Millaista ylemmän keskiluokan-yläluokan elämä Suomessa on?

Rapujuhlia ja veneilyä? Mökki saaristossa? En minä ainakaan tiedä. T. Lähiömutsi

Molemmat vanhemmat duunissa, pitkiä päiviä. Lapset päivähoidossa. Vähän parempi kämppä vähän isommalla lainalla. Yhtä paljon siivoamista, yhtä paljon vatsatautisia lapsia.

Vähemmän dokaamista, riitelyä ja siitä aiheutuvia ongelmia. Vähän terveellisempää ruokaa, paremmat suhteet anoppeihin ja isovanhempiin.

Syödään yhdessä, harrastetaan enemmän, kasvatetaan lapset kurilla ja rakkaudella. Hoidetaan velvollisuudet.

Joo, joskus rapujuhlia, kerran kahdessa vuodessa.

Ei siis mitään ihmeellistä eikä mitään mitä ei voisi tässä maassa ahkeruudella saavuttaa.

Omaisuus. Omakotitalot, kaupunkitalouteen/osakkeet, vapaa-ajan asunnot merenrannalla/järvenrannalla, matkustelut montakertaa vuodessa mm talvella kauko-kohteisiin, kielitaito, akateeminen tutkinto, kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, hyvät työpaikat, uraportaat, harrastukset joita ei tarvitse karsia kalleuden takia (esim purjehdus, sukellus, vuorikiipeily, ratsastus, matkustelu, golf, sisustus).

Vierailija kirjoitti:

Missä ja miten asuvat, miten vapaa-aikaa vietetään, millaisissa töissä hyväosaiset ovat jne.?

Eletään ihan samalla tavalla, kuin muutkin köyhät. Eli homma menee niin, että rahat menee veroihin ja asuntolainan lyhennyksiin. Loiset saavat vastaavaan kokoiseen asuntoon asumistukea tyyliin 700 e/kk, siihen päälle vielä 2 200 €/kk tulot, elarit ja lapsilisät = rahallisesti menee ihan yhtä hyvin kuin esim 60 000 €/v tienaavalla. Sairasta.

Elintaso on korkeahko, mutta se perustuu ensisijaisesti työhön eikä omistukseen.

Ei Suomessa ole paljoa ylempää keskiluokkaa koska heitä verotetaan niin paljon

Toinen vastaaja kuvasi aika hyvin. Tosin siivoamista on vähemmän, kun käy siivooja joka viikko. Liikuntaharrastuksia koko perheellä. Matkustamista minne vain keksii lähteä, ehkä 3 kertaa vuodessa.

Palveluja käytetään paljon. Siivoojan lisäksi mm. pesulapalveluja.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat duunissa, pitkiä päiviä. Lapset päivähoidossa. Vähän parempi kämppä vähän isommalla lainalla. Yhtä paljon siivoamista, yhtä paljon vatsatautisia lapsia.

Vähemmän dokaamista, riitelyä ja siitä aiheutuvia ongelmia. Vähän terveellisempää ruokaa, paremmat suhteet anoppeihin ja isovanhempiin.

Syödään yhdessä, harrastetaan enemmän, kasvatetaan lapset kurilla ja rakkaudella. Hoidetaan velvollisuudet.

Joo, joskus rapujuhlia, kerran kahdessa vuodessa.

Ei siis mitään ihmeellistä eikä mitään mitä ei voisi tässä maassa ahkeruudella saavuttaa.

Joo.

+ arvostetaan koulutusta ja työn tekemistä.

Maksetaan hitosti veroja.

Peitellään vaurautta, ettei kateelliset tukehdu aamupuuroonsa, kun eivät tuilla ihan samaan pääse.

Hankitaan lapselle mopoauto ja tapellaan lapsen kanssa lumitöistä, tiskikoneen tyhjennyksestä ja kotiintuloajoista, ihan niinkuin muutkin perheet.

Matkustetaan paljon.

Näiden lisäksi meidän perheessä ainakin on arvostettu kulttuuria, taidetta, teatteria ym.

Rahat tulevat meillä lähinnä omaisuudesta, ei työstä. Kummallakin akateemiset tutkinnot, toinen kokopäivätöissä ja toinen osa-aikaisena. Omaisuus on kiinni osakkeissa, rahastoissa, asunnoissa. 

Asumme isossa okt:ssa Helsingissä. Myös keskustassa on asunto, joka menee taas vuokralle, kun kesä on ohi.

