Ihastuminen ahdistaa

Ihastuminen. Ihanaa, jännittävää, perhosia vatsassa. Tapailu jatkuu, tunteet kasvavat. Alkaa ahdistus! Kun olen yksin, ajatukseni pyörivät vain miehessä. Tuntuu kuin en osaisi nauttia enää mistään omasta. En osaa sanoa mitä pelkään tai mikä ahdistaa.. Omat tunteeni? Miehen tunteet? Tekisi melkein mieli lopettaa tapailu, sillä en vain jaksa näitä tuntemuksia.

Olen tapaillut nyt erästä miestä reilun kuukauden ajan ja "suhteemme" on syventynyt (mielestäni) jonkin verran. Olemme harrastaneet seksiä ja olen viettänyt öitä hänen luonaan. Alkuun tapailu oli hauskaa ja rentoa. Nautin hänen seurastaan ja osasin irrottaa ajatukseni hänestä silloin, kun olimme erossa. Nyt en vain pysty! Odotan jatkuvasti hänen yhteydenottoaan ja jos sitä ei kuulu, olen valmis heittämään hanskat tiskiin. En osaa toimia tällaisessa tilanteessa. Kevytmielinen tapailu ja vakava parisuhde ovat molemmat sellaisia joissa osaan nauttia. Mutta näiden välillä kahlaava suhde on hyvin hyvin raastavaa.

Uskon että minua helpottaisi, jos voisin puhua miehelle tuntemuksistani. Mutta pitääkö hän minua aivan kahjona? Kyselin häneltä viikko sitten, millä mielellä hän on. Hän kertoi olevansa pitkästä aikaa hyvillä fiiliksillä, mutta haluaa katsoa rauhassa miten suhde etenee. Mielestäni oikein hyvä vastaus ja olen itsekin samoilla linjoilla. Silti ahdistaa! Olen ollut aikaisemmin kahdessa muutaman vuoden mittaisessa suhteessa, enkä muista kokeneeni vastaavanlaisia ahdistavia tunteita aikaisemmin. Pitäisikö minun kertoa miehelle rehellisesti, että pelkään tunteitani ja sitä, että haaskaanko vain aikaani häneen? Minulle puhuminen ja avoimuus on hyvin tärkeää, enkä saa mielenrauhaa jos jokin asia painaa.

Mitä te tekisitte tilanteessani?