Lue keskustelun säännöt.
Raha ei tee onnelliseksi, eikö muka?
21.08.2016 |
Kun tulee raha-asioista puhetta, niin usein kuulee ihmisten väittämän, "ettei raha tee onnelliseksi". Mielestäni tuo väittämä on osittain totta, mutta osittain pahasti väärin. Monesti ihmiset tuon lentävän lauseen jälkeen jatkavat puhettaan siitä, että kuinka paljon tärkeämpää terveys, ystävät jne. ovat... Tottakait terveys ja läheisten hyvin vointi ja suhteet heihin ovat tärkeämpiä siinä mielessä, että jos pitäisi valita annatko omaisuutesi pois vai otatko itsellesi tai läheisellesi syövän, niin valintahan olisi titetysti helppoa.
Mielesäni se, että ihmisellä on rahaa niin ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hänellä voisi olla terveys ja ihmissuhteet kunnossa. Kun puhun tässä rahasta niin en tarkoita miljoona omaisuuksia vaan hyvää kuukausi palkkaa ja kohtuu omaisuutta (Taloa, autoa, mahd mökkiä, venettä ja sen sellaista tavallista mukavaa).
Miksi monet puheissaan lähtevät siitä, että jos ihmisellä on rahaa, niin hänen muut elmän osa-alueensa olisivat sitten päin peetä? Miksi on niin vaikea tunnustaa, että kyllä se raha vaan tuo sit onnea ainakin tiettyyn rajaan asti. Voitko väittää, ettet olisi onnellisempi jos saisit 1.000-2.000 euron palkan korotuksen nyt heti?
Itse ainakin opetan omille lapsilleni, että kyllä raha tuo onnea tiettyyn rajaan asti ja ammattia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, paljonko palkka on. Tietysti on tärkeää, että tuo on sellaista, josta itse pitää, mutta varmasti sellainenkin vaihtoehto löytyy, joka on mielekästä ja jossa palkkaus on kohdillaan. Itselläni on palkka 5.000 euroa/kk ja olen siihen ihan tyytyväinen, voin ostaa kaiken mitä (oikeasti) tarvitsen, mutta mielestäni yhtään vähemmällä en tulisi toimeen.
Ajatuksia? Ajotko opettaa lapsellesi, ettei raha tuo onnea?
Kommentit (29)
Raha ei tuo onnea mutta se tekee onnelliseksi tulon helpommaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet loogisen päättelyvirheen. Eihän nuo "raha ei tuo onnea" -ajattelijat tarkoita, että rikkailla olisi muuten onneton elämä, vaan sitä ettei rahalla ole monen elämän vastoinkäymisen kanssa mitään tekemistä.
Itselläni on ihan perusduuni, liksa alle 2000 e/kk, mutta joka kuukausi jää säästöön ja tuntuu että mieluummin vaihtaisin tuostakin rahasta vaikka kolmanneksen vapaa-aikaan. En haaveile talosta, autosta, mökistä tai veneestä... Tässä mielessä raha (palkka) ei lisää onnellisuuttani, vaan vähentää sitä, koska vietän 8 tuntia päivässä töissä, vaikken edes tarvitse suurta osaa palkastani mielekkääseen elämään. Sen sijaan tarvitsisin sitä aikaa, ja sitähän ei voi rahalla ostaa.
Eli kyllä, voin väittää, ettei tonnin palkankorotus lisäisi onnellisuuttani. Sen sijaan vaikka päivän lyhyempi työviikko sitä tekisi lähes satavarmasti.
Raha yksin ei ehkä tuo onnea, mutta rahan puute taatusti lisää epäonnea.
Rahattomuus kyllä tekee onnettomaksi ja heikentää elämänlaatua ihan kaikessa. Mulla on kokemusta siitä, ettei tarvitse miettiä rahaa, koska sitä on kokoajan tilillä riittävästi ja siitä, kun yrittää tulla minimitoimeentulolla jotenkuten toimeen. Jälkimmäinen on kidutusta. Raha tekee onnelliseksi ja rauhoittaa.
On helpompi olla onneton, kun on tarpeeksi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voitko väittää, ettet olisi onnellisempi jos saisit 1.000-2.000 euron palkan korotuksen nyt heti?"
Voin. Tietenkin ilahtuisin tuollaisesta palkankorotuksesta, mutta onnellisuuden tunne ei minulla siitä lisääntyisi.
Tätä on tutkittukin. Jos ihmisellä jo on tietty peruselintaso ja palkka (tarkkaa summaa en tähän hätään muista, mutta ei se kovin kummoinen ollut), hänen onnellisuutensa ei enää kasva, vaikka rahan määrä kasvaisi kuinka.
Minä olen mitä ilmeisimmin jo saavuttanut tuon tietyn tason, kuten ymmärtääkseni suomalaisten enemmistö.
Vierailija kirjoitti:
"Voitko väittää, ettet olisi onnellisempi jos saisit 1.000-2.000 euron palkan korotuksen nyt heti?"
Voin. Tietenkin ilahtuisin tuollaisesta palkankorotuksesta, mutta onnellisuuden tunne ei minulla siitä lisääntyisi.
Tätä on tutkittukin. Jos ihmisellä jo on tietty peruselintaso ja palkka (tarkkaa summaa en tähän hätään muista, mutta ei se kovin kummoinen ollut), hänen onnellisuutensa ei enää kasva, vaikka rahan määrä kasvaisi kuinka.
Minä olen mitä ilmeisimmin jo saavuttanut tuon tietyn tason, kuten ymmärtääkseni suomalaisten enemmistö.
Jos tuloni kaksin- tai kolminkertaistuisit 1000-200€:n palkankorotuksella, niin kyllä minun onnellisuuteni myös tuplaantuisi tai triplaantuisi. Jäisi rahahuolet unholaan. Nyt tonnin tuloilla tää on yhtä rahahuolta koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on surkea terveys, rahaa on jonkin verran vielä siitä huolimatta. Onnellista elämää se ei tuo,mutta rahan avulla voi yrittää korjata ulkonäön rapistumista, ostaa siivoojan palveluita, erityistutkimuksia...Jos olisin sossun kanssa joutunut tappelemaan joka asiasta, olisin varmaan jo ampunut itseni, ellen muuten olisi kuollut huonompaan hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voitko väittää, ettet olisi onnellisempi jos saisit 1.000-2.000 euron palkan korotuksen nyt heti?"
Voin. Tietenkin ilahtuisin tuollaisesta palkankorotuksesta, mutta onnellisuuden tunne ei minulla siitä lisääntyisi.
Tätä on tutkittukin. Jos ihmisellä jo on tietty peruselintaso ja palkka (tarkkaa summaa en tähän hätään muista, mutta ei se kovin kummoinen ollut), hänen onnellisuutensa ei enää kasva, vaikka rahan määrä kasvaisi kuinka.
Minä olen mitä ilmeisimmin jo saavuttanut tuon tietyn tason, kuten ymmärtääkseni suomalaisten enemmistö.
Jos tuloni kaksin- tai kolminkertaistuisit 1000-200€:n palkankorotuksella, niin kyllä minun onnellisuuteni myös tuplaantuisi tai triplaantuisi. Jäisi rahahuolet unholaan. Nyt tonnin tuloilla tää on yhtä rahahuolta koko elämä.
Varmasti. Raha ehdottomasti kasvattaa onnellisuutta, jos lähtötilanne on noin pienet tulot.
Mutta sitten kun (toivottavasti) saavutat sen tietyn palkkatason, lisäraha ei enää onnen tunnettasi lisää. Tämä on siis tutkimustietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän vain että on raskasta kuunnella rikastumisesta puhumista. Todella olen ollut tyytyväinen jotenkin elämääni kun tulin toimeen, avioerossa sovimme minun aloitteestani etten vaadi toisen omaa.
Joku hehkuttaa rakkauttaan ja on silti rahanahne.
Totta Ap. Mutta sitten kun tulee puhetta ökyrikkaista niin heidän elämäänsä en karehdi. Rahan, kateuden, ahneuden, sivistyksen, omaisuuden suojelun ja muut paineet tulee valtavana stressinä. Eikä heillä ole monestikkaan mitään käsitystä elämän pienistä ja arkisista iloista. He eivät osaa antaa arvoa perusnautinnoille, vaan se on heille itsestäänselvyys ja perusnautinnot ei monesti suinkaan ole luonto ja elämänfilosofia tai kaunis päivä, vaan ökyveneet ja kalliit luksussviittilomat kalliissa lomakohteissa. Ihanaa varmasti hetkellisesti, mutta mitä iloa on nautinnosta, jos sitä on tarjolla mielinmäärin kaikenaikaa? Kontrasti katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala lukemaan tätä palstaa, niin huomaat, että stereotypia on totta - eli raha on naisille todellakin kaikki kaikessa. Mikään muu ei ole naisille yhtä tärkeää.
