Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu huolestunut lasten/nuorten pelaamisesta?
18.08.2016 |
Minulla on 13-vuotias poika, jonka elämän johtotähti on selvästikin Minecraft-peli. Hän on sinänsä kiltti poika, pärjää koulussa ja toisten kanssa, mutta olen tajunnut, että hänen elämänsä sisältö on melkeinpä vain ja ainoastaan tuo peli. Koulupäivät hän jaksaa sillä ajatuksella, että saa sitten kotona pelata, hän tekee kotitöitä tai tekee jotain viihdyttävää sillä ajatuksella, että kun on tehnyt muutakin, saa sitten pelata. Pelaamisen lopettaminen on ylettömän vaikeaa. Asiallisilla huomautuksillani "vielä puoli tuntia jäljellä" ym. ei ole mitään vaikutusta, ainoa kommentti on "ihan pieni hetki vielä", kun aika on sitten päättynyt. Ok, voin hyvin joustaa pari minuuttia, mutta helposti "pieni hetki" onkin tunteja. Ääritapauksissa kannan pojan koneelta, mistä tietysti raivostuu. Koko perhe-elämämme pyörii pelaamisen ja sen rajoittamisen ympärillä. Olen ollut liian lepsu siksikin, että noin muuten poika on varsin harkintakykyinen, mutta kun nyt sitten rajoitan, on kodin ilmapiiri todella huono. Poika ei siis ärise ja murise paria minuuttia harmistuneena, vaan inttää mekaanisesti kuin robotti pelaamisen perään JATKUVASTI. Toivon, että alkaa keksiä muutakin, kun nyt rajoitan, mutta noin kaiken kaikkiaan ihmettelen, mitä tuo pelaaminen tekee lasten ja nuorten mielelle? Aikuisten kohdalla puhutaan riippuvuuksista, mutta lasten kohdalla kyse on olevinaan vain "nykyajasta" ja "pitää osata kasvattaa". Onhan lapsi nyt ennenkin toki jumittunut asioihin ym. "kasvatustilanteita" on ollut, mutta tämä peliongelma on minusta ihan eri vakavuusluokkaa. En halua kieltää pelaamista kokonaan vaan opettaa kohtuuteen, mutta puoli tuntia peliaikaa on tälle lapselle vain kuin antaa alkoholistille viinapullo ja kieltää avaamasta. Kyse on siis siitä, että mikään peliaika ei riitä, eikä mikään muu merkitse: asioita tehdään siksi, että sen jälkeen saa pelata. Olen netistä lukenut Jari Sinkkosen kirjoituksia aiheesta ja ajattelen samoin. Hämmennystä herättävät puolestaan jutut, joissa huolestuneita vanhempia toppuutellaan ja kehotetaan vain menemään peleihin ja nykyaikaan mukaan. Haloo, lapsi ajattelee vain pelaamista ja käyttäytyy aggressiivisestikin, jos ei saa pelata, nykyaikaa vaan ja jäitä hattuun äidille??? Noin ulkopuolisen silmin lapsi on varmaan aika tavis, ei ongelmainen, joten mietin täällä vain mielessäni, kuinka paljon noita riippuvaisia lapsia sitten todellisuudessa mahtaa ollakaan...
Kommentit (37)
Ei olla huolestuneita. Miksi pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pelata kun ei kerta ole mitään oikeaa syytä, miksi ei saisi. Kouluhommat hoituu jne. Mikä itseisarvo se on, että lapsi ei saisi täyttää vapaa-aikaansa tekemisellä, joka on sekä kehittävää, että mieluista? Minecraftia vielä usein pelataan servereillä kavereiden kanssa, joten sosiaalistakin se on.
Olen huolissani vain sellaisten lasten kavereiden pelaamisesta joiden vanhemmat ei kuulu olevan yhtään kartalla mitä lapset pelaa.
Tätä juuri olenkin miettinyt, että taidan olla aika eri linjoilla monien kanssa. Kyse ei siis ole siitä, että pelissä itsessään olisi mitään vikaa ja minusta pelaaminen jossain määrin on ok. Usein kuultu suositus on pari tuntia päivässä, minusta vähän enemmänkin on usein hyväksyttävää. Mutta kun mikään aika ei riitä, peliaika loppuu aina kesken (vaikka olisi kestänyt jo tunteja) ja lopettaminen kesken aiheuttaa mielettömän raivarin. Mikään muu ei kiinnosta, ennemmin sitten vaikka nukkuu keskellä päivää. Käsittääkseni riippuvuuden tunnusmerkit täyttyvät mennen tullen. Kyllähän minäkin lapsena esim. luin intomielisesti, mutta ei todellakaan ollut pinna kireällä sen takia, saatoin ihan hyvin tehdä muutakin, enkä kysellyt itkuisena ja silmät tuskasta loistaen, että saanko lukea. ap
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri olenkin miettinyt, että taidan olla aika eri linjoilla monien kanssa. Kyse ei siis ole siitä, että pelissä itsessään olisi mitään vikaa ja minusta pelaaminen jossain määrin on ok. Usein kuultu suositus on pari tuntia päivässä, minusta vähän enemmänkin on usein hyväksyttävää. Mutta kun mikään aika ei riitä, peliaika loppuu aina kesken (vaikka olisi kestänyt jo tunteja) ja lopettaminen kesken aiheuttaa mielettömän raivarin. Mikään muu ei kiinnosta, ennemmin sitten vaikka nukkuu keskellä päivää. Käsittääkseni riippuvuuden tunnusmerkit täyttyvät mennen tullen. Kyllähän minäkin lapsena esim. luin intomielisesti, mutta ei todellakaan ollut pinna kireällä sen takia, saatoin ihan hyvin tehdä muutakin, enkä kysellyt itkuisena ja silmät tuskasta loistaen, että saanko lukea. ap
Entä jos nuo kaikki reaktiot on vain siitä, kun sinä yrität, lapsne mielestä vääryydenmukaisesti, rajoittaa sitä peliaikaa. Entä jos jättäisit rauhaan ja antaisit vaan pelata, kunhan tosiaan läksyt on tehty ja kouluun mennään ajallaan?
Sun kirjoituksesta meinaan tulee kuva että ilmapiirin kotonanne täytyy olla TOSI TOSI stressaava, ja syy ei niinkään ole pelaaminen vaan se taistelu mitä olet asiasta kielloillasi tehnyt.
"Ääritapauksissa kannan pojan koneelta, mistä tietysti raivostuu. " Ihan varmasti raivostuu. Törkeä ruumiilliseen koskemattomuuden kajoaminen tuonikäiselle.
"Koko perhe-elämämme pyörii pelaamisen ja sen rajoittamisen ympärillä." Voisko tässä olla syytä siihen miksi poikaa ahdistaa ja on kiukkuinen!
"Olen ollut liian lepsu siksikin, että noin muuten poika on varsin harkintakykyinen, mutta kun nyt sitten rajoitan, on kodin ilmapiiri todella huono." Poika varmasti kokee, että ennen äiti oli järkevä, mutta sille on tullut joku ihme kontrollifriikkitauti. Kokee että on VÄÄRIN että häntä rajoitetaan asiasta, josta ei ole haittaa jos koulu hoituu.
"Olen netistä lukenut Jari Sinkkosen kirjoituksia aiheesta ja ajattelen samoin." Sinkkonen pääosin puhuu kirjoituksissaan paljon pienemmistä lapsista. Ja on kyllä minusta vanhanaikainen, uuden ajan pelkoinen jäärä näissä asioissa. Mutta minä olenkin it-alalla ja lapsesta asti pelannut, joten en osaa koneita ja pelaamista pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä juuri olenkin miettinyt, että taidan olla aika eri linjoilla monien kanssa. Kyse ei siis ole siitä, että pelissä itsessään olisi mitään vikaa ja minusta pelaaminen jossain määrin on ok. Usein kuultu suositus on pari tuntia päivässä, minusta vähän enemmänkin on usein hyväksyttävää. Mutta kun mikään aika ei riitä, peliaika loppuu aina kesken (vaikka olisi kestänyt jo tunteja) ja lopettaminen kesken aiheuttaa mielettömän raivarin. Mikään muu ei kiinnosta, ennemmin sitten vaikka nukkuu keskellä päivää. Käsittääkseni riippuvuuden tunnusmerkit täyttyvät mennen tullen. Kyllähän minäkin lapsena esim. luin intomielisesti, mutta ei todellakaan ollut pinna kireällä sen takia, saatoin ihan hyvin tehdä muutakin, enkä kysellyt itkuisena ja silmät tuskasta loistaen, että saanko lukea. ap
Niin, koska luultavasti SAIT lukea ihan koska halusit. En ole vielä ikinä nähnyt vanhempaa joka kieltää lapselta lukemisen. Mitä jos sunkin olisi ennen annettu lukea, mutta yhtäkkiä kun olet jo teini, äiti saa jonkun "lukeminen veltostaa ja on haitallista" herätyksen, ja alkanut rajoittaa kirjanlukuaikasi max puoli tuntia päivässä. Ja jos -tavallisen teinin tapaan- olisit kapinoinut mielestäsi täysin järjetöntä rajoitetta vastaan, sinuun olisi käynyt käsiksi ja sinut olisi kannettu pois kirjan äärestä?
Noh, minä pelasin tuon ikäisenä myös paljon. Koulunkäyntiin se ei vaikuttanut mitenkään, mutta oli hyvää ajanvietettä, toki minulla oli muitakin harrastuksia (noh, lähinnä lukeminen ja pelaaminen). Vanhemmat saattoivat joskus huomauttaa pelaamisesta, mutta ikinä se ei ollut heidän mielestään suuri ongelma. Iän karttuessa tuli myös muita kiinnostuksen kohteita ja ajankäyttö muutenkin tuli erilaisemmaksi. Nykyään olen perheellinen nainen, pelaan edelleen mutta huomattavasti vähemmän koska vapaa-aikaa ei juurikaan enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapsi ei ehdi ajoissa kouluun, koska pelin pelaaminen loppuun on tärkeämpää kuin kouluun ehtiminen, paitsi jos minä tylysti lopetan pelin. Ja ei, en saanut lapsena lukea rajattomasti, koska piti tehdä kotitöitäkin ja meidän perheessä tehtiin muita kivojakin juttuja yhdessä ja olin kavereiden kanssa. Jos en rajoita lapsen pelaamista, hän ei nuku läheskään riittävästi. Myönnän olevani vähän tyrmistynyt näistä vastauksista. Kun kyse ei siis ole yhdestä harrastuksesta muiden joukossa vaan siitä, että pelaaminen on tärkeintä maailmassa - sen eteen voidaan uhrata kaikki. Mikä sitten käytännössä olisi teidän mielestänne riippuvuutta? Kaiken kaikkiaan tilanne on hankala, koska en ole noin yleensä mikään natsiäiti, vaan lapsi on saanut aika vapaasti leikkiä mielensä mukaan, ja yleensä hän on keksinyt vaihtelevasti erilaista tekemistä. Sillä tämä tilanne ehkä onkin päässyt livahtamaan sellaiseksi, että lapsen elämässä ei ole muuta, koska olen luottanut hänen harkintakykyynsä ja pitänyt pelaamista ihan kivana harrastuksena. ap
Aina tähän tulee näitä jotain IT-alan tyyppejä marisemaan, että "kyllä minäkin pelasin ja ei mitään haittaa, päinvastoin". Totuus on kuitenkin että peliaddikteista vain pieni osa päätyy alalle, muilla se johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ei ehdi ajoissa kouluun, koska pelin pelaaminen loppuun on tärkeämpää kuin kouluun ehtiminen, paitsi jos minä tylysti lopetan pelin. Ja ei, en saanut lapsena lukea rajattomasti, koska piti tehdä kotitöitäkin ja meidän perheessä tehtiin muita kivojakin juttuja yhdessä ja olin kavereiden kanssa. Jos en rajoita lapsen pelaamista, hän ei nuku läheskään riittävästi. Myönnän olevani vähän tyrmistynyt näistä vastauksista. Kun kyse ei siis ole yhdestä harrastuksesta muiden joukossa vaan siitä, että pelaaminen on tärkeintä maailmassa - sen eteen voidaan uhrata kaikki. Mikä sitten käytännössä olisi teidän mielestänne riippuvuutta? Kaiken kaikkiaan tilanne on hankala, koska en ole noin yleensä mikään natsiäiti, vaan lapsi on saanut aika vapaasti leikkiä mielensä mukaan, ja yleensä hän on keksinyt vaihtelevasti erilaista tekemistä. Sillä tämä tilanne ehkä onkin päässyt livahtamaan sellaiseksi, että lapsen elämässä ei ole muuta, koska olen luottanut hänen harkintakykyynsä ja pitänyt pelaamista ihan kivana harrastuksena. ap
No pistät sen menemään sinne kouluun tietysti. Ihan sama vaikka olisi valvonut klo 4 asti, mutta kouluun pitää mennä. Jos väsyttää niin voi voi, se täytyy vaan kestää, ja ehkäpä sitten tulevina öinä oppii menemään vähän aikaisemmin nukkumaan kun oli koulupäivä niin karu väsyneenä.
Kotitöitä voit sinäkin toki osoittaa perheesi jäsenille, myös tuolle pojalle, järkevässä määrin. Mutta sitten kun pojan osuus on tehty, niin hänen pitäisi kyllä olla vapaa. Kyllä koulu ja läksyt, ja ne kotityöt, jo ovat nuorelle ihan riittävän vaativia, että pitäisi saada vapaa-ajalla tehdä jotain mistä nauttii, eikä jotain mitä äiti arvostaa.
Riippuvuutta? No se kai jos ei pysty enää kouluaan hoitamaan mitenkään ja se selvästi johtuu nimenomaan pelaamisesta, esim. siitä ettei kerta kaikkiaan nuku öisin eikä päivisin vaan pelaa, tai ei läksyjä tehdessä pysy ajatus koossa kun niin himottaa pelaaminen. Mutta jos pystyy hoitamaan velvollisuutensa eli sen koulun, niin ei se mitään riippuvuutta ole. Intensiivinen harrastus vaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina tähän tulee näitä jotain IT-alan tyyppejä marisemaan, että "kyllä minäkin pelasin ja ei mitään haittaa, päinvastoin". Totuus on kuitenkin että peliaddikteista vain pieni osa päätyy alalle, muilla se johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen.
Käytännössä yleensä päinvastoin. Eli muista syistä syrjäytyvät pakenevat todellisuutta pakonomaisesti pelimaailmaan.
Muutenkin tämä koko RIIPPUVUUS on siitä hassu, että kokemukseni mukaan sen saa loppumaan ihan heti, kun jotain kiinnostavampaa tulee, ilman mitään vieroitusoireita. Esim. mun veli oli jossain vaiheessa työtön, pitkästynyt ja pelasi todella paljon. Joskus kertoi jopa pyörtyneensä koneen ääreen kun ei ollut muistanut juoda vettä välillä. Mutta kas kummaa, kun löytyi tyttö johon ihastui, niin eipä enää pelaaminen kiinnostanut kuin ehkä tunnin-muutaman iltaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tähän tulee näitä jotain IT-alan tyyppejä marisemaan, että "kyllä minäkin pelasin ja ei mitään haittaa, päinvastoin". Totuus on kuitenkin että peliaddikteista vain pieni osa päätyy alalle, muilla se johtaa pahimmillaan syrjäytymiseen.
No en kyllä oo IT-alalla jos minua tarkoitit (viesti 8). Olen lähihoitaja. Kokeilin kyllä IT-alaa, mutta alkoi maisterivaiheessa maistumaan puulta joten vaihdoin alaa.
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän nuoresta tai lapsesta. Omieni pelaamisesta en ole huolestunut, vaikka poika pelaakin paljon. Hän kun on kaikin puolin fiksun oloinen, menestyy koulussa tosi hyvin, ei ole keskittymisvaikeuksia tms, miettii jo tulevaisuutta järkevästi jne.
Toisaalta sitten mulla on ystävätär, jonka pojalla on oppimisvaikeuksia ja ADHD, ja kauheasti vaikeuksia koulussa ja kotonakin. Tuollaisessa tapauksessa varmaan itse miettisin sitä pelaamisen rajoittamista, varsinkin kun pelaa koko ajan nopeatempoisia action/räiskintäpelejä, joiden jatkuva pelailu ei varmasti sitä keskittymiskykyä kehitä. Mulle oli ihan ylläri miten kärsimätön VOI 14-vuotias olla: kun oma poikani näytti yhtä lempipeliään sille, niin tämä adhd-tapaus pitkästyi ihan muutamassa sekunnissa, kun siinä pelissä ei ihan heti mätkintä ja räiske alkanut vaan piti ensin ratsastaa jonnekin missä oli tehtävä. Kaverin poika jankutti siinä moneen kertaan "eiks tässä tapahdu mitään" ja aika pian totesi, ihan tyhmä peli. Ja sekin sentään on taistelukeskeinen peli :D
Sitä minäkin että kukaan ei huomio että lapsi on vasta 13 v (onko edes kunnolla murrosikää vielä?) ja tuntitolkulla päivittäin koneella. Johan tuo alkaa näkyä terveydessä, fyysinen kunto rapistuu, mahdollisesti alkaa tulla silmäoireita, päänsärkyä, niska-hartiaseudun ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
No onhan sitä: koulu, jo ihan pakosta. Ja ei, en ole huolestunut fyysisestä kunnosta. Nuori kroppa kestää mitä vaan, ja sitten jos joskus 40 v alkaa tuntua että alkaa tehdä tiukkaa, niin sitten voi alkaa kuntoilla. Tosin ei mulla ole vieläkään alkanut vaikka 42 v on tullut elettyä noin 8-vuotiaasta asti aika tiukkaan koneen ruudussa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
En ole väittänytkään etteikö liikunta olisi tärkeää. Itselläni oli n. 5 km koulumatka, jonka menin aina pyörällä ja joskus kävellen. Älkää kuskatko tenavianne joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
No onhan sitä: koulu, jo ihan pakosta. Ja ei, en ole huolestunut fyysisestä kunnosta. Nuori kroppa kestää mitä vaan, ja sitten jos joskus 40 v alkaa tuntua että alkaa tehdä tiukkaa, niin sitten voi alkaa kuntoilla. Tosin ei mulla ole vieläkään alkanut vaikka 42 v on tullut elettyä noin 8-vuotiaasta asti aika tiukkaan koneen ruudussa kiinni.
Oikeasti tällaisista pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Sama kun sanoisi ettei sillä väliä vaikka lapsi vetää röökiä, voihan se sitten lopettaa nelikymppisenä jos tulee ongelmia. Ja ettei mullakaan ole, vaikka olen polttanut kuusivuotiaasta.
Meillä saa pelata niin paljon kuin sielu sietää, kunhan kouluhommat hoitaa, joten ei moisia tappeluita :D Itsekin olin nörttilapsi aikoinani, pelasin ja koodailin demoskenelle, ja oikein hyvä elämä sitä on näin tullut. Luulen että meidänkin molemmista lapsista it:stä tulee ihan ammatti, siihen suuntaan viittaa taipumukset kovasti.