Lue keskustelun säännöt.
Arvostan miestäni ja osoitan sen teoin, mites sinä?
22.08.2016 |
En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen vaimo ole tuollainen jos miestään rakastaa. Sori et ole mitenkään erityisen hyvä tms.
Olen eri mieltä. Tiedän monia naisia (vaimoja), jotka rakastavat miehiään, mutta silti kohtelevat näitä alentuvasti; määräilevät, nalkuttavat, valittavat sen sijaan että positiivisen ja myönteisen asenteen avulla pitäisivät miehet tyytyväisinä ja halukkaina antamaan vaimolle takaisin sitä hyvää, joka taas pitää kehän pyörimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?
Tällainen nainen on ikävä kyllä harvinaisuus nykyään. Respect!
Samoin toimin minä. yhtäkään riitaa ei ole ollu. Mieskin kohtelee minua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen vaimo ole tuollainen jos miestään rakastaa. Sori et ole mitenkään erityisen hyvä tms.
Olen eri mieltä. Tiedän monia naisia (vaimoja), jotka rakastavat miehiään, mutta silti kohtelevat näitä alentuvasti; määräilevät, nalkuttavat, valittavat sen sijaan että positiivisen ja myönteisen asenteen avulla pitäisivät miehet tyytyväisinä ja halukkaina antamaan vaimolle takaisin sitä hyvää, joka taas pitää kehän pyörimässä.
Olet samanlainen kuin miehet, jotka kehuvat itseään siitä että eivät ryyppää, lyö ja petä. Heissä ei ole mitään hyvää eikä erityistä, joten he pönkittävät egoaan vertaamalla itseään todella huonoihin ihmisiin ja röyhistelevät ja ylpeilevät sitten miten upeita ihmisiä ovat verrattuna heihin. Vaikka ovat tavallistakin tavallisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?
Tällainen nainen on ikävä kyllä harvinaisuus nykyään. Respect!
Sinun on syytä kysyä, miksi ympärilläsi on ihmisiä joiden keskuudessa tuo on harvinaisuus. Ikävillä ihmisillä on yleensä ikäviä ihmisiä ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jos väsyttää menen nukkumaan. Jos teen ylitöitä mies joutuu tekemään ruuan minulle ja lapsille ja hakemaan lapset tarhasta. Seksiä toki saa aina kun haluaa <3
Kuulostaa ihan normaalilta toiminnalta hyvässä parisuhteessa. Samoin teen minä, ja saan yhtä lailla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää aloitus olisi ollut melkein hyvä ilman tuota alentuvaa "mitäs tästä mammat" -loppukaneettia. Pistit niinkuin sanallisen selfien itsestäsi tänne ja odotat kehuja?
Kohtelen miestä niin kuin mies kohtelee minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin kaikkea tuota monenmonta vuotta, kunnes tajusin, kuinka yksipuolinen tämä asenteeni nykyisin on, siis toimii vain yhteen suuntaan. Oikeasti, jopa lapsilta saa enemmän rakkautta ja arvostusta takaisin. Nykyisin mietin, miten voin tehdä oman oloni paremmaksi ja miten saisin panostettua omiin päämääriini enemmän ja voin selvästi paremmin.
Mutta jos miehesi ansaitsee vaalimisen ja suhteenne on vastavuoroinen, niin tottahan nuo kaikki ovat hyviä asioita, siitä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?
Krapulapäivänä mies saa levätä rauhassa, saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ihme, että mies ei ryyppää joka viikonloppu.
Miten teillä arvostus näkyy toisinpäin? Onko sinulla sama kohtelu omina krapulapäivinäsi? Miten pitkä suhde teillä on takana, 3 vai 30 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Kohtelen miestä niin kuin mies kohtelee minua.
Ai. Minä kohtelen miestäni niin kuin haluan hänen kohtelevan minua. Toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen vaimo ole tuollainen jos miestään rakastaa. Sori et ole mitenkään erityisen hyvä tms.
Olen eri mieltä. Tiedän monia naisia (vaimoja), jotka rakastavat miehiään, mutta silti kohtelevat näitä alentuvasti; määräilevät, nalkuttavat, valittavat sen sijaan että positiivisen ja myönteisen asenteen avulla pitäisivät miehet tyytyväisinä ja halukkaina antamaan vaimolle takaisin sitä hyvää, joka taas pitää kehän pyörimässä.
Olet samanlainen kuin miehet, jotka kehuvat itseään siitä että eivät ryyppää, lyö ja petä. Heissä ei ole mitään hyvää eikä erityistä, joten he pönkittävät egoaan vertaamalla itseään todella huonoihin ihmisiin ja röyhistelevät ja ylpeilevät sitten miten upeita ihmisiä ovat verrattuna heihin. Vaikka ovat tavallistakin tavallisempia.
Mun exä kehui olevansa hyvä mies, koska ei lyö. Tosin ryyppäsi ja petti, vihaisena hajotti (mun) tavaroita. Aika alas sen hyvän miehuuden riman voi yksittäinen mies asettaa.
Humblebragia..
Mun on helppo huomioida ja hemmotella miestäni koska hän tekee samoin. Tämän lisäksi hän ei ole koskaan ollut krapulaseksiä vaatimassa, koska on kohtuukäyttäjä joten juominen jää pariin lasilliseen viiniä - > ei krapulaa, ei darraseksivaatimuksia.
