Onko teillä naapureita jotka ei moikkaa?

Minä oon semmoinen. En tunne ketään, niin mitäs sitä moikkailemaan.

On. Luojan kiitos.

Oli, mutta muutti pois muutama viikko sitten. Kanniskeli vastasyntynyttä lastaan muuttoauton ympärillä nenä pystyssä (kirjaimellisesti) ja hapan ilme kasvoillaan ja teeskenteli vielä viimeisen kerran, ettei nähnyt ohi kulkevia naapureita.

Joo. Vaan yks moikkaa, mä moikkaan kaikkia. Typerä olo on tullu ku oon ite sanonu "moi", mut kukaan ei oo vastannu takasin. :D Edellä mainituille oon tosin lopettanu moikkaamisen.

On, yksi happaman näköinen keski-ikäinen täti, joka kääntää päänsä nokka pystyssä toiseen suuntaan kun pihalla vastaan kävelee. Kerran tosin kun meidän rapun edessä oli muuttokuorma, avasi täti suunsa ja kysyi toiveikkaan kuuloisena että "ai, oletko muuttamassa?" Hymyilin vaan leveästi että enpä ole :) En tosiaan tiedä mitä pahaa olen tälle yhdelle naisihmiselle tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Vaan yks moikkaa, mä moikkaan kaikkia. Typerä olo on tullu ku oon ite sanonu "moi", mut kukaan ei oo vastannu takasin. :D Edellä mainituille oon tosin lopettanu moikkaamisen.

Mitä turhaan. Se joka ei tervehdi takaisin on se typerä ja moukka, et sinä.

Yksi nuori ujon oloinen tyttö. Moikkaan silti aina jos hän vaikka rohkaistuisi. Kaikki muut naapurit moikkaavat ja rupattelevetkin useasti muutaman sanan.

On, mutta minä moikkaan heitä silti sitkeästi. Lapsi joskus tätä ihmettelee, mutta mä sanon että kohteliaisuus ei maksa mitään.

En itse moikkaa, koska ei ole voimia. Mulla on asperger, sitä et näe minusta päällepäin. Sosiaaliset tilanteet pienissäkin määrin ovat erittäin väsyttäviä. Haluan kotini ympäristössä kulkea rauhassa, enkä kykene joka kerta asunnosta poistuessani olemaan "sosiaalisessa valmiustilassa". Omakotitalo olisi paras vaihtoehto mutta siihen ei rahat riitä. Moikkaan joskus harvoin jos olen poikkeuksellisen pirteä, normaalisti en ole koskaan. Tämä ahdistaa minua itseänikin, mutten oikeasti vain jaksa. Arkielämäkin on tosi haastavaa. Meitä on paljon, tällaisia rajoitteita ei vain näe ulospäin.

Kyllä on, kaksi kuuskymppistä jotka vain mulkkaa vihaisesti. Samoin jotain nuoria jotka kattoo mutta ei morjesta.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Vaan yks moikkaa, mä moikkaan kaikkia. Typerä olo on tullu ku oon ite sanonu "moi", mut kukaan ei oo vastannu takasin. :D Edellä mainituille oon tosin lopettanu moikkaamisen.

Ompa outoa.. Asutko Helsingissä?

Mä yleensä katson silmiin ja hymyilen. Sanon moi, jos naapuri vastaa hymyyn. Jotkut vastaa, muutama on sellainen, että menee seiniä pitkin ja katselee taivaisiin, ettei vaan tarvitse moikata.

Ei. Eikä heti muistu mieleen naapureita, jotka eivät olisi tervehtineet.

Vierailija kirjoitti:

On, mutta minä moikkaan heitä silti sitkeästi. Lapsi joskus tätä ihmettelee, mutta mä sanon että kohteliaisuus ei maksa mitään.

2 vuoden sinnikkään tervehtimisen jälkeen samassa rapussa asuva talonmiehemme tervehti minua :)

Minä en moikkaa. En tunne ketään tästä rapusta, enää, vaihtuvuus on suht iso. Ja toisekseen inhoan kaikkia naapureitani syvästi ja toivonkin, että pääsen pian muuttamaan tästä pois näin 20 vuoden asumisen jälkeen.

Miks joku alapeukuttaa systemaattisesti jokaisen viestin. Hiekkaa vitussa?

Up

Yksi pariskunta on asunut naapurinani kahdessa talossa. Ensimmäisessä jaksoin vielä itse tervehtiä postilaatikolla, tms. parin viikon jälkeen. Jutustelinkin kerran. Tässä toisessa talossa, jätän heidät huomioimatta, mutta tervehdin muita, jotka luulen, tietäväni pihapiirin asukkaiksi.

Stalkkari urkkijaa ei juuri kannata moikata; eikä entistä naapuri joka tunkee uudelle asuinalueelle utelemaan. Eikä muuten uutta naapuria joka huutele entisen naapurin häirintöjä tahi jonkun naikkosen.

up