Arvostan miestäni ja osoitan sen teoin, mites sinä?

Vierailija kirjoitti:

No ap kyllä on ennemminkin miehen palvelija kuin puolisoaan rakastava nainen.

Toinen ääripää: vaimoni sisar. Kohteli miestään kuin orjaa ja / tai p*skaa kengänpohjassa. Esimerkiksi meille tullessaan ensimmäisenä majoittui keskelle sohvaa, ja sen jälkeen alkoi huuto: "Heikki, vie lapset vessaan", "Heikki, tuo minulle juotavaa", "Heikki, hae autosta karkkipussi", "No tuo se nyt, mikä kestää". Heidän kotonaan sama juttu. Mies opiskeli ja kävi töissä, vaimo onnellisesti kotosalla. Mitään kotitöitä ei tehnyt itse, lasten hoitoa lukuun ottamatta. Vaati, että mies tekee iltaisin ja viikonloppuisin ruuat valmiiksi jääkaappiin hänelle ja lapsille (jälkiruokia myöden). Miehen piti kustantaa kaikki eläminen. Seksielämä oli kuulemma nollassa.

Eipä yllättänyt, että värikkäiden vaiheiden jälkeen tämä "Heikki" läksi. Nyt vaimon sisar on katkera, uusi mies löytyi kyllä heti, mutta ei läheskään samanlainen kuin "Heikki". Eikä yllätä, että lapset kärsivät, koska äiti ei ole vielä hirveästi muuttanut tapojaan.

Mieheni palvelija? MIllähän perusteella?

Mahtava systeemi jos on molemmin puolista, meillä ei ollut joten meillä tuo ei toimi. Ja tässä viittaan tuohon uskollisuuteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humblebragia..

Mun on helppo huomioida ja hemmotella miestäni koska hän tekee samoin. Tämän lisäksi hän ei ole koskaan ollut krapulaseksiä vaatimassa, koska on kohtuukäyttäjä joten juominen jää pariin lasilliseen viiniä - > ei krapulaa, ei darraseksivaatimuksia.

Koska ap sun miehes oppii omat rajansa?

Onko sun miehellä muuten "seksivaatimuksia"?

Ikävä käsite hyvässä parisuhteessa.

Hän ei ole koskaan esittänyt vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Humblebragia..

Mun on helppo huomioida ja hemmotella miestäni koska hän tekee samoin. Tämän lisäksi hän ei ole koskaan ollut krapulaseksiä vaatimassa, koska on kohtuukäyttäjä joten juominen jää pariin lasilliseen viiniä - > ei krapulaa, ei darraseksivaatimuksia.

Koska ap sun miehes oppii omat rajansa?

Onko sun miehellä muuten "seksivaatimuksia"?

Ikävä käsite hyvässä parisuhteessa.

Hän ei ole koskaan esittänyt vaatimuksia.

Ei minunkaan :) Mutta tietty pilke nousee kyllä silmäkulmaan (krapulassakin), kun seksiä tekee mieli ja edelleen se pilke saa minutkin haluamaan seksiä, joten (krapula)seksi ei ole mikään ongelma...

Ja tuosta kohtuukäytöstä, olemme kyllä ihan kohtuukäyttäjiä, vaikka tietyissä juhlissa määrä ei kahdessa pysykään, eikä ole edes tarkoitus ja toivottavasti ei ikinä tulekaan :D Yksittäisiä saunaoluita tai viinilasillisia lukuun ottamatta meillä kummallakin on ehkä pari-kolme kertaa vuodessa sellaiset juhlat (yhdessä tai erikseen), joista podetaan krapulaa, yleensä jotain työpaikan juhlia tai kavereiden synttäreitä tms. Ei ole ongelma meille.

ap

Mä en usko, että kovin monessa normaalissa suhteessa haukutaan toista. Ja miksi ihmeessä joku tekisi pahaa ruokaa tai ei antaisi toisen nukkua jos toinen on valvonut myöhään? Oletus on tietenkin tässä, että kumpikin saa yleensä riittävästi unta eikä toinen esim ole se joka aina nousee lasten kanssa ja toinen ole krapulassa joka sunnuntai, mutta silloin suhde ei ole normaali/hyvä. Ap:n suhde kuulostaa siis ihan tavalliselta.

