Häpeän sairauttani, mikä avuksi?
Sairaus ei varsinaisesti ole nolo, mutta inhoan olla heikko. Esitän aika usein, että jakselen hyvin, enkä kerro kenellekään kaikista lääkärikäynneistä ja käänteistä terveydentilassani.
En vaan halua puhua siitä kenenkään kanssa.
Onko tämä tyypillistä käytöstä? Mikähän siihen auttaa?
Kommentit (4)
ja sen verran vielä jatkan, kun kysyit, mikä siihen auttaa. tunnetko, että haluaisit puhua sairaudestasi avoimemmin mutta et häpeän takia voi? Kannattaa miettiä, mitä etua sinulle olisi siitä, että puhuisit avoimesti sairaudestasi. jos et koe siitä olevan mitään hyötyä, anna olla. pidä asia omana tietonasi. siten et ainakaan menetä mitään ;-)
Sinulla ei varmasti ole mitään syytä hävetä eikä muut näe asiaa niin kuin sinä, että siinä olisi jotain hävettävää.
Jos sairaudesta puhuminenkin kuitenkin hävettää, mites netissä? Onko jotain juuri omaan sairauteesi liittyviä foorumeita tms., joissa voisit jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka sun tilanteen ymmärtää?
En tiedä onko tuollainen tyypillistä. Jotkuhan on sellaisia, ettei ne haluais millään mennä lääkäriinkään, onko heilläkin syynä jonkinlainen häpeä? Tai ylpeys? En tiedä. Tosin tuo on varmaan eri asia kuin sinulla, jolla sairaus on jo todettu.
Ei sun tarvitse puhua sairaudestasi tai lääkärikäynneistäsi kenellekään jos et halua. oma asiasi.
minullakin on sairaus, jonka takia olen käynyt jo vuosia säännöllisesti lääkärissä ja syönyt lääkkeitä joiden käyttöä lääkäri seuraa. tästä tietää mieheni ja äitini, ei kukaan muu.
jos sairauden vuoksi en pysty menemään töihin, otan saikkua. lääkäri antaa sitä koska tuntee sairauteni ja minut usean vuoden ajalta. tätä onneksi tapahtuu tosi harvoin, koska lääkkeillä pysyn työkunnossa.
jos taas sairauden vuoksi tuntuu muuten etten jaksa ihmisten seuraa, jään kotiin. that's it.