Tunnetko miestä, joka olisi jättänyt vaimonsa toisen naisen takia?
Siis tuosta vaan, ilman näkyvää syytä..
tai jos on, niin mikä on ollut syynä?
Kommentit (78)
Tunnen/ teidän kyllä lähinnä naisia. Syynsä kullakin eipä voi tietää.
Lapsista pitää kantaa vastuuta, oli tilanne mikä tahansa. Liitto kannataa yrittää pelastaa jos mahdollista.
Niitä samoja vikoja vie seuraavaan suhteeseen.
Aiemmassa työpaikassani työkaveri jätti vaimonsa toisen naisen takia. Tämä toinen nainen löytyi myöskin samaisesta työpaikastamme. Uusi nainen oli nuorempi ja erittäin kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko koskaan syyllisyyttä? Vaikka miehen mukaan edellinen suhde olikin jo pelkkä kulissiavioliitto tms.? Pelkäättekö että itselle käy samoin?
- Tunnen syyllisyyttä, näin vuosikymmenin jälkeenkin, kun asiaa ajattelen. Eihän se ns oikein mennyt.
- En pelkää että itselle käy samoin. Siis voi käydä, mutta en PELKÄÄ sitä. Ajattelen, että jos todella rakastuu johonkin toiseen enemmän kuin minuun - eli haluaa minut jättää - sen täytyy olla aika tosi paljon. Joten tottahan toki saa mennä.
Mustasukkaisuus myrkyttää mielen, siitä olisi hyvä jokaisen opetella pois.
nro 61
Vierailija kirjoitti:
No tunnen, oma mieheni. Enkä muuten tiedä perimmäistä syytä miksi hän vaimonsa jätti. Siinä ei mennyt montaa viikkoa. Olisiko ehkä jättänyt muutenkin. En ole kysellyt heidän avioliittonsa tilaa sen kummemmin, tuntui ettei kuulu mulle; jos hän haluaa liitostaan lähteä niin sitten haluaa. Jos ei halua lähteä niin emme ole yhdessä. Minua ei oikeasti kiinnostanut sen ihmeemmin että miksi lähtee, riitti että lähti.
Ollaan oltu naimisissa nyt parikymmentä vuotta.
Ja kohta sinäkin lähdet kiertoon. Omituista ettei mies edes itse kertonut entisen liittonsa tilasta mitään. Ihan kuin olisi halunnut jättää kaiken taakseen ja aloittaa alusta. Se vaara tosiaan on että sinun kanssasi sama toistuu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä miettiä hyvin tarkkaan jos kuviossa on lapsia. Eron myötä lapsilta viedään se oma tuttu koti, joten syiden pitäisi olla vähän painavampia kuin joku tunnelässytys. Tunteet nyt ailahtelevat miten vaan, yhtenä päivänä ihastuu yhteen ja toisena toiseen. Avioliitto on TAHDON (eikä tunteen) asia.
Vierailija:
Tarvitseeko eroon aina olla joku perinteinen syy, kuten juominen, väkivalta, pettäminen, nalkuttava ja/tai pihtaava akka? Vai riittääkö ihan vaan se, että toinen ei enää kiinnosta, tunteet on laimenneet?
Minusta riittää. Ei ketään ole pakko yrittää väkisin, velvollisuudentunteesta rakastaa.
Jos on lapsia, niin ihmisellä on velvollisuus yrittää parantaa lasten kotia ylläpitävää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useammankin miehen, joka on jättänyt vaimonsa toisen naisen takia. Tunnen myös naisia, jotka ovat jättäneet miehensä toisen miehen tai naisen takia. Yksi pari oli todella onnellisen oloinen aina siihen asti, kun mies eräänä iltana otti mukaansa laukun ja astui autoonsa ja kaasutti pois vastavalmistuneesta ok-talostaan, kahden juuri ja juuri kouluikäisen lapsensa ja kauniin, älykkään ja huolehtivan vaimonsa luota.
Mie oli piilojuoppo vätys ja nainen väsynyt nalkuttaja, kumpaakaan ei ollut enää vuosiin kiinnostanut toisen olemassaolo, koska yhdessä oltiin vain lainan ja lapsien takia?
Minä, kaksi eri kertaa, koska kotiseksi päättyi vaihdevuosien takia.
En tunne. Tunnen kyllä miehiä joilla ei ole ollut munaa jättää vaimoaan mutta ovat kuitenkin olleet sen toisen naisen kanssa.
Minua exä petti (ja erottiin), vaikka seksiä oli runsaasti ja en ollut hänelle mitenkään kamala kumppani muutenkaan (tästä ehkä kertoo se, että nykyisen aviomieheni kanssa 12vuotta yhdessä ja ollaan todella onnellisia). Ei kyllä sovittu yhteen, tajuan sen nyt, kun minulla on oikeasti ihana kumppani. Mutta tämä ex tekee saman jokaisessa suhteessaan ja on läheisriippuivainen. Ei ole varmaan päivääkään ollut yksin.
En. Mutta tunnen kolme naista jotka jättivät miehensä toisen miehen takia.
Ikivanha ketju, mutta sanon silti. "Jättänyt toisen naisen takia, ihan tuosta vaan, ilman näkyvää syytä." Onko se toinen nainen siis näkymätön? Sillä minusta toinen nainen on ihan näkyvä syy, yleensä.
Tunnen montakin. Eräs työkaveri rakastui minuun (tunne oli molemminpuolinen, mutta valitsin perheen ja lapset) ja jätti vaimonsa. Meni sittemmin yhteisen työkaverimme kanssa naimisiin, mutta edelleen 20v jälkeenkin on sitä mieltä, että kuulumme yhteen. Elämä vaan ei aina mene niin kuin haluaisi
Se olisi kyllä ihana yllätys 🤗
T waiffu
Vierailija kirjoitti:
Minä, kaksi eri kertaa, koska kotiseksi päättyi vaihdevuosien takia.
Usko nyt ettei seksi päättynyt vaihdevuosien takia, vaan siksi että tuossa kohtaa naiset huomasivat että olet mielisairas vanha oksennus, joka kyylää lapsia ja luokittelee naisten painoja omien keksimiensä taulukoiden mukaan ym ym sairasta. Ei sellaisen kanssa haluta seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tunnen, oma mieheni. Enkä muuten tiedä perimmäistä syytä miksi hän vaimonsa jätti. Siinä ei mennyt montaa viikkoa. Olisiko ehkä jättänyt muutenkin. En ole kysellyt heidän avioliittonsa tilaa sen kummemmin, tuntui ettei kuulu mulle; jos hän haluaa liitostaan lähteä niin sitten haluaa. Jos ei halua lähteä niin emme ole yhdessä. Minua ei oikeasti kiinnostanut sen ihmeemmin että miksi lähtee, riitti että lähti.
Ollaan oltu naimisissa nyt parikymmentä vuotta.
Ja kohta sinäkin lähdet kiertoon. Omituista ettei mies edes itse kertonut entisen liittonsa tilasta mitään. Ihan kuin olisi halunnut jättää kaiken taakseen ja aloittaa alusta. Se vaara tosiaan on että sinun kanssasi sama toistuu.
No ei se paljon kertonut. Jotain tietty, mutta hyvin vähän. Että esim ei ole lapsia. Ei mitään kovin syvällistä, enkä olisi halunnut kuullakaan.
Parikymmentä vuotta oltu naimisissa, ja sinä tulet sanomaan että "kohta" sinäkin lähdet kiertoon. Mikä on se kohta? Olemme molemmat yli viisikymppisiä, tapahtuuko se "kohta" eläkeläisenä?
Älä sinä huoli, kun en minäkään. Mies on täysin vapaa lähtemään jos niin haluaa, niin kirjoitin tuossa yhdessä edeltävässä vastauksessa jo. Jos lähtee jonkun toisen vuoksi niin sitten lähtee. Jos todella johonkin rakastuu niin että haluaa lähteä, sen uuden rakkauden täytyy olla jotain tosi suurta. En seiso esteenä. (Minun kanssa ei tarvitse olla säälistä, jos sydän on kokonaan muualla niin ihan suotavaakin on että lähtee.)
Jotenkin surkuhupaisaa miten ihmiset pelkäävät jätetyksi tulemista. Jopa muiden puolesta.
En. Tunnen miehiä, jotka pettivät vaimoaan, vaimo otti eron miehen vastustuksesta huolimatta. Mies sitten meni sen naisen luo, jonka kanssa petti, kun ei yksin pärjännyt. Näitä tyyppejä useampi.
Vierailija kirjoitti:
Minua exä petti (ja erottiin), vaikka seksiä oli runsaasti ja en ollut hänelle mitenkään kamala kumppani muutenkaan (tästä ehkä kertoo se, että nykyisen aviomieheni kanssa 12vuotta yhdessä ja ollaan todella onnellisia). Ei kyllä sovittu yhteen, tajuan sen nyt, kun minulla on oikeasti ihana kumppani. Mutta tämä ex tekee saman jokaisessa suhteessaan ja on läheisriippuivainen. Ei ole varmaan päivääkään ollut yksin.
Näätäeläin siis?
No tunnen, oma mieheni. Enkä muuten tiedä perimmäistä syytä miksi hän vaimonsa jätti. Siinä ei mennyt montaa viikkoa. Olisiko ehkä jättänyt muutenkin. En ole kysellyt heidän avioliittonsa tilaa sen kummemmin, tuntui ettei kuulu mulle; jos hän haluaa liitostaan lähteä niin sitten haluaa. Jos ei halua lähteä niin emme ole yhdessä. Minua ei oikeasti kiinnostanut sen ihmeemmin että miksi lähtee, riitti että lähti.
Ollaan oltu naimisissa nyt parikymmentä vuotta.