Millaista ylemmän keskiluokan-yläluokan elämä Suomessa on?

Katsomisen arvoinen Suomeksi tekstitetty video. Suuri huijaus rikkaista paljastumassa. 

Jokainen ostamattajättämispäätös köyhdyttää rikkaiden kukkaroa. Jokaisessa palvelussa ja tavarassa on arvonlisävero, joka on tasavero. Se rikastuttaa rikkaita, köyhdyttää köyhiä. 

ÄLÄ OSTA MITÄÄN 2017

Don´t buy anything 2017 

Meillä näin:

Perheen molemmat aikuiset tekevät töitä - työpaikat ovat sellaiset, että kiinteitä työaikoja ei ole. Paljon ylitöitä ja päivät venyvät pitkiksi. Kompensoidaan rauhallisempina aikoina lyhyempinä typäivin/ etäpäivinä tai ylitöistä kertyneillä lomilla. Asunto (joskin kooltaan ja sisustukseltaan varmaan ihan keskiverto) Helsingissä arvoalueella, kaksi uudehkoa autoa. Yksikaukomatka vuodessa, sen lisäksi tehdään usempia matkoja vuodessa Euroopan kohteisiin (välillä kahdestaan, välillä myös teini-ikäiset lapset mukana). Meillä on lisäksi kesämökki saaristossa. Lapset harastavat suht kalliisti, vanhemmat nauttivt oopperasta, baletista, klassisen musiikin konserteista sekä hemmottelevat itseään ravintolaillallisilla. Aika on kuitenkin kortilla ja normaalit arjen arskareet tehdään kuten muutkin perheen. Ehkä elämän "helppous" piilee siinä, että senttiä ei tarvitse venyttää ja jokista ostosta tehdessä miettiä, riittääkö rahat ruokaan. Eli vaikka normaalisti ostetaankin pirkkaa ja käydään Lidlissä, niin voimme myös ostaa torilta kauden tuoreet vihanekset ja kalan tai "törsätä rukaan" kuten mieheni usein sanoo.

Täällä yritysjohtajan ja asiantuntijan perhe. Asumme Espoon arvoalueella reilu 300 neliöisessä omakotitalossa merinäkymin. Kaksi uutta arvoautoa ja neljä lasta. Lapset harrastavat aiemmin mainittuja kalliimpia harrastelajeja ja kilpailevat niissä. Siivooja huolehtii talon siivouksesta, meidän iltamme menevät pitkien työpäivien jälkeen lapsia harrastuksiin kuljettaessa. Matkustelemme hyvin paljon; tänä vuonna kaksi kaukomatkaa, laskettelemassa Alpeilla, rantalomalla Etelä-Euroopassa ja kaupunkilomalla keski-Euroopassa. Ja meillä ei ole mitään sukuomaisuutta, vaan kaikki on ihan itse työllä ansaittua. Lapsillemme opetamme koulutuksen ja työnteon tärkeyttä.

Mä en tiedä mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. On akateeminen tutkinto, mutta en käy töissä vaan minulla on sen verran omaisuutta, että elän ja elätän lapsenikin pääomatuloilla. Velkaa ei ole. Tällaiselle ihmiselle ei kai ole luokitusta. Asumme ihan normaalissa omistus/ perheasunnossa siistissä keskiluokkaisessa kaupunginosassa Helsingissä. Käydään ulkomailla kerran vuodessa. Golfataan ja harrastetaan liikuntaa.

Normaalia arkea. Lapsella menee koulussa normaalisti /hyvin ja tapaa paljon kavereita. Oma tyylini on sellainen klassinen ja toisaalta vaatimaton. Hillitty, mutta ei mitään merkkivaatteita vaan perus h&m-kamaa. Elän aika hiljaista ja tylsähköäkin elämää, sellaista perusarkea, jossa on tapahtuma, kun näkee pihalla citykanin. Mutta olen koko ajan melkein nolon onnellinen eikä ole stressiä, kuten ennen lapsen saamista, kun olin työelämässä. Voisin kuvitella, ettäeläkeläisillä on vastaavaa arkea :)

En tiedä, mihin sosiaaliluokkaan siis kuulun.

Tulojemme puolesta kuulumme ylempään keskiluokkaan, mutta iso pankkilaina vie suuren osan tuloista nyt. Työt vievät paljon aikaa, vapaa-aikaa on vähän. Vietämme rauhallista elämää unelmakodissamme. Syömme terveellisesti, kesällä mökkeilemme ja veneilemme, matkustelemme ulkomaille suhteellisen harvoin, ei joka vuosi.

