Lue keskustelun säännöt.
Miehen muuttunut käytös
18.08.2016 |
Meillä on ollut mieheni kanssa pitkään todella vaikeaa. Mies on kohdellut minua huonosti ja alentavasti (haukkumista, erolla uhkailua, rajuja riitoja jne) ja olin vähitellen kypsynyt tilanteeseen ja vetäytynyt henkisesti kauemmaksi. Ongelmia on yritetty korjata, mutta oikein mikään ei auttanut ja aina palattiin samaan.
Joku aika sitten mittani täyttyi lopullisesti ja väläytin miehelleni myös eron mahdollisuutta, ihan tosissani. Tilanne kriisiytyi ja menimme terapiaan. Terapiasta huolimatte olen kuitenkin ollut etäinen, en uskalla enää luottaa ja tunteet ovat viilenneet. Jossain vaiheessa mies jopa kyseli petänkö häntä. En petä, mutta olen kyllä ollut ihastunut toiseen mieheen, joskaan mitään ei ole tapahtunut.
Sitten yhtäkki, kuin taikaiskusta, mies muuttui. Yhdessä päivässä hänestä tuli todella rakastava, haluaa koko ajan halata ja pussata sekä kehuu kuinka kaunis ja ihana olen. Vaikka olen odottanut tällaista monta vuotta, nyt kun tätä rakastumista ja huomiota on tarjolla, tuntuu etten pysty ottamaan sitä vastaan. Sisältä olen kylmä ja koko tilanne lähinnä ahdistaa. Olen kysynyt mikä tämän aiheuttaa ja kuulemma mies on nyt vasta tajunnut että voi oikeasti menettää minut.
Olen nyt täysin hukassa. Meillä on pieniä lapsia ja ainkaan niiden takia en haluaisi erota. Toisaalta olo niin hirveän kylmä, että tuntuu pahalta ajatella tällaista tulevaisuutta enkä tiedä miten saisin tunteita enää syttymään. Ajattelen myös toista miestä, vaikka siitä jutusta tuskin voi tulla mitään. Ja tuntuuhan se pahalta myös jättää mies silloin, kun hän tuntuu tosissaan yrittävän.
Olipa sekava teksti, mutta toivottavasti ymmärrätte. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Miten selvisitte? Onko mahdollista että tunteet vielä syttyvät omaakin miestä kohtaan? Mitä ajatuksia herättää? auttakaa!
Kommentit (16)
Meillä oli sanasta sanaan sama tilanne muutama vuosi sitten. Paitsi että mies oli kohdellut mua tosi hyvin kaikkien vuosien läpi. Se kohtelu vain oli ollut enemmänkin sellaista kaverillista -tiedättekö, sellaista miten vaikka oikein hyvää ystävää kohdellaan. Kaikki hellyys, pusut, välittäminen puuttui ihan täysin.
Kun sanoin haluavani erota, menimme terapiaan ja yritimme todella saada liittomme toimimaan. Mies yritti ja tsemppasi tosissaan, yritti pusutella ja puhua kauniita. Minäkin olisin halunnut haluta rakastaa, muttei se vain toiminut niin. Kaikki tunteet olivat jo ehtineet kuolla.
Ja nykyään olen yhdessä sen ihastukseni kanssa, olemme onnellisempia kuin kukaan koskaan. Ja ex-mieskin ymmärsi syyt eron takana lopulta - emme vain olleet ne oikeat toisillemme. Kämppäkavereita vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sanasta sanaan sama tilanne muutama vuosi sitten. Paitsi että mies oli kohdellut mua tosi hyvin kaikkien vuosien läpi. Se kohtelu vain oli ollut enemmänkin sellaista kaverillista -tiedättekö, sellaista miten vaikka oikein hyvää ystävää kohdellaan. Kaikki hellyys, pusut, välittäminen puuttui ihan täysin.
Kun sanoin haluavani erota, menimme terapiaan ja yritimme todella saada liittomme toimimaan. Mies yritti ja tsemppasi tosissaan, yritti pusutella ja puhua kauniita. Minäkin olisin halunnut haluta rakastaa, muttei se vain toiminut niin. Kaikki tunteet olivat jo ehtineet kuolla.
Ja nykyään olen yhdessä sen ihastukseni kanssa, olemme onnellisempia kuin kukaan koskaan. Ja ex-mieskin ymmärsi syyt eron takana lopulta - emme vain olleet ne oikeat toisillemme. Kämppäkavereita vain.
Just tuollaiselta minustakin tuntuu! Tuntuu että tunteet ovat kokonaan kuolleet, vaikka kovasti olen yrittänyt niitä herätellä... Pahalta tuntuu tilanne ja tuntuu etten pysty antamaan anteeks..
Ihastuksesta haaveilen, mutta en uskalla edes ajatella että siitä voisi jotain tulla..
mulla vähän sama tilanne, ei olla terapiassa käyty ja mies on ok, mut mulla on tunteet kylmenneet.. ja mietin eroa melkein joka pvä mutta 2 lasta ja nuorin 8kk joten olen päättänyt pysyä vielä suhteessa. ja ehdin turvata vähän taloudellista tilannettani eron jälkeen 👍
Meillä lapset myös pieniä, nuorempi alle 3. Ennen ajattelin että voisin olla naimisissa, vaikka ei enää olisi suuria tunteita. Mutta nyt tuntuu niin tuskalliselta, jotenkin väärältä.. ap
Mulla sama tällä hetkellä, muttei olla oltu terapiassa. Omat tunteet saattavat olla kuolleet, mutten ole eronnutkaan. Epäilen valitettavasti vahvasti, että miehen äkkimuuttunut käytös on vain esittämistä eikä aitoa. En enää uskalla laittaa omia tunteitani likoon niin epäluotettavaan ja henkisesti turvattomaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tällä hetkellä, muttei olla oltu terapiassa. Omat tunteet saattavat olla kuolleet, mutten ole eronnutkaan. Epäilen valitettavasti vahvasti, että miehen äkkimuuttunut käytös on vain esittämistä eikä aitoa. En enää uskalla laittaa omia tunteitani likoon niin epäluotettavaan ja henkisesti turvattomaan suhteeseen.
Samalta minustakin tuntuu, pelkään ettei ole aitoa... en ymmärrä miten jonkun käytös voi muuttua noin totaalisesti yhdessä yössä. Ja pahin on se että vaikka olisi aitoa pelkään että se ei riitä... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittämistäkin voi olla. Sitten kun saa lupauksen jatkamisesta, muutamassa viikossa tilanne on taas alkutekijöissään. Sinä vähintään yhtä ahdistunut, mieheltä ei tule taaskaan huomiota, ja aiheen uudelleen esiinnostaminen on astetta vaikeampaa.
Jostain syystä aito muutos tuntuu olevan erittäin harvinaista.
Kyllä ne tunteetkin voivat kuolla, kun niitä ei ruokita tarpeeksi ajoissa. Sen jälkeen niiden elvyttäminen voi olla vähän kuin kuollutta hevosta potkisi, ei se siitä herää.
Kuulostaa siltä, että on käynyt pettämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään mitään positiivisia kokemuksia, voiko mies oikeasti muuttua? Tämä on jotenkin niin kamalaa kun koko ajan on huono omatunto kun en pysty vastaamaan näihin "tunteisiin" ja on sellainen olo että näyttelen vaan mukana kun mies on mukana niin rakastunut. Tuntuu että lasten takia pitäisi jotenkin nyt pystyä...
MIehestä on tullut myös paljon mustasukkaisempi nyt, ennen ei ole ollut. Nyt haluaa tietää aina mitä teen käynnykälläni, ketä kaveria olen nähnyt ja mistä ollaan puhuttu. Ahdistaa tosi paljon sekin, että pelkään että penkoo mun puhelinta. Olen kuitenkin puhunut esim kavereiden kanssa meidän tilanteesta ja pelkään kuinka paljon mies suuttuu jos löytää ne viestit.. ap
Olethan kuitenkin häntä rakastanut ja aikoinaan häneen rakastunut? Älä eroa. Yrittäkää saada intohimo ja rakkaus takaisin. Mitä teitte kun tapailitte? Käykää treffeillä, panostakaa toisiinne. Lapset hoitoon ja viikonlopuksi tai edes yhdeksi yöksi hotelliin. Ravintolaan syömään ja ehkä teatteriin tai mitä tykkäättekin tehdä. Ei paineita seksistä, se kyllä tulee sitten kun se tulee.
Meillä kävi noin, tunteeni viilenivät. Mietin eroa, mutta en eronnut pienten lasten takia. Kerroin tunteistani ja aloitimme panostamaan toisiimme uudestaan. Kannatti, sillä koskaan en ole ollut rakastuneempi kuin nyt mieheeni. Avioliitto on tahdon asia, tahdoin rakastaa ja rakastuimme uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ala näytellä tunteita ap, jos et niitä tunne! Miehen on oikein saada huomata, että huono käytös vähentää sun tunteita, teoilla on seurauksia! Päinvastoin kehiran olemaan etäinen just niin kauan kuin siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala näytellä tunteita ap, jos et niitä tunne! Miehen on oikein saada huomata, että huono käytös vähentää sun tunteita, teoilla on seurauksia! Päinvastoin kehiran olemaan etäinen just niin kauan kuin siltä tuntuu.
Niin, olen miettinyt että teenkö väärin että näyttelen. Mutta jotenkin " en uskalla" olla etäinen. Pelkään että sitten mies pettyy ja palaa vanhaan. Tosi ristiriitaista kyllä... Kun tavallaan haluaisin jopa erota ja tavallaan pelkään sitä eroakin niin pajon että en uskalla näyttää todellisia tunteita. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olethan kuitenkin häntä rakastanut ja aikoinaan häneen rakastunut? Älä eroa. Yrittäkää saada intohimo ja rakkaus takaisin. Mitä teitte kun tapailitte? Käykää treffeillä, panostakaa toisiinne. Lapset hoitoon ja viikonlopuksi tai edes yhdeksi yöksi hotelliin. Ravintolaan syömään ja ehkä teatteriin tai mitä tykkäättekin tehdä. Ei paineita seksistä, se kyllä tulee sitten kun se tulee.
Meillä kävi noin, tunteeni viilenivät. Mietin eroa, mutta en eronnut pienten lasten takia. Kerroin tunteistani ja aloitimme panostamaan toisiimme uudestaan. Kannatti, sillä koskaan en ole ollut rakastuneempi kuin nyt mieheeni. Avioliitto on tahdon asia, tahdoin rakastaa ja rakastuimme uudestaan.
Mä olen yrittänyt miettiä näitä juttuja... Ja jotenkin en edes muista :( Meidän suhde on alusta alkaen ollut hankala, pahoja riitoja yms. jotenkin tuntuu vaikealta palata nyt siihen, mitä ei ehkä koskaan ollutkaan..
Vierailija kirjoitti:
Minkä vitun takia teidän kanssa pitäisi yrittää parantaa suhdetta jossain terapiassa kun jos sitten se miehen osalta toimii ja muuttaa tapojansa niin tuleekin vain lunta tupaan?
No ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Ollaan käyty terapiassa kaksi kertaa, ja sitten tuli ihan täyskäännös. Niin monta pettymystö on tullut, että aika vaikeeta suhtautua nyt, enkä oikein edes usko että on todellista..
Onko miehesti ollut väkivaltainen?