Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa tälläinen välinpitämättömyyden ja arvottomuuden kulttuuri
22.08.2016 |
Koen hirvittävää maailmantuskaa ja voimattomuutta sen vuoksi, että kohtaan jatkuvasti jopa vaarallista piittaamattomuutta, "ihan sama"-asennetta ja arvoja, jotka keskittyvät yksilön tämänhetkisen hyvinvoinnin maksimointiin välittämättä mistään muusta.
Äärimmäisen viisas äitini opetti minulle ja sisaruksilleni lapsena, että jos ihmisellä suinkin on voimavaroja, on hänellä suorastaan velvollisuus pitää huolta muustakin kuin itsestään. Tuo ei ollut mikään kannanotto siihen, pitääkö lahjoittaa rahaa köyhille lapsiperheille tai auttaa romanikerjäläisiä, vaan yleinen elämänohje: jos ja kun meille oli annettu enemmän kuin miljardeille muille, on meillä velvollisuus ottaa kaikessa toiminnassamme huomioon myös muut ihmiset, eläimet ja ympäristö. Ei edelleenkään mitään niksipirkkatason elämänohjeita siitä, saako syödä kananmunia tai voiko kulkea autolla, vaan sellainen elämässä eteenpäin kantava voima, jota meistä jokainen on nyt myös aikuistuttaan kantaa mukanaan ja tartuttaa eteenpäin lapsiinsa. Koska meillä on asiat hyvin, ei meidän pidä juosta ainakaan aina halvimman, helpoimman ja nopeimman perässä.
Äiti opetti myös, että lapsi on aina käyntikortti perheelleen, suvulleen ja juurilleen. Lähtökohta ei saa olla, että ihmisiä siivotaan pois omasta elämästä yksittäisten asioiden vuoksi ja poltetaan siltoja takana, vaan ristiriidat pyritään ratkaisemaan siivosti ja asiallisesti. Ajatellaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Nyt myöhemmin olen tajunnut, että tämä oli äidille niin valtavan tärkeä asia siksi, että hänet aikoinaan "siivottiin pois" omasta suvustaan, kun ryhtyi herraskaiseksi ja porvarin kanssa veljeilemään. Meillä tarkistettiin välillä Käytöksen kultaisesta kirjasta sellaisiakin asioita, joille suurin osa ihmisistä viittaa kintaalla. Itse arvostan tuota perintöä kuitenkin suuresti, ja olen äidille suunnattoman kiitollinen siitä, että osaan käyttäytyä ja pukeutua aina sillä tavalla, että olen kunniaksi paitsi itselleni (ja sille perheelle/suvulle, jonka käyntikortti olen edelleen), myös kanssaihmisille.
Näen kuitenkin päivittäin, miten täysin päinvastaisessa arvomaailmassa liian monet ihmiset ovat eläneet. Autoilijat kaahaavat suojatielle pysähtyneen auton ohi, kerrostaloasujat kantavat yön pimeydessä sohvakalustojaan roskakatoksiin, perheenäidit ruokkivat katrastaan ruualla, joka ei ole hyväksi sen enempää ihmiselle, eläimelle kuin luonnollekaan. Eettiset ongelmat ulkoistetaan jonnekin muualle, joillekin toisille, ja milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten pestään kädet omien tekojen seurauksista. Milloin ollaan köyhiä opiskelijoita, milloin kiireisiä ruuhkavuosien eläjiä, milloin väsyneitä, kipeitä tai kiireisiä.
Välillä mietin jopa, että viekö tämä tällainen "ihan sama"-kulttuuri länsimaista sivilisaatiota väistämättä kohti tuhoaan. Primitiivisiä tarpeita tyydytetään kaikista muista arvoista välittämättä. Toki on kiitettävän kokoinen joukko myös sellaisia henkilöitä, jotka käyttävät paljon aikaa ja vaivaa ollakseen mahdollisimman hyviä ihmisiä ja huomioidakseen myös ympäröivän maailman. Toisaalta tuntuu, että tämäkin on polarisoitunut viime vuosina siinä missä niin monet muutkin asiat - jotkut tekevät enemmän kuin koskaan ennen, mutta valitettavasti monet piittaavat kaikesta muusta kuin omasta navastaan ehkä vähemmän kuin koskaan ennen.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ihmiset ovat oikeasti väsyneitä, köyhiä ja kiireisiä?!