Niin, sanonta tarkoittaa sitä, että jos on vaikka sairas, tai yksinäinen, eli onneton, ei rahalla saa onnellisuutta, kyllä rikkaatkin syöpään kuolevat ja rakkaus karahtaa kiville.
Kaikki tajuaa kyllä sen että raha helpottaa elämää, kun on yksi iso asia mistä ei tarvitse huolehtia.
Minä olen miettinyt että jos saisi 200 000€ vaikka arvalla tms. niin sillä saataisiin kaikki velat pois, voisi vähän jäädä siihen että käytäisiin esikoista katsomassa ulkomailla. Se että oltaisiin velattomia, vaikuttaisi meidän molempien mielenterveyteen, stressi vähenisi, tulevaisuus näyttäisi valoisammalta, stressin aiheuttamat fyysiset oireet vähenisivät huomattavasti, voisi jopa tulla lisää elinaikaa, stressi on suuri riskitekijä. Myös vanhempieni stressi vähenisi koska ovat takaamassa meidän velkoja. He voisivat huokaista että ei tarvi murehtia meidän taloudellista pärjäämistä.
Jos voittaisin lotossa pääpotin, maksaisin sisarustenkin velat, ja se olisi vanhemmilleni parasta, he voisivat nauttia rauhassa eläkkeestään ilman että tarvisi miettiä että mitä jos lapsille tulee taloudellisia vaikeuksia ja he eivät pysty auttamaan.
Varmasti meidän, mun sisarusten ja vanhempienkin parisuhde myös paranisi kun ei olisi velkataakkaa niskassa. Voisi ottaa rennommin, tietäisi että vaikka jotain sattuisi, ainakin on katto pään päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahalla saa koiranpentuja ja ne tekee mut onnelliseksi :-)
Mutta toki tuokin on aika pinnallista. Mä pärjään ihan ok, vaikka kuukausitulot on 600 euron luokkaa. Kun mä mietin, että jos saisin tähän tonnin pari päälle niin mitä ihmettä mä sillä tekisin? Joko se jäisi lojumaan tai kuluttaisin turhuuksiin. Mä ostan harvoin vaatteita tms, niihin menee ehkä 100 e vuodessa. Muuten mun rahat menee vuokraan (silloin kun se pitää maksaa) ja laadukkaaseen ruokaan (sinänsä simppeliin, mutta luomuun). Mun muut ilot elämässä on ilmaisia. Kiertelen vapaaehtoistöissä ja sieltä yleensä palkaksi nukkumapaikka ja ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ala lukemaan tätä palstaa, niin huomaat, että stereotypia on totta - eli raha on naisille todellakin kaikki kaikessa. Mikään muu ei ole naisille yhtä tärkeää.
Ei pidä paikkaansa.
Ensinnäkin otanta tuohon yleistykseesi on ihan liian pieni. Et tiedä kuinka moni tänne kirjoittaa kyseisestä aiheesta, kymmenen, kaksikymmentä henkilöä, tuskin yli 50? Se ei ole kuin mitätön osa naisista. Lisäksi osa kirjoittajista on miehiä, provoja, trolleja ja unelmoijia, kenellä ei ole aikomustakaan puhua totta.
Toisekseen, ne, jotka tänne todenperäisesti kirjoittavat tuskin edustavat vaurasta tai edes keskituloista luokkaa, vaan mitä todennäköisimmin alempaa ja alempaa keskitasoista tulotasoa. Heille raha on arjessa tärkeä aihe, koska se todellakin on puuttuva asia ja rahan puute tuo muitakin ongelmia tullessaan. Tämä on naisten ONGELMIIN keskittynyt palsta, ongelmiin. Eli sellaisiin asioihin, mihin järkevät ja menestyneet naiset hakevat apua ammattilaisilta, eivätkä kysele niitä täällä.
Väitteesi voi pitää paikkaansa ainoastaan tietyntyyppisten naisten kohdalla, joita tuttavallisemmin sanotaan onnenonkijoiksi, ja joita kyllä, tämä palsta on pullollaan.