Kokeilin taktiikkaasi ensimmäiset viisi vuotta. Itse sain palkaksi vain haukkuja, pettämistä kerta toisensa jälkeen, ainaista vertailua miten muiden vaimot ovat kaikin puolin parempia. Sitten päätin kokeilla jotain muuta. Rupesin käyttäytymään kuten mies minua kohtaa. Johan alkoi ääni muuttua. Ainaisella kiltteydellä ei joidenkin kohdalla tehdä muuta kun mahdollistetaan jatkuva perseily.

En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt

Onko tuo teidän mielestä hyvä asia? Minulle tulee mieleen isot asiat elämässä, arvoihin ja moraaliin liittyvät. En minä kyllä ihan mitä vaan hiljaa hymisten hyväksyisi. Kun ap kerran "antaa" seksiäkin niin entä jos mies päättää harrastaa suojaamatonta seksiä alaikäisen orjakaupan uhrin ja prostituoiduksi pakotetun naisen kanssa niin ilmeisesti ap ei "kyseenalaista tekemisiä" silloinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin taktiikkaasi ensimmäiset viisi vuotta. Itse sain palkaksi vain haukkuja, pettämistä kerta toisensa jälkeen, ainaista vertailua miten muiden vaimot ovat kaikin puolin parempia. Sitten päätin kokeilla jotain muuta. Rupesin käyttäytymään kuten mies minua kohtaa. Johan alkoi ääni muuttua. Ainaisella kiltteydellä ei joidenkin kohdalla tehdä muuta kun mahdollistetaan jatkuva perseily.

Ja alunalkaen aloit suhteeseen tuollaisen miehen kanssa syystä että? Ja olet ihan tyytyväinen suhteessa, jossa mies on kohdellut sinua noin? Pettänyt, haukkunut.. kuulostaa aika kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?

Krapulapäivänä mies saa levätä rauhassa, saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ihme, että mies ei ryyppää joka viikonloppu.

Miten teillä arvostus näkyy toisinpäin? Onko sinulla sama kohtelu omina krapulapäivinäsi? Miten pitkä suhde teillä on takana, 3 vai 30 vuotta?

Tarkennetaanhan.

Mies saa levätä rauhassa silloin, kun on väsynyt ja kokee siihen tarvetta. (Mutta ei käytä tätä mitenkään hyväkseen, huilii vain silloin kun jostain syystä on levon tarpeessa.) Hyvää ruokaa saa joka päivä (välillä kokkaa itse, välillä minä, välillä syödään noutoa ja ulkona). Seksiäkin saa lähestulkoon halutessaan, meillä toisen halu yleensä herättää halun toisessakin. Mainitsin tämän ihan sillä, kun yhdessä ketjussa muutamat julisti, että ei todellakaan passata krapulassa...

Arvostus toiseen suuntaan näkyy hyvin saman henkisenä toimintana. Mies keittää aamukahvit tai lataa keittimen valmiiksi, tekee sellaiset kotityöt, joita tietää minun inhoavan, antaa minulle aina yövuorojen aikaan täydellisen rauhan sitä halutessani, kannustaa minua asioissa, jotka tietää minulle tärkeiksi. Ehkä yksi isoin asia on se, että suhtautuu minuun aina hyväntahtoisesti. Ja kyllä, krapulapäivänä saan samanlaisen kohtelun (niitä on jos mahdollista vielä harvemmin kuin hänellä).

Suhdetta on takana reilut 20 vuotta, avioliittoa 18 vuotta.

Minä en edes katsoisi miestä joka on krapulassa, saati että passaisin. Minun mieheni lopetti aikoinaan juomisen kokonaan, kun sanoin etten ala juoppoa katsomaan. Samoin teki isoisäni ja samalla loppui tupakanpolttokin. Tää on ilmeisesti joku geeneissä oleva kyky saada miehet järkiinsä ja lopettamaan kehonsa myrkyttäminen paskalla.