Mies, joka viettää kaiken aikansa golfkentällä. Tyylikäs vaimo, joka miettii, pitäisikö hankkia salasuhde. Heillä kaunis koti, jonka ulkopuolella odottaa kivat autot. Iltaisin he eivät juurikaan puhu keskenään, sillä mies pörrää netissä osakesijoituksia tms kartoittaen, ja vaimo huolehtii itsestään ja kunnostaan. Ulospäin kaikki näyttää varmaan täydelliseltä, mutta kaunis koti huokuu tyhjyyttään, monella tapaa. Nimimerkillä Been there

Vierailija kirjoitti:

Mikä yläluokka tai ylempi keskiluokka ? Riittääkö siihen merkintä Iltalehden verokalenterissa ? vaaditaanko jotain sukujuuria?

Aika moni parempi ihminen täällä näköjään notkuu ja kirjoittelee aikansa kuluksi av-palstalle. Tämä yllättää, minä olisin arvannut ettei yläluokkaa paljon av-Mammojen jutut kiinnosta :)

Ei riitä. Tai en ainakaan itse  pidä itseäni ylempään keskiluokkaan tai yläluokkaan kuuluvana vaan keskiluokkaan kuuluvana. 

Itse kasvoin lapsuuteni ylemmän keskiluokan perheessä, joten tällaista meillä:

- Kolme lasta, jokaisella lapsella oma makuuhuone. Myös vanhemmilla oma makuuhuone. Omakotitalo keskikokoisen kaupungin lähiössä omalla pihalla.

- Molemmat vanhemmat olivat töissä 8-16, kotona usein 17 mennessä. Molemmilla oma auto, koska kävivät töissä eri puolella kaupunkia ja joutuivat tekemään usein asiakastapaamisia/palavereja toisaalla. Usein pitkiä päiviä ylitöineen ja jo ensimmäiseltä luokalta lähtien täytyi opetella olemaan yksin kotona tuntitolkulla. 

- Ulkomaanmatka kerran vuodessa Välimerelle tai keski-Eurooppaan. 

- Lapset saivat vaatteita muutaman kerran vuodessa, yleensä 2 housut ja 2-3 paitaa. Talvitakki ja kengät uusittiin parin vuoden tai vuoden välein tarpeen mukaan.  

- Talo siivottiin itse, ei käynyt siivoojaa. Koko perhe osallistui. Myös ruoka tehtiin itse. Ravintoloissa ei käyty syömässä kuin lomamatkoilla. 

- Viikkoraha yläasteella n. 50 markkaa viikossa, lukiossa sai lapsilisät itselleen. Jos halusi käydä esim. leffassa kavereiden kanssa, siihen annettiin rahaa. Kalliimpia lahjoja sai toivoa vain jouluna tai syntymäpäivänä tai sitten säästää niihin itse. Vanhemmat maksoivat lukiokirjat ja muut koulutarvikkeet.

- Harrastaa sai mitä halusi mutta ei niitä kalliimpia kuten jääkiekkoa. Kuviskerhoa, uintikerhoa, aerobicciä ja sählyä taisi olla meidän perheessämme.

- Opiskellessa vanhemmat auttoivat yllättävien menojen (esim. lääkäri, hajonnut puhelin) maksuissa, mutta eivät antaneet mitään kuukausittaista avustusta paitsi ruokakassin silloin tällöin. 

Oman kokemukseni mukaan aika normaalia elämää siis, ei mitään yltäkylläistä luksusta. Vanhempani olivat korkea-arvoisissa ammateissa joten jonkin luokituksen mukaan saatoimme olla jopa rikkaita, mutta ei se mielestäni elämäntyylissä näkynyt ihmeemmin verrattuna luokkakavereihini. Kun kaikki lapset muuttivat pois kotoa, alkoivat vanhemmat törsäämään enemmän. Halusivat ilmeisesti opettaa ettei raha kasva puissa. 

Ehkä se ero näkyy elämän taitekohdissa.

Joku iso kriisi voi kaataa talouden, jossa elanto tulee töistä ja on isot menot. Jos vaikka osuisi kohdalle yhtä aikaa työttömyys ja vakava sairaus ja isosti lainoitettu asunto menettäisi täysin arvonsa homeen takia tai heikosti vakuutettuna tulipalossa tms. Jos on omaisuus takana niin se pelastaa, mutta monelle tuo on paha yhdistelmä.

Ja mm nuoren itsenäistyessä. Moni joutuu aloittamaan tyhjästä asumisuransa, mutta ylemmän keskiluokan vanhemmat voivat lahjoittaa lapselle asunnon.

Velaton talo ja huvila. Velattomat autot. Lapsillekin ostetaan autot. Äiti töissä hyväpalkkaisesti isällä kaksi duunia. Ei pröystäilyä, mutta laatua, kestävyyttä ja ajattomuutta suositaan. Hevosia omassa tallissa, josta löytyy kaikki mukavuudet maneeseineen. Muutama sijoitusasunto. Säästöön menee tuloista 50 % vuodessa. Tällaista elämää elää mun vanhemmat. Rahasta ei ole puute, mutta varallisuutta ei haluta tuoda esiin. Voisivat elää leveämminkin, mutta ovat tyytyväisiä tähän. Molemmat hyvin köyhistä olosuhteista lähtöisin.