.

N29

Olen viime aikoina itkenyt mieheni pettämistä. Päivän touhussa pystyn työntämään asian pois mielestä, mutta välillä hyökyaaltoa ei voi estää, itku vyöryy päälle. Tuntuu kuin puukolla rusikoitaisiin rintaa. Aamuöisin herään järkyttävän ahdistuneeseen oloon muutaman tunnin unen jälkeen ja valvon ahdistavien ajatusten jyskyttäessä sekamelskana päässä.

Milloin tämä loppuu? :(

Eilen kun mies ei ole kertaakaan vauvan syntymän jälkeen koskenut muhun, eikä sanonut mitään rohkaisevaa, synnytyksenkin jälkeen kun kätilö sanoi että hienosti meni mies naurahti/tuhahti. Tai no kaksi kertaa on koskenut kun halusi seksiä, jonka jälkeen oli ehkä 2 minuuttia vieressäni ja lähti sitten eri huoneeseen nukkumaan:"( olen niin hellyydenkipeä ja kaipaisin vain jonkun joka halaisi kunnolla.

Lopetin pari viikkoa sitten mielialalääkkeet seinään kun mikään ei tuonut enää iloa. Sen jälkeen olen itkeskellyt lähes päivittäin. Tuon lääkityksen aikana multa on kuollut pitkäaikainen rakas ystävä ja toisen kanssa piti pistää välit poikki. Olin myös pitkässä suhteessa jossa sain osakseni henkistä ja fyysistä väkivaltaa mustelmille asti. Sisareni ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Ja paljon muita pienempiä asioita.

Nyt lääkityksen jälkeen pitää puida ja pohtia "selvinpäin" paljon tapahtuneita asioita, jatkuvasti muistuu mieleen jotain lisää.

Aina hiljaisella hetkellä on itku kurkussa mutta tuntuu kuitenkin puhdistavalta saada itkettyä, kyllä se ilokin sieltä vielä tulee.

Joka ikinen ilta työpäivän jälkeen. En tiedä miten kauan jaksan tuota työhelvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Katoin Netflixistä Hatchikoa (mikä lie, se koiraleffa). Puolet silkkaa itkua.

Minä en ole uskaltanut katsoa sitä vieläkään. Tiedän mistä se kertoo, joten itseni tuntien paras jättää katsomatta!

Seitsemän tuntia sitten, kun tuli valtava ikävä viime vuoden lopulla kuollutta lastani.

Itkin viimeksi tänään päivällä, kun ajattelin, miten paljon Jumala on antanut minulle viisautta vastoinkäymisteni kautta. Se oli ilon ja voitontunteen itkua. Saman tyyppistä varmaan, mitä olympialaisten voittajat itkevät palkintopallilla.

Tänään ymmärsin yhden lähipiiriin kuuluvan ihmisen kommentin loukkaukseksi minua kohtaan. En silloin itkenyt sitä, mutta nyt tätä kirjoittaessani itken sitä. Näin ollen olen itkenyt viimeksi juuri nyt.

Tänään. Mies ei pysty olemaan kanssani, koska minulla on lapsia edellisestä suhteesta. Haluaisi olla minun kanssa, sanoo rakastavansa, mutta hän ei pysty uusperhe-elämään. Olen tätä itkenyt jo pitkään. Aina välillä se tulee ja raastaa sydäntä. Tänään oli taas se päivä. En osaa päästää irti.

Eilen. Kävin puhumassa hammaslääkärin kanssa hammasleikkauksesta ja ahdisti ja pelotti niin paljon.