Arki on aika tavallista. Käymme töissä ja harrastuksissa, vietämme koti-iltoja ja tapaamme ystäviä. Matkustamme melko paljon. Teemme vuodessa pari kauemmaksi suuntautuvaa ja muutaman lyhyemmän reissun yleensä keski- tai Etelä-Eurooppaan.

Siivooja käy vain joka toinen kuukausi tekemässä perusteellisemman siivouksen, muuten siivoamme itse. Talon työt  eli korjaukset ja huoltotoimet tekee pääosin siihen palkattu ihminen (tulee tietyin väliajoin, ei siis ole jatkuvassa työsuhteessa).

Emme törsää tarkoituksella ja arvostamme molemmat, jos löydämme edullisesti laatua. Missään arkipäivän ostoksissa ei kuitenkaan varsinaisesti tarvitse katsella hintalappua. Teen yleensä itse päivittäin ruoan, melko helppoja ja nopeita vaihtoehtoja. Välillä lihaa, mutta useammin kasvispainotteista. Käymme 2-3 kertaa viikossa syömässä ulkona. Joskus ihan ex tempore, jos ei ole ollut aikaa tai energiaa kokata, joskus taas niin, että olemme hyvissä ajoin varanneet jostain kivasta paikasta pöydän.

Kummallakin on muutama rakas harrastus, sekä liikuntaa että taiteen ja henkisen puolen asioita. 

Koen, että parasta elämässäni on tietynlainen turvallisuus sekä se, ettei kaikista asioista tarvitse stressata. Myös vapaus matkustaa ja toteuttaa itseään ovat asioita, joita arvostan paljon. 

Mikä yläluokka tai ylempi keskiluokka ? Riittääkö siihen merkintä Iltalehden verokalenterissa ? vaaditaanko jotain sukujuuria?

Aika moni parempi ihminen täällä näköjään notkuu ja kirjoittelee aikansa kuluksi av-palstalle. Tämä yllättää, minä olisin arvannut ettei yläluokkaa paljon av-Mammojen jutut kiinnosta :)

Meille varallisuus tarkoittaa sitä, että on mahdollista olla välillä tekemättä töitä ja opiskella lisää. Että toimeentulon voi rakentaa mielenkiinnon mukaan yhä enenevässä määrin eikä rahantekemisen varaan. Muuten elellään normaalia lapsiperheen elämää. Lapsen menoista ei tarvitse kitsastella ja matkailemaan pääsee halutessaan. Mitään entisaikojen ökyharrastuksia emme harrasta mallia golf tai purjehdus. Eivätkö nuo ole nykyisin sellaisia wanna be -yläluokan juttuja.

Molemmat vanhemmat töissä, pitkiä päiviä. Arvostetaan tietoa ja koulutusta, luetaan ja keskustellaan paljon. Omistusasunto kivalla alueella, harvemmin mikään kovin erikoinen kuitenkaan. Esim. tilava paritalon puolikas rauhallisella omakotialueella alueella Espoossa. Pari autoa. Järkevä suhde rahaan, ostetaan harkiten laatua ja sijoitetaan pikemmin kuin törsätään. Lapsille otettu ennen syntymää yksityiset sairasvakuutukset. Maksetaan paljon veroja. Lasten koulunkäynti otetaan vakavasti. Kesällä ehkä purjehditaan tai mökkeillään.

Meidän talossa asuu kaksi perhettä, joissa perheen isä on yritysjohtaja ja äitikin uraäiti. Kaikki neljä vaikuttavat kireiltä.

Heillä taatusti on rahaa, mutta ei aikaa. Eivät jouda matkustelemaan tai pahemmin harrastamaankaan, kulttuuririennoista puhumattakaan. Lapset ovat koululaisia ja menevät koulusta isovanhempien(toinen perhe)luo ja toisessa perheessä on iltapäivisin palkattu hoitaja.

Me tavisperhe matkustelemme ja teemme kaikkea kivaa paljon enemmän. Meillä kun on säännölliset työajat ja lomat ja kuitenkin ihan kohtuutulot.

Ylemmän keskiluokan ammateissa  vapaa-aikaa ei välttämättä ole, eli harrastuksiin ei jää aikaa. Asunnon tai talon sisustukseen aina ei ehdi/jaksa paneutua vaikka siihen olisi taloudelliset edellytykset. Pitkät työpäivät ja töitä tuodaan kotiinkin. Jos on tekemässä jatko-opintoja samalla vapaata on vielä vähemmän. Ihmissuhteiden ylläpito voi kärsiä.

