Arkea työpaikalla. Naisen kohtelua miesvaltaisella alalla.

Olen aina työskennellyt miesvaltaisella alalla. Toki naisia tällä työpaikalla on, mutta lähinnä assistentteina, HR-puolella ja taloudessa, mutta ei siis itse ydinliiketoiminnassa.
Minä olen ydinliiketoiminnassa ja hyvin tärkeässä roolissa. Vaan jälleen kerran herraskansa muistutti, että olen hameväkeä, ja rooli pitäisi muistaa.
Meillä on hanke, jota viedään eteenpäin johtajatasolla. Minä olen tuon porukan avainhenkilö, eli se, joka oikeasti osaa asiaa edistää ja mallintaa. Tein edellisen kokouksen aineistot, niitä käytiin yhdessä läpi ja sovittiin etenemismalli. Tein seuraavan kokouksen aineistot, jotka kävin kahdenkesken erään miesjohtajan kanssa läpi. Nyt sitten olen tekemässä seuraavan ison kokouksen materiaaleja, eli sitä ydintä, jolla hanke etenee.

Hienoa, eikö? Minä, pienten lasten äiti, joka pärjään ja osaan. Jep. Nyt sitten kaksi organisaatiossa korkeimmalla olevaa miestä lähestyy minua että kai minä olen kokouksesta muistion kirjoittanut, jotta he voivat nyt sitten ensi viikolla asiaa keskenään taas käydä läpi. Muistion? Minä, joka olen hankkeen ydinroolissa, ja teen kaiken asiamateriaalin. Ja kymmenen ukkoa kuuntelee mitä minä olen tehnyt. Kas, tytöllä nyt pitäisi olla muistio.
Ystävällisesti lähestyin herroja ja kerroin, että eräs mieshenkilö on tehnyt muistion ja BTW minä olen tehnyt heidän ensi viikon kokoukseensa myös jo sen materiaalin, ja lähetän kyllä kunhan saan sen riittävälle tasolle. Ja olen tehnyt myös ison kokouksen rungon, jonka joku mieshenkilö varmastikin haluaisi omanaan esittää. Kah, että herrat voivat sitten "päättää" asioista.

Ei tähän totu, kuulkaa.