Mitä tehdä kun tuntuu ettei jaksa eikä osaa kertoa
Olen 17v tyttö (aika pian 18) ja olen sairastanut 4vuotta masennusta. Minulla on nykyään myös paniikkihäiriö. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, koska viime jouluna minulla vaihtui terapeutti ja en ole vieläkään oikein uskaltanut oikeasti puhua siitä millainen olo minulla on. Enkä ole enää pitkään aikaan kertonut siitä perheellenikään. Aiemmin puhuin paljonkin iso siskolleni ja äitille, mutta en pysty enää kun en halua aiheuttaa huolta ja ahdistusta heille. Paniikkikohtauksista he tietävät osan. Masennukseni juontaa yläasteen kaverisuhteista ja parhaan kaverin itsemurha yrityksestä. Se on aina välillä helpottanut mutta tullut aina takaisin. Nyt tilanteeni tuntuu tältä:
En saa nukuttua enää kunnolla edes melatoniinin avulla. Mielessäni on paljon itsetuhoisia ajatuksia ja välillä tuntuu että kuin toteuttaisin ne ihan pian. Yritän koko ajan koulun ja harrastuksen lisäksi tehdä kaikkea, koska en pysty olemaan paikoillani. Ajatuksieni kanssa. Mutta kaikesta tekemisestä rasitus heti. En jaksaisi edes nousta sängystä kouluun elleivät vanhemmat heittäisi minua aina kouluun. Yritän peitellä tätä kaikkea. Pienikin vastoinkäyminen tai yksikin sana tai ihan muuten vaan niin romahdan. Maailma tuntuu kaatuvan. Tulee paniikki tai sitten romahdan lattialle itkemään. Itken melkein koko ajan. Olen huomannut joitain syömishäiriö merkkejä koska olin ennen kesää pari kuukautta melkein syömättä. Söin n. 500kaloria päivässä enintään ja välillä oksentelun. Paino tippui ja mieliala tippui. Mutta sain helpotusta kun huomasin olevani laihempi. Lähtöpaikka oli 47kg ja olen 159cm pitkä. Hetken painoin 42kg. Nyt jo hieman enemmän kesän jäljiltä mutta tuo on alkamassa alusta kun tuntuu että se on ainoa asia mitä voin hallita omassa mielessäni ja elämässä. Olen oikeasti ihan loppu ja välillä pelkään että teen jotain tyhmää... Koko ajan sellanen olo että kohta romahdan ja kaikki huomaa kuinka loppu oon. Tuntuu että kohta en enää tajua mistään mitään kun olo on niin sumuinen välillä. Olen ihan räjähdys vaarassa kokoajan.
Eli joku voisi kertoa mitä kannattaisi tehdä? Haluaisin periaatteessa hetkeksi pois kotoa että saisin levätä ja että perheeni saisi levätä. Vaikutan heihinkin paljon huomaamattani... Mutta en osaa sanoa tätä kaikkea ääneen. Ja haluan elää elämääni ja käydä esim. Treeneissä mutta tuntuu että kohta romahdan ja en pysty tähän enää.