Ei palkan suureneminen lisännyt minun onnellisuutta yhtään. Vasta sitten raha kasvatti onnellisuutta, ja paljon nostikin, kun sitä oli sen verran etten enää tarvinnut palkkaa. Nyt olen kieltämättä onnellisempi kuin koskaan. Tämä johtuu vapaudesta eikä siitä materiasta, jota rahalla saa.
Vierailija kirjoitti:
Teet loogisen päättelyvirheen. Eihän nuo "raha ei tuo onnea" -ajattelijat tarkoita, että rikkailla olisi muuten onneton elämä, vaan sitä ettei rahalla ole monen elämän vastoinkäymisen kanssa mitään tekemistä.
Itselläni on ihan perusduuni, liksa alle 2000 e/kk, mutta joka kuukausi jää säästöön ja tuntuu että mieluummin vaihtaisin tuostakin rahasta vaikka kolmanneksen vapaa-aikaan. En haaveile talosta, autosta, mökistä tai veneestä... Tässä mielessä raha (palkka) ei lisää onnellisuuttani, vaan vähentää sitä, koska vietän 8 tuntia päivässä töissä, vaikken edes tarvitse suurta osaa palkastani mielekkääseen elämään. Sen sijaan tarvitsisin sitä aikaa, ja sitähän ei voi rahalla ostaa.
Eli kyllä, voin väittää, ettei tonnin palkankorotus lisäisi onnellisuuttani. Sen sijaan vaikka päivän lyhyempi työviikko sitä tekisi lähes satavarmasti.
Jos sinä omistaisit oman osakkeen, asumiskustannuksesi olisivat huomattavasti pienemmät ja voisit hyvin tehdä 50 % työtä, jos tyydyt noin vähään. Mikset muuten tee osa-aika työtä tai pidä satunnaisesti palkattomia vapaita?
Vierailija kirjoitti:
"Voitko väittää, ettet olisi onnellisempi jos saisit 1.000-2.000 euron palkan korotuksen nyt heti?"
Voin. Tietenkin ilahtuisin tuollaisesta palkankorotuksesta, mutta onnellisuuden tunne ei minulla siitä lisääntyisi.
Tätä on tutkittukin. Jos ihmisellä jo on tietty peruselintaso ja palkka (tarkkaa summaa en tähän hätään muista, mutta ei se kovin kummoinen ollut), hänen onnellisuutensa ei enää kasva, vaikka rahan määrä kasvaisi kuinka.
Minä olen mitä ilmeisimmin jo saavuttanut tuon tietyn tason, kuten ymmärtääkseni suomalaisten enemmistö.
Olen kuullut tutkimuksesta ja meinasin selvittää sen ja ottaa maininaan aloitukseenkin... Muistaakseni se oli 5.000 €/kk, eli kovin moni ei siihen yllä. Itse tienaan tuon 5.000 €/kk ja olen ihan ok.tyytyväinen vaikkei rahat oikein meinaakkaan riittää. Olen ollut vasta muutaman vuoden töissä ja pieniä lapsia, joten kaikenlaista hankintaa on ollut tässä parin vuoden aikana rutkasti (asunnon, auton, huonekalujen jne. ostaminen, ja toinen puolisko kotihoidon tulella, lisäksi pitää kokoajan säästää isompaan asuntoon).. AP
Uskon että pääsääntöisesti ihminen haluaa aina sitä mitä hänellä ei ole. Raha ei tee rikasta onnelliseksi, hän kaipaa jotain syvempää, tarkoituksellista elämäänsä rahan lisäksi.
Todella köyhistä oloista (vaikka sodan keskeltä) tuleva ihminen olisi tyytyväinen jos tienaisi suomalaisen keskituloisen verran.
Normaali työssäkäyvä taas haaveilee lottovoitosta että voisi sen avulla muuttaa elämänsä kulkua.
Tämä on siis oma, kärjistetty versioni. Toki niitäkin ihmisiä on olemassa jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on.
Itse olen ihemetellyt samaa. Joillekin vain tuntuu olevan vaikeaa tunnustaa tämä tosiasia, että kyllä se raha vaan tuo onnea, siis tiettyyn rajaan asti. Mielestäni tuollaista soopaa ei kannata opettaa omille lapsille.