27 vuotias, millainen on elämäntilanteesi?

Valmistuin -09 kokiksi. Nyt vakityössä, kaksi lasta, naimisissa. Asutaan vuokralla, säästetään kokoajan oman ostoa varten. En nyt tiedä kuvittelinko elämääni tällaiseksi esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, mutta ihan tyytyväinen olen.

Avoliitossa (menossa naimisiin). Yksi lapsi ja toinen tulossa ;) omakotitalo ja vakityö. Elämässä kaikki kohdillaan ja olen onnellinen sekä kiitollinen <3

No meillä on kaksi lasta, joiden kanssa olen ollut kotona vanhempainvapailla yhteensä 4 vuotta.

Ollaan naimisissa, yhdessä ollaan oltu 8 vuotta.

-07 valmistuin lukiosta, -10 ammattikoulusta, jonka jälkeen olin pari vuotta työelämässä ennen lapsia (sijaisuuksia).

Asutaan vuokralla ja säästetään omaan asuntoon.

Eletään ihan normia lapsiperheen arkea. Tällä hetkellä mietin palaanko hoitovapaan jälkeen omalle alalla töihin vai yritänkö vielä hakea jatkamaan opintoja. Nykyinen ala on ihan ok, mutta palkka melkoisen huono eikä ylenemismahdollisuuksia tule koskaan olemaan.

Valmistunut 2015, nyt vakitöissä. Naimisissa, yksi lapsi. Omakotitalossa asutaan.

1laspi, toinen tulossa, farmari, rivarinpätkä, mies (ei aviossa olla), juuri ollaan valittu kihlasormukset ja vuoden päästä naimisiin, työpaikka, missä tällähetkellä teen 50% työviikkoa. Rakastan mun elämää! Oikeasti.

Käyn toista korkeakoulututkintoa, koska edellinen ei työllistänyt. Hirvittää vähän, millä saan rahoitettua tutkintoni loppuun. Mutta sitten kyllä pitäisi töitä löytyä, kun sen teen. Avopuoliso, yksi lapsi ja omistusasunto. Melko köyhäilyä tämä on, mutta silti olemme onnellisia. Parikymppisenä kärsin masennuksesta, oli syrjäytymisriskiä ja elämän suunta hukassa. Siihen nähden olen todella onnekas. Koskan ei ole liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa.

Valmistuin viime vuonna yliopistosta. Sain kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen määräaikaisen viran valtiolta ja tänä kesänä vakituisen. Asun vuokrayksiössä ja poikaystävö omassaan. Tarkoitus on muuttaa jossain vaiheessa yhteen. Taloudellinen tilanteeni on todella hyvä ja olen tyytyväinen elämääni.

Parisuhteessa, kaksi lasta 0-6 vuotiaat. Vakkarityö omalta alalta. Omistusasunto. Hyvin menee. Olen onnellinen ja tehnyt niin paljon duunia tän hetkisen tilanteen eteen.

Olen ajoneuvo- ja kuljetustekniikan insinööri, en työllistynyt alan töihin vaan jäin opiskeluaikaiseen työpaikkaani. Asun avoliitossa yliopistolla opiskelevan mieheni kanssa, olen yhden lapsen (1v) äiti ja odotan toista. Kaverit vielä lapsettomia (tahtomattaan) ja painavat kaikki lomatkin hulluna töitä.

Alunperin lapsena olin suunnitellut asuvani omakotitalossa, olevani oman alan töissä vakiduunissa, naimisissa ja jo kolmen lapsen äiti siinä 20-25v huitteilla. Ihan en onnistunut :D.