Elokuva joka on aiheuttanut tunteen että kurkusta kuristaa tai tunteen että täytyy pidätellä kyyneliä.

Love in Manhattan

Hachiko ja Leijonakuningas

Rentun ruusu elokuvan loppu. (Hautausmaa-kohtaus)

Jaa. Ai että kurkkua kuristaa? Mulle tulee ihan rehellinen itku hyvin monessa elokuvassa. Mitäs nyt mainitsisin, vaikkapa Titanic, Englantilainen potilas, Kuolleiden runoilijoiden seura, Yksi lensi yli käenpesän jne.

Hachiko, Kingin Usva(?) ja sitten joku, jossa oli Demi Moore (?) ja elokuvan lopussa Mooren piti tehdä valinta oma vai lapsen henki. Muuta en elokuvasta muista, mutta itkin aivan pöljänä.

Marley&me.

Vierailija kirjoitti:

Hachiko, Kingin Usva(?) ja sitten joku, jossa oli Demi Moore (?) ja elokuvan lopussa Mooren piti tehdä valinta oma vai lapsen henki. Muuta en elokuvasta muista, mutta itkin aivan pöljänä.

Tuosta Usvasta jäi ahdistava ja paha olo pitkäksi aikaa.

Itken ihan kyyneliä (en pidätä niitä) niin monissa leffoissa, ettei voi muistaa edes vähän laidasta mille kaikelle on tullut tirauteltua.

Olen itkenyt jopa katsoessani kummipoikani kanssa piirrettyä Tarzania.

Frozenia katsoessa myös kyynelehdin useammassa kohtaa. Ai niin ja siinä uudessa Dinot-leffassa ja hmm, no aika tosi monissa lastenleffoissa tulee liikutuksen kyyneleet.

Aikuisille suunnatut leffat ei itketä niin helposti, koska ne on jotenkin "feikimpiä" ja korneja.

Lastenleffat on aitoja ja elämän peruskysymysten äärellä niin viattoman suoralla tavalla, että se herkistää.

N24

Tyttöni mun. (Thomasin kuolema- ja hautauskohtaus)

Pianisti. Huh huh. Katsoin sen vielä pari päivää sen jälkeen kun olin tullut muutaman päivän lomareissulta Varsovasta.

Hachiko!! Surullinen.

Sitten en muista leffan nimeä, mutta siinä yh äidin pikkupoika katosi. Ja kävi ilmi että joku jyväjemmari oli kidnapannut sen ja muita poikalapsia ja ne oli sitten tapettu kirveillä tms ja oli pakottanut yhden pojan tähän mukaan. Hyi vittu, ahdistaa vieläkin. Yleensä en katso tuollaisia sontaläjistä kertovia teoksia, mutta en sitten kai sillon lukenut leffan esittelyä etukäteen tai jotain...

Saksikäsi Edward.

Tää on niin klisee ja harvoin edes liikutun elokuvista, mutta Notebook. Vollotin kuin hullu elokuvan lopussa.

... kirjoitti:

Love in Manhattan

XDDDDDDDDD

Ole luonani aina/Never let me go. En nyt oikein osaa ottaa kantaa siihen, onko se erityisen laadukas elokuva vai ei, mutta äärimmäisen ahdistava. 

Hachikolle ääni täältäkin.

Vierailija kirjoitti:

Hachiko!! Surullinen.

Sitten en muista leffan nimeä, mutta siinä yh äidin pikkupoika katosi. Ja kävi ilmi että joku jyväjemmari oli kidnapannut sen ja muita poikalapsia ja ne oli sitten tapettu kirveillä tms ja oli pakottanut yhden pojan tähän mukaan. Hyi vittu, ahdistaa vieläkin. Yleensä en katso tuollaisia sontaläjistä kertovia teoksia, mutta en sitten kai sillon lukenut leffan esittelyä etukäteen tai jotain...

Changeling. Karmeintahan siinä oli että se perustui tositarinaan ja muistaakseni pojan kohtalo ei selvinnyt. Ruumista ei tainnut löytyä?

The Duchess

Hachiko

P.S. I love you

Me before you

Pianisti

Theory of everything

Danish girl

Häivähdys purppuraa.