Koska ap sun miehes oppii omat rajansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyseenalaista hänen tekemisiään tai päätöksiään, vaikka ne olisivatkin erilaiset kuin mitä itse olisin tehnyt. En pidä itseäni häntä parempana (enkä huonompana). Hemmottelen miestäni mielelläni, teen hyvää ruokaa ja leivon herkkuja, joista tiedän hänen pitävän. Annan levätä silloin kun häntä väsyttää. En väheksy enkä vertaile muihin. Kehun, osoitan arvostustani, en myöskään moiti häntä toisille. En nalkuta. Annan hänen maata vaikka koko krapulapäivän (viitaten erääseen toiseen ketjuun) ja todellakin tarjoan hänelle silloin jotain hyvää ruokaa ja läheisyyttä + seksiä. Muutenkaan en kieltäydy seksistä ilman kunnon syytä. Olen uskollinen. Mitäs mammat tähän sanovat?
Krapulapäivänä mies saa levätä rauhassa, saa hyvää ruokaa ja seksiä. Ihme, että mies ei ryyppää joka viikonloppu.
Miten teillä arvostus näkyy toisinpäin? Onko sinulla sama kohtelu omina krapulapäivinäsi? Miten pitkä suhde teillä on takana, 3 vai 30 vuotta?
Tarkennetaanhan.
Mies saa levätä rauhassa silloin, kun on väsynyt ja kokee siihen tarvetta. (Mutta ei käytä tätä mitenkään hyväkseen, huilii vain silloin kun jostain syystä on levon tarpeessa.) Hyvää ruokaa saa joka päivä (välillä kokkaa itse, välillä minä, välillä syödään noutoa ja ulkona). Seksiäkin saa lähestulkoon halutessaan, meillä toisen halu yleensä herättää halun toisessakin. Mainitsin tämän ihan sillä, kun yhdessä ketjussa muutamat julisti, että ei todellakaan passata krapulassa...
Arvostus toiseen suuntaan näkyy hyvin saman henkisenä toimintana. Mies keittää aamukahvit tai lataa keittimen valmiiksi, tekee sellaiset kotityöt, joita tietää minun inhoavan, antaa minulle aina yövuorojen aikaan täydellisen rauhan sitä halutessani, kannustaa minua asioissa, jotka tietää minulle tärkeiksi. Ehkä yksi isoin asia on se, että suhtautuu minuun aina hyväntahtoisesti. Ja kyllä, krapulapäivänä saan samanlaisen kohtelun (niitä on jos mahdollista vielä harvemmin kuin hänellä).
Suhdetta on takana reilut 20 vuotta, avioliittoa 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Humblebragia..
Mun on helppo huomioida ja hemmotella miestäni koska hän tekee samoin. Tämän lisäksi hän ei ole koskaan ollut krapulaseksiä vaatimassa, koska on kohtuukäyttäjä joten juominen jää pariin lasilliseen viiniä - > ei krapulaa, ei darraseksivaatimuksia.
Koska ap sun miehes oppii omat rajansa?
Onko sun miehellä muuten "seksivaatimuksia"?
Ikävä käsite hyvässä parisuhteessa.
No ap kyllä on ennemminkin miehen palvelija kuin puolisoaan rakastava nainen.
Toinen ääripää: vaimoni sisar. Kohteli miestään kuin orjaa ja / tai p*skaa kengänpohjassa. Esimerkiksi meille tullessaan ensimmäisenä majoittui keskelle sohvaa, ja sen jälkeen alkoi huuto: "Heikki, vie lapset vessaan", "Heikki, tuo minulle juotavaa", "Heikki, hae autosta karkkipussi", "No tuo se nyt, mikä kestää". Heidän kotonaan sama juttu. Mies opiskeli ja kävi töissä, vaimo onnellisesti kotosalla. Mitään kotitöitä ei tehnyt itse, lasten hoitoa lukuun ottamatta. Vaati, että mies tekee iltaisin ja viikonloppuisin ruuat valmiiksi jääkaappiin hänelle ja lapsille (jälkiruokia myöden). Miehen piti kustantaa kaikki eläminen. Seksielämä oli kuulemma nollassa.
Eipä yllättänyt, että värikkäiden vaiheiden jälkeen tämä "Heikki" läksi. Nyt vaimon sisar on katkera, uusi mies löytyi kyllä heti, mutta ei läheskään samanlainen kuin "Heikki". Eikä yllätä, että lapset kärsivät, koska äiti ei ole vielä hirveästi muuttanut tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
En. Jos väsyttää menen nukkumaan. Jos teen ylitöitä mies joutuu tekemään ruuan minulle ja lapsille ja hakemaan lapset tarhasta. Seksiä toki saa aina kun haluaa <3
Jos minä teen ylitöitä, mies haluaa tehdä ruuan minulle ja lapsille ja muutenkin sen päiväiset kotityöt. Kyse ei ole mistään joutumisesta. Ja sama toimii kyllä toisinkin päin. Lisäksi pieni hemmottelu lämmitetyn saunan tai lasketun kylpyveden muodossa on aika tavallista pitkän päivän jälkeen..
Kuten sanoin, arvostan ja kehun miestäni :)
ap
Eiköhän jokainen vaimo ole tuollainen jos miestään rakastaa. Sori et ole mitenkään erityisen hyvä tms.