Ilmeisesti ylempi keskiluokka ei kata sitten erikoislääkäri-DI -perhettä. Meillä ei ainakaan ole elämä noiden yllämainittujen sijoitusasunto -rapujuhla - taide- ja kulttuurinautinnot - siivoja käy viikottain - matkustellaan ulkomailla monta kertaa vuodessa -tyylistä. Palkkaa tulee bruttona yhteensä n. 12 000e/kk ja nettona n. 7000e/kk. Omakotitalon lainat, kaksi arkista autoa (toinen uusi pakettiauto, toinen käytetty pikkufarkku), normaalit arkikulut vie kyllä melkein kaiken mitä tuleekin. Lapsilla kalliihko harrastus (johon kyllä saisi menemään rahaa paljon enemmänkin, kuin mitä me käytetään). Itse käyn ratsastamassa kerran viikossa (22e/krt). Ulkomailla käydään ehkä kerran kesässä tai joka toinen vuosi. Ruokaa ostetaan se mitä menee, aika paljon arkista jauheliha- kana- ym. ruokaa, ei  sisäfilepihvejä eikä rapuillallisia. Ihan kauheasti en ruuan hintoja kaupassa katsele, sitä ostetaan mitä menee mutta ihan lähikaupan antimilla pärjätään, paljon halpaketjujen tuotteitakin. Vaatteita ostellaan vähän ja nekin mitä ostetaan, ostetaan tarpeen mukaan ja paljon marketeista, jkv urheiluliikkeistä jne. Satojen eurojen merkkivaatteita, -laukkuja, -kenkiä tms. ei ole. Ei sijoitusasuntoja, ei kesämökkiä, ei venettä. 

Mutta kuten sanoin, emme ehkä sitten kuulu ylempään keskiluokkaan.

Jonkun iltapäivälehden perusteella kuuluisin tulojeni mukaan ylempään keskiluokkaan. Mutta käsittääkseni kyse ei ole vain tuloista, vaan jonkinlaisesta elämäntyylistä, jota en itse edusta. Asun sinkkuna, asumisoikeusasunnossa enkä ole koskaan edes halunnut omistusasuntoa. En harrasta mitään hienoa tai kulturellia, en matkustele, en hanki merkkituotteita. Elelen ihan tavallista lähiöelämää ja pääharrastukseni on kahden koirani kanssa oleilu ja ulkoilu. En ole tarpeeksi sosiaalinen luonne että haluaisin sellaista rapuillallis- ja cocktailkutsuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ja miten asuvat, miten vapaa-aikaa vietetään, millaisissa töissä hyväosaiset ovat jne.?

Eletään ihan samalla tavalla, kuin muutkin köyhät. Eli homma menee niin, että rahat menee veroihin ja asuntolainan lyhennyksiin. Loiset saavat vastaavaan kokoiseen asuntoon asumistukea tyyliin 700 e/kk, siihen päälle vielä 2 200 €/kk tulot, elarit ja lapsilisät = rahallisesti menee ihan yhtä hyvin kuin esim 60 000 €/v tienaavalla. Sairasta.

Nyt tuli kyllä puhuttua paksua pask.aa.

Ja ihan samalla tavalla Suomessa varakkaat nostaa lapsilisää vaikka tarvetta ei ole. Jos vertaatte itseänne köyhiin, olette todellakin kuvottavia!

Vierailija kirjoitti:

Toinen vastaaja kuvasi aika hyvin. Tosin siivoamista on vähemmän, kun käy siivooja joka viikko. Liikuntaharrastuksia koko perheellä. Matkustamista minne vain keksii lähteä, ehkä 3 kertaa vuodessa.

Palveluja käytetään paljon. Siivoojan lisäksi mm. pesulapalveluja.

Tässä tosiaan hyvin kiteytetty.  Lisänä vielä vapaa-ajan asunto, joka tuo vaihtelua arkeen. Tällaista on meidän elämä.

Ehkä omaisuuden puolesta olemme vähän keskiarvon yläpuolella mutta elämäntavat ovat ihan tavalliset. Töissä ei tosin käydä että siinä nyt ehkä poiketaan hiukan normiperheestä.

Päivät kuluu kalastellessa ja lasten kanssa touhutessa. Viimeksi rakennettiin poikien kanssa propsilautta ja se onkin ollut kovassa käytössä. Nyt ollaan täällä Aasiassa taas kun perheen bisnekset on täällä. Vaimo niitä hoitaa, itse istun palmujen alla ja juon kahvia vaan.