Olen niin kateellinen isoille perheille!

Meillä samat. Kaikki lomamatkat, mökkireissut, pitkät viikonloput. Olisi niin mahtavaa jos lapsella olisi sisaruksia seuraksi ja turvaksi tulevaisuuden kannalta.

Ylös

Mä olen kans. Jopa lestadiolaisperheille. Heidän ei tarvi miettiä tehdäkö lisää lapsia vai ei, kun niitä vaan tulee.

Me saatiin toinen lapsi ihan kalkkiviivoilla. Elämäni suurin onnenpotku.

Onko teidät steriloitu vai onko jo vaihdevuodet vai miksi teema on loppuunkäsitelty?

Vierailija kirjoitti:

Onko teidät steriloitu vai onko jo vaihdevuodet vai miksi teema on loppuunkäsitelty?

Mä en uskalla tehdä kolmatta. Tai yrittää siis. Pelkään et rahat loppuu, maailmantilanne muuttuu huonompaan.. napajäätiköt sulaa, meret saastuu, ihmisille ei riitä töitä. Kaksi lasta on kuitenkin tehty, niihin pitäisi panostaa täysillä. Pelkään et kadun tekemättömiä lapsia vanhempana. Olen saanut lapset alle 30v, joten vielä ehtisi...

Olen saanut 3 lasta ja olen kiitollinen melko isosta perheestä. Minäkin olisin kuitenkin toivonut vielä enemmän lapsia, mutta aloitimme liian myöhään. Täytän 41v pian ja en enää tällä iällä toivo kuitenkaan lisää. Lapset ovat rikkaus ja ilo. Ap:lle muistuttaisin myös tuki- ja sijaislapsista. Perhettä voi kasvattaa monella tapaa.

Minä sain kolmannen lapsen bonuksena, eli meillä on uusperhe. Tyytyväinen olen.

Kurjaa, jos tuhlaat elämää kadehtimiseen. Ehkä kannattaa käydä juttelemassa jossain jos asia vaivaa noin.

Ottakaa vaikka tukiperhelapsia, jos teillä on aikaa ja energiaa. Tarjoamme heille hyvää yhdessäoloa.

Minäkin niin toivoisin että voimavarani riittäisivät useampaan lapseen. Tämän yhden jaksan hoitaa hyvin, mutta ajatuskin siitä että en saisi taas vuosiin nukkua kunnolla, eikä minulla olisi yhtään omaa aikaa palauttaa minut hyvin nopeasti vauvahaaveista. Ehkä sitten kun tämä ainokainen on kouluikäinen voisi olla toisen aika...

Mä ihailen erään ystäväni perhettä. Olemme samalla alalla ja molemmat menestyy hyvin. Ainoa vain, että mulla tässä elämässä on vain se työ. Hänellä on myös ihana ja ISO perhe ja hyvä aviomies. Heillä on 4 lasta, joista kaksi on sijoitettua. (Ulospäin tätä ei näkisi, sillä lapset sopeutuneet niin hyvin). Lisäksi tällä ystävälläni on kaksi aikuista lasta, jotka molemmat opiskelevat haluamaansa alaa. Perheenä he matkustelevat vuosittain, ystäväni pitää usein perheelleensä rapujuhlia ja muita kestejä, mihin minäkin olen joskus osallistunut kun on pyydetty. Aivan ihana perhe ja ihanaa viettää aikaa heidän kanssa, mutta kun ovesta lähtee niin iskee tyhjä ja hieman kateellinen olo. Niin ja ei riitä, että ystäväni lapset ovat ihania, mutta hänen aviomiehensä myöskin. Huolehtii lapsista kun ystävätär työmatkalla, pistää aina vaimon ja lapset etusijalle yms. Mäkin haluaisin suuren perheen, mutta kun en löydä miestä ja ikää jo 40.

Kiitos näistä viesteistä! Lohduttivat ja muistuttivat siitä, että lapset ovat ilo ja rikkaus. Meille on tulossa yllätyksenä viides lapsi, ja välillä pelottaa kuinka siinä käy.

Tervelapsisia perheitä on helppo haikailla. Yksikin sairas lapsi tai erityislapsi kippaa kelkan aivan eri asentoon. Suuremmasta lapsimäärästä ei ikipäivänä haaveilisi. Tervelapsiset perheet pääsevät niin helpolla. Siellähän vain isommat hoitavat pienempiä, eikä tarvitse rampata sairaalassa, eikä elämä ole vaikeaa.

Itse en ymmärrä edes terveitä perheitä, joissa lapset tiuhaan peräjälkeen, tyyliin rattaissa vauva ja taapero ja vierellä kävelee lisää. En voi ymmärtää, miten ihmiset jaksavat.

Miten monilapsisten perheiden äidit muka jaksavat istua leikkipaikalla suunnilleen kymmenen vuotta putkeen? Eihän sellainen ole mahdollista!