Naulan kantaan.
Ihmiset on väsyneitä siihen että maan johto vaatii koko ajan lisää ja enemmän ja parempaa :(
Tai sitten entäpä jos me äänestäjät olemme se taho, joka vaatii koko ajan lisää ja enemmän ja parempaa? Olemmehan kuluttajia nykyään, eh? If the price is right yms.
Sekin voi olla, että muut maat/markkinavoimat/globalisoitunut maailma vaatii nykyään yhä enemmän, koska kilpailu, ja kilpailun tietä pitkin se vaikuttaa meidän jokaisen elämään ja jaksamiseen. Nykypäivän mantrahan on terveys ja sen vaaliminen, niin eikö tästä voi myöskin vetää sen johtopäätöksen, että jokainen tekee kykyjensä ja jaksamisensa mukaan asioita? Eli väistämättä vaateiden kasvaessa jokaisen yksilön on lähes pakko tehdä päätöksiä, miten toimii omien rajojensa mukaisesti, ettei pala loppuun.
Silti, juoksemmeko itsemme hengiltä? Ja onko oravanpyörän hinta välinpitämättömyys ja ns. "pehmeiden arvojen" kuolema?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, sulle on opetettu hienoja asioita.
seuraava oppimishaaste voisi olla sen hyväksyminen, ettet voi vaikuttaa, eikä sinun niin ollen kannata ottaa paineita, siitä mitä muut tekevät.
Eli just tällä ihan sama -asenteella pitäisi elellä, mihinkään ei voi kukaan koskaan vaikuttaa? Toivottoman itsekkäitä tapauksia tietenkin on, ja yleensä asennemuutokset näkyvät vasta seuraavissa sukupolvissa. Heihin kannattaa yrittää vaikuttaa.
...lukutaito on myös hyödyllinen. Moniin asioihin voit vaikuttaa. Melkein kaikki niistä liittyy siihen miten itse toimit. Toisten käyttäytymiseen yleensä et. Tämän tajuaminen tuo mielenrauhaa. Et voi hoitaa kuntoon koko maailmaa, mutta voit olla myönteinen vaikute.
Sinun on hyväosaisena vaikea ymmärtää, että voimavarojen ollessa vähissä parhaaseensa ei pysty. Olen sairas yksinhuoltaja vähäisellä tukiverkostolla, välillä on ollut todella vaikeaa. Toivon, että minulla olisi voimia enemmän opettaa kulttuurista, ympäristön suojelusta, aina laittaa terveellistä ruokaa... Huonoimpina aikoina jaksan käydä kaupassa ja hoitaa perusasiat.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kaltaiset ihmiset tuntuu vaan asettavan aina koko muun maapallon oman kansan edelle, vaikka omasta takaakin löytyy niitä huono-osaisia ja autettavia. Mites vaikka suomalaiset luuserimiehet, niin ne ihan valkoihoiset jotka tekevät huomattavan paljon itsareita, en ole koskaan kuullut kenenkään maailmanhalaajan puhuvan heidän puolestaan.
Omalla kohdallani ei kyllä ole kyse tällaisesta. Sitä paitsi tuo äidinmaidossa saatu pyrkimys hyvyyteen ei näyttäydy todellakaan pelkän perinteisen hyväntekeväisyyden kautta, vaan myös esimerkiksi kulutustottumuksissa. Ostan mieluiten oman kaupungin kotimaisista kivijalkapuodeista vaikka niissä olisi hieman hintavampaakin, kananmunat tulevat EggsPressista eikä Tokmannin alennusmyynneistä ja niin edelleen. Tuollaisilla asioilla voi vaikuttaa nimenomaan meidän suomalaisten oloihin, ja samalla turvata palvelevien pikkuliikkeiden olemassaoloa jatkossakin ja eettistä eläintuotantoa.
Onko sinulla jotain ehdotusta, miten voisin parhaiten auttaa esimerkiksi syrjäytyneitä keski-ikäisiä miehiä? Otan mielelläni vinkkejä vastaan :)
Alue: Aihe vapaa
Eli just tällä ihan sama -asenteella pitäisi elellä, mihinkään ei voi kukaan koskaan vaikuttaa? Toivottoman itsekkäitä tapauksia tietenkin on, ja yleensä asennemuutokset näkyvät vasta seuraavissa sukupolvissa. Heihin kannattaa yrittää vaikuttaa.