Vierailija kirjoitti:

En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt

Onko tuo teidän mielestä hyvä asia? Minulle tulee mieleen isot asiat elämässä, arvoihin ja moraaliin liittyvät. En minä kyllä ihan mitä vaan hiljaa hymisten hyväksyisi. Kun ap kerran "antaa" seksiäkin niin entä jos mies päättää harrastaa suojaamatonta seksiä alaikäisen orjakaupan uhrin ja prostituoiduksi pakotetun naisen kanssa niin ilmeisesti ap ei "kyseenalaista tekemisiä" silloinkaan?

En usko, että kenelläkään ihmisellä perimmäiset arvot muuttuisivat niin paljoa elämän aikana, että mieheni alkaisi toimimaan noin. Meillä on aina ollut hyvin samankaltainen arvomaailma ja suhtautuminen elämään, ja ne ovat kyllä olleet isossa roolissa aikanaan mieheni elämänkumppanikseni hyväksyessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?

Krapulapäivänä mies saa levätä rauhassa, saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ihme, että mies ei ryyppää joka viikonloppu.

Miten teillä arvostus näkyy toisinpäin? Onko sinulla sama kohtelu omina krapulapäivinäsi? Miten pitkä suhde teillä on takana, 3 vai 30 vuotta?

Tarkennetaanhan.

Mies saa levätä rauhassa silloin, kun on väsynyt ja kokee siihen tarvetta. (Mutta ei käytä tätä mitenkään hyväkseen, huilii vain silloin kun jostain syystä on levon tarpeessa.) Hyvää ruokaa saa joka päivä (välillä kokkaa itse, välillä minä, välillä syödään noutoa ja ulkona). Seksiäkin saa lähestulkoon halutessaan, meillä toisen halu yleensä herättää halun toisessakin. Mainitsin tämän ihan sillä, kun yhdessä ketjussa muutamat julisti, että ei todellakaan passata krapulassa...

Arvostus toiseen suuntaan näkyy hyvin saman henkisenä toimintana. Mies keittää aamukahvit tai lataa keittimen valmiiksi, tekee sellaiset kotityöt, joita tietää minun inhoavan, antaa minulle aina yövuorojen aikaan täydellisen rauhan sitä halutessani, kannustaa minua asioissa, jotka tietää minulle tärkeiksi. Ehkä yksi isoin asia on se, että suhtautuu minuun aina hyväntahtoisesti. Ja kyllä, krapulapäivänä saan samanlaisen kohtelun (niitä on jos mahdollista vielä harvemmin kuin hänellä).

Suhdetta on takana reilut 20 vuotta, avioliittoa 18 vuotta.

Minä en edes katsoisi miestä joka on krapulassa, saati että passaisin. Minun mieheni lopetti aikoinaan juomisen kokonaan, kun sanoin etten ala juoppoa katsomaan. Samoin teki isoisäni ja samalla loppui tupakanpolttokin. Tää on ilmeisesti joku geeneissä oleva kyky saada miehet järkiinsä ja lopettamaan kehonsa myrkyttäminen paskalla.

Tuo on jokaisen oma asia. Minä en ajattele, että krapula tekee minusta tai miehestäni (tai kenestäkään) juoppoa, mutta kukin tyylillään :)

Arvostusta on helppo antaa kun sitä saa vastavuoroisesti itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta on helppo antaa kun sitä saa vastavuoroisesti itsekin.

Totta! Ja vielä kun tajuaa sen, että arvostusta ja hyvää kohtelua saa helpommin, kun sitä antaa itsekin. Se oli ehkä minulla tämän aloituksen pointti luettuani sivutolkulla juttuja, missä valitettiin kaikesta. On helpompi muuttaa omaa käytöstään kuin toisen, mutta toisenkin on helpompi vastata hyvään hyvällä. Monia kommentteja lukiessani tuli pakosti mieleen, etteipä käy tämänkään emännän puolisoa kateeksi.

Mutta riittänee minulle tästä aiheesta!

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille, nauttikaa viimeisistä lämpöisistä kesäpäivistä, syksyä odotellessa!

ap

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta on helppo antaa kun sitä saa vastavuoroisesti itsekin.

Mä olin ap:n kaltainen ekat 3,5 vuotta alkuhuumassa.

Sitten havahduin siihen, että homma toimi yksipuoleisesti. Mä tein kotityöt ja annoin miehen mennä ja olin kiltti ja mukautuva. Seksiä aina kun mies halusi. Maksoinkin pääosan elinkustannuksista. En ikinä nalkuttanut ja puhuin ystävällisesti kunnioittaen.

Mies teki kaiken lähes toisinpäin. Henkinen väkivaltakin tuli kuvioon ja välillä fyysinenkin.

Nyt mä olen tehnyt stopin ja keskityn itseeni. Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista kuten kaiken panostuksen ja osallistumisen arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta on helppo antaa kun sitä saa vastavuoroisesti itsekin.

Totta! Ja vielä kun tajuaa sen, että arvostusta ja hyvää kohtelua saa helpommin, kun sitä antaa itsekin. Se oli ehkä minulla tämän aloituksen pointti luettuani sivutolkulla juttuja, missä valitettiin kaikesta. On helpompi muuttaa omaa käytöstään kuin toisen, mutta toisenkin on helpompi vastata hyvään hyvällä. Monia kommentteja lukiessani tuli pakosti mieleen, etteipä käy tämänkään emännän puolisoa kateeksi.

Mutta riittänee minulle tästä aiheesta!

Mukavaa päivänjatkoa teille kaikille, nauttikaa viimeisistä lämpöisistä kesäpäivistä, syksyä odotellessa!

ap

Eiköhän tuolla alussa jo ihan oikeaan osuttu, kun kerrottiin mikä sinulla oli aloituksen pointti. Ja tuossahan itsekin totesit tyytyväisenä: "Olen minä sentään parempi kuin nuo!" Kiva kun sait haluamasi paremmuudentunteen täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta on helppo antaa kun sitä saa vastavuoroisesti itsekin.

Mä olin ap:n kaltainen ekat 3,5 vuotta alkuhuumassa.

Sitten havahduin siihen, että homma toimi yksipuoleisesti. Mä tein kotityöt ja annoin miehen mennä ja olin kiltti ja mukautuva. Seksiä aina kun mies halusi. Maksoinkin pääosan elinkustannuksista. En ikinä nalkuttanut ja puhuin ystävällisesti kunnioittaen.

Mies teki kaiken lähes toisinpäin. Henkinen väkivaltakin tuli kuvioon ja välillä fyysinenkin.

Nyt mä olen tehnyt stopin ja keskityn itseeni. Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista kuten kaiken panostuksen ja osallistumisen arkeen.

Niin, ja aloittaja haukkuu kaltaisesi naiset. Täällä useampi nainen kertoi samantapaisen tarinan. Mutta aloittaja kauhistelee vain, miten hirveitä vaimoja joillakin miesparoilla on. Miesten tuomittavasta käytöksestä, josta ketjussa on kerrottu, hän ei sano sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen vaimo ole tuollainen jos miestään rakastaa. Sori et ole mitenkään erityisen hyvä tms.

Olen eri mieltä. Tiedän monia naisia (vaimoja), jotka rakastavat miehiään, mutta silti kohtelevat näitä alentuvasti; määräilevät, nalkuttavat, valittavat sen sijaan että positiivisen ja myönteisen asenteen avulla pitäisivät miehet tyytyväisinä ja halukkaina antamaan vaimolle takaisin sitä hyvää, joka taas pitää kehän pyörimässä.

Samaa mieltä mutta onko nainen siis vastuussa tästä myönteisestä kehästä?

Ap on mies.

No ihan vaan olemalla ystävällinen, kiitän kun hän tekee jotain hyödyllistä (esim. vaihtaa auton renkaat, tiskaa tms.), teen hyvää ruokaa valmiiksi jos olen ennen häntä kotona, ostan hänelle uusia sukkia jos vanhat näyttävät rikkinäisiltä, kuuntelen jos hänellä on huolia, kannustan ja rohkaisen haastavissa tilanteissa, osoitan hellyyttä halaimella ja pussailemalla... Olen elämänkumppani. 

Eli eletään ihan normaalisti, ilman halveksuntaa ja turhaa ilkeilyä.