Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lukekoon ken jaksaa. Olen vähän vaikeuksissa elämäni kanssa
23.08.2016 |
Mistä tiedät, oletko introvertti vai ekstrovertti? Mistä tiedät, mitä mieltä ole asioista, vaikka et tiedä kaikkia mahdollisia faktoja? Miltä se tuntuu, kun haluaa tehdä jotain? Tai se, kun ei halua? Mistä sen tietää? Mistä tietää, milloin nauttii jostain? Miltä se tuntuu, kun pikkuasiat ärsyttävät? Mä en ole sitä kokenut. En tiedä, miksi
Olen noin kolmekymppinen ja pitäisi hankkia elämä. Mä en tiedä, miten musta tuli tällainen. En edes muista juuri mitään. En muista edes, mitä söin eilen. Silti mua pidetään henkisesti terveenä ja jotenkin lahjakkaana yksilönä. Yliopistot jäi kesken, kun todellisuudentaju ja muisti petti. Nyt pitäisi ryhtyä taas elämään. Kasvotusten vaikutan todella terveeltä. Eihän ketään kiinnosta, mitä söin eilen. Jos muistan nimeni ja osoitteeni, kaikki on hyvin. Hyvän näköinen naama näköjään tekee paljon. Vanhemmatkin opetti vaikuttamaan normaalilta, reippaalta ja kaikin puolin kunnolliselta. Ei saa pitää silmiä noin, ei saa hengittää noin, tee näin. Joo, teen niin. Vanhempien kanssa pidettiin sellaisia koe-esiintymisiä kun olin lapsi, ja virheistä sai sanktiota. Tehoaahan se. Opin kaiken kädenpuristuksen ideaalisesta voimakkuudesta asti.
Olen vaan havahtunut siihen, etten osaa ystävystyä tai kaverustua, enkä tiedä, haluanko, koska en tiedä, miltä haluaminen tuntuu. Ihmissuhteiden pitäisi olla tärkeitä. Koko elämä on ollut jotain uraan tähtäämistä, mutta kun mä en pystynyt mihinkään, en oikein enää tiedä, mitä tehdä. Ei mua kiinnosta raha tai muu. Vanhemmille raha oli tärkeintä, ja ne kulissit. Musta olisi vain kiva jotenkin elää. Kävelen päivittäin järven rannalle ja istun siinä. Se tuntuu hyvältä, tai silloin ei mikään tunnu pahalta noin erityisemmin. Ja kun myrskyn jälkeen aurinko paistaa ja sataa raikasta vettä, mua jostain syystä itkettää, mutta en osaa itkeäkään enää. Menen järvelle joka päivä. Olen köyhä, mutta se ei tunnu pahalta. Tuntui pahalta, kun anteeksipyynnön sijaan sain tavaraa lapsena. En tiennyt edes silloin, miksi. Ohjesääntö sanoi aina mun olevan väärässä.
Teknologiaa en osaa käyttää. En ole katsonut televisiota oikein ikinä. Elän äärimmäisille fyysisille kokemuksille. Ryyppään, tavoittelen fyysistä kipua, palellutan itseni ja kävelen rinkka selässä mitään syömättä, kunnes tuskin jaksan laittaa leirin pystyyn yöksi. Pari kertaa henki on melkein mennyt.
En osaa puhua ihmisille. En tiedä, mistä mun pitäisi puhua. Vanhemmat opetti kaikenlaista, mutta ketä kiinnostaa sellainen kulissielämä? Mä irtauduin, mutten pääse käsiksi oikein mihinkään.
Tietty musta huolestuttiin jo alle kouluikäisenä, mutta silloin vanhemmat oli sitä mieltä, ettei kaltaiseni lapsinero mitään apua tarvitse. En siis saanut apua. Mä olen jo melkein kolmekymppinen, mutta edelleen jokainen mielenterveysihminen on sitä mieltä, että mun herkät pikkukätöset ei kestä mitään, olisi opiskeltava yliopistotutkinto, vaikken edelleenkään muista edes, mitä söin eilen. Mullahan on niin terävät aivot. Olen sellainen ilmeisen hauraan näköinen ihminen. Se tapakasvatus puskee läpi. Meinasin saada kerran turpiini yöllä valomerkin jälkeen, mutta vanhemmat ajatteli sitäkin.
Vuosien ajan tosiaan menin pahimpiin räkälöihin ja puhuin ihmisille. Koitin löytää jotain ratkaisua. Nyt olen todennut, ettei se toimi. Ja kun jo melkein sain turpiini. Tyyppi sanoi aikovansa tappaa. Tein siis jotain väärin. Antaa siis olla. Kukaan ei kuitenkaan osannut vastata kysymyksiini.
Miten voi opetella ihmissuhteita aikuisena?
Mitä hittoa mun pitäisi elämälläni tehdä?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ryyppääminen ainakin aluksi.
Onneksi olen onnistunut vähentämään. Absolutismi olisi tavoite. Jakuvasti olen pidempään selvin päin. Olen alkoholisti, se on selvä asia.
ap
Näin köökkipsykologina sanoisin, että taidat olla terapian tarpeessa.
Ja sivullisena sanoisin,että koita nyt v****u ryhdistäytyä kauhean vinkumisen sijaan. Hirveesti ruikutusta liian pitkässä tekstissä. Etsi olennaiset asiat ja tiivistä. Lopeta vellominen.
Onko sulle koskaan tullut mieleen, että taustalta saattaisi löytyä joku diagnoosi? Asperger yms. Kuulosti vaan siltä, kun kerroit ettet osaa puhua ihmisille. Kirjoitat äärimmäisen elävästi ja sinusta todellakin saa älykkään vaikutelman, mutta jotain häikkää on. Hakeudu tutkimuksiin, hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen ettet välttämättä eilen edes syönyt mitään.
Itsekin muistan huonosti mitä tein eilen tai toissapäivänä. On kauheaa kun joku mielenterveysihminen kysyy mitä teit viime viikolla, ja en pysty mitenkään muistamaan.
Muistan kyllä monia ihan ihmeellisiäkin asioita, joita en tiennyt edes tietäväni. Esimerkiksi jos pelaan jotain Trivial Pursuittia, niin jostain vain putkahtaa joku tieto, enkä muista tai tiedä sellaista koskaan oppineeni.
Tuosta intro-extroverttiudesta en tiedä. Nuorempana luulin olevani hyvinkin extrovertti, nykyään olen mielestäni enemmän omasta rauhasta ja hiljaisuudesta nauttiva, sanottaisiinko melkein ihmisvihaaja.
Voin uskoa ettei motivoi nerona opiskella mitään yliopistotutkintoa jos ei ole selvillä mikä niin paljon oikeasti kiinnostaisi, että jaksaisi tuhlata monta vuotta elämästään.
Saattaa myös alitajuisesti pelottaa sekin, jos huomaa siellä yliopistossa opiskelevansa itseään tyhmempien alaisuudessa ja sellaisessa ilmapiirissä missä toimitaan hölmösti ja nöyristellen. Siis ilman kyseenalaistamista ja oikeaa asioiden syvällisempää pohtimista.
On ikävää että todella älykkäät ihmiset joutuvat kärsimään tyhmemmistä. En haluaisi olla nero tai edes kovinkaan älykäs, koska mitä kauempana olet tavallisesta keskivertotyypistä, sitä hankalampaa on.
Kun kaikki eivät todellakaan ole edes keskivertoälykkäitä. Järkyttävän moni on lähempänä apinaa.
He kuitenkin toimivat, osallistuvat ja elämöivät siinä missä muutkin. Jostain oudosta syystä meillä täällä Suomessa ainakin, aina mennään sen tyhmimmän ehdoilla kaikessa.
En minäkään muista mitä söin eilen. Mitä väliä sillä on? Täysin triviaalia tietoa, jolla ei tee mitään.
Ehkä oletkin tavallisempi kuin luulet, ja olet itse tehnyt erikoisuudestasi itsellesi ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako esittää lisäkysymyksiä?
Ketkä sua pitää terveenä ja mistä tiedät sen?
Miten se nerous/lahjakkuus sulla ilmenee?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Mikä motivoi kirjoittamaan tuon hölmöyden ylistyksen?
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa koira ja kurssita itsesi eräoppaaksi.
Kuulostat jo valmiiksi sellaiselta.
Just tollasta settiä kun sä alkuperäinen päräytit ne eräoppaat aina filosofoi lapin laavulla rakkoja jaloistaan parannellessa konjakkipieruissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Mikä motivoi kirjoittamaan tuon hölmöyden ylistyksen?
-ei ap
Sinun vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Mikä motivoi kirjoittamaan tuon hölmöyden ylistyksen?
-ei ap
Se kertonee lyhyesti sen,että muut eivät jaksa tuollaista oksentamista. Että kommunikointiin kuuluu enemmän kuin tajunnanvirtana kännipäissä suolettu teksti.
Hyvä ohje ihmiselle,jolla vaikeuksia löytää yhteyttä muiden kanssa.
Mulla on asperger-diagoosi, joskaan en ihan usko siihen. Olen ehkä vaan kasvanut oudolla tavalla. Tai olen. Lapsena kun piti opetella kaikki oikeasta kävelytyylistä siihen, mihin keskustelun aikana silmänsä laittaa. Luulin, että maailma on sellainen. No ei ole. Pitäisi kouluttautua uusiksi.
Sisaruseni on plastiikkakirurgiaa rakastava (vanhempien rahoilla) ja leveästi elävä (edelleen vanhempien rahoilla). Hän on onneksi oppinut sosiaalisia taitoja. Kuoren alla hän on tosi lämmin ihminen. Oikeasti pistää vihaksi lopulta sellainen, että tietyn näköiset naiset leimataan helposti tietynlaisiksi.
Nero en edes ole. En vaan esim. osannut oikeaa kättelytapaa lapsena eli olen autisti. Olen vain lahjakas kissanrapsuttaja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako esittää lisäkysymyksiä?
Ketkä sua pitää terveenä ja mistä tiedät sen?
Miten se nerous/lahjakkuus sulla ilmenee?
Toki kysymyksiä voi esittää. Mua pidetään yleisesti hyvin terveenä. Mulle on kerrottu usein, että olen todella reipas, älykäs, lahjakas yms. (Näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta. Mun ikäni unhohdetaan hetkessä, joten yhtäkkiä työkokemuksen puute muuttuu normaaliksi). Ainoastaan kissani osaa ajoittain huolestua. Lahjakas en oikeasti ole. Vanhempani vaan mielellään selittivät minkä tahansa sillä tavalla. Itse pidän itseäni keskimääräistä vähälahjaisempana. Vanhempani oli ehkä lahjakkaita, koska sellaiseen outouteen ei kuka tahansa kykene.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Mikä motivoi kirjoittamaan tuon hölmöyden ylistyksen?
-ei ap
Se kertonee lyhyesti sen,että muut eivät jaksa tuollaista oksentamista. Että kommunikointiin kuuluu enemmän kuin tajunnanvirtana kännipäissä suolettu teksti.
Hyvä ohje ihmiselle,jolla vaikeuksia löytää yhteyttä muiden kanssa.
Muut?
Minä jaksoin lukea tekstin ja minusta se oli mielenkiintoinen. Paljon paljon mielenkiintoisempi kuin monet tällä palstalla paljon tykätyt sepostukset.
Teksti ei ollut pitkä. Jos tuo on jonkun mielestä liian pitkä, niin se on aika huolestuttavaa.
Nykyajan ihmisillä on keskittymiskyky huonompi kuin kultakaloilla. Minua inhottaa se jollain tavalla.
Hattua nostan aloittajalle siitä ettei teknologiaa pahemmin käytä. Liian monet ovat idioluution uhreja älykännyköineen ja tositeeveeulosteineen.
Vierailija kirjoitti:
Hommaa koira ja kurssita itsesi eräoppaaksi.
Kuulostat jo valmiiksi sellaiselta.
Just tollasta settiä kun sä alkuperäinen päräytit ne eräoppaat aina filosofoi lapin laavulla rakkoja jaloistaan parannellessa konjakkipieruissaan.
No, mä olen joskus miettinyt, että ehkä musta tulisi hyvä eräopas. En kyllä puhuisi itsestäni. Jos pitää olla mystinen, kertoisin pojasta, joka sai trauman, kun isäukko pisti kirveellä poikki hänen nokkahuilunsa. Tai jotain. Tarina on keksitty.
ap
Korkin kiinni laittaminen auttaisi, ellen olisi surullisen sama selvin päin.
ap
Alue: Aihe vapaa
Lopeta ryyppääminen ainakin aluksi.