Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu huolestunut lasten/nuorten pelaamisesta?
18.08.2016 |
Minulla on 13-vuotias poika, jonka elämän johtotähti on selvästikin Minecraft-peli. Hän on sinänsä kiltti poika, pärjää koulussa ja toisten kanssa, mutta olen tajunnut, että hänen elämänsä sisältö on melkeinpä vain ja ainoastaan tuo peli. Koulupäivät hän jaksaa sillä ajatuksella, että saa sitten kotona pelata, hän tekee kotitöitä tai tekee jotain viihdyttävää sillä ajatuksella, että kun on tehnyt muutakin, saa sitten pelata. Pelaamisen lopettaminen on ylettömän vaikeaa. Asiallisilla huomautuksillani "vielä puoli tuntia jäljellä" ym. ei ole mitään vaikutusta, ainoa kommentti on "ihan pieni hetki vielä", kun aika on sitten päättynyt. Ok, voin hyvin joustaa pari minuuttia, mutta helposti "pieni hetki" onkin tunteja. Ääritapauksissa kannan pojan koneelta, mistä tietysti raivostuu. Koko perhe-elämämme pyörii pelaamisen ja sen rajoittamisen ympärillä. Olen ollut liian lepsu siksikin, että noin muuten poika on varsin harkintakykyinen, mutta kun nyt sitten rajoitan, on kodin ilmapiiri todella huono. Poika ei siis ärise ja murise paria minuuttia harmistuneena, vaan inttää mekaanisesti kuin robotti pelaamisen perään JATKUVASTI. Toivon, että alkaa keksiä muutakin, kun nyt rajoitan, mutta noin kaiken kaikkiaan ihmettelen, mitä tuo pelaaminen tekee lasten ja nuorten mielelle? Aikuisten kohdalla puhutaan riippuvuuksista, mutta lasten kohdalla kyse on olevinaan vain "nykyajasta" ja "pitää osata kasvattaa". Onhan lapsi nyt ennenkin toki jumittunut asioihin ym. "kasvatustilanteita" on ollut, mutta tämä peliongelma on minusta ihan eri vakavuusluokkaa. En halua kieltää pelaamista kokonaan vaan opettaa kohtuuteen, mutta puoli tuntia peliaikaa on tälle lapselle vain kuin antaa alkoholistille viinapullo ja kieltää avaamasta. Kyse on siis siitä, että mikään peliaika ei riitä, eikä mikään muu merkitse: asioita tehdään siksi, että sen jälkeen saa pelata. Olen netistä lukenut Jari Sinkkosen kirjoituksia aiheesta ja ajattelen samoin. Hämmennystä herättävät puolestaan jutut, joissa huolestuneita vanhempia toppuutellaan ja kehotetaan vain menemään peleihin ja nykyaikaan mukaan. Haloo, lapsi ajattelee vain pelaamista ja käyttäytyy aggressiivisestikin, jos ei saa pelata, nykyaikaa vaan ja jäitä hattuun äidille??? Noin ulkopuolisen silmin lapsi on varmaan aika tavis, ei ongelmainen, joten mietin täällä vain mielessäni, kuinka paljon noita riippuvaisia lapsia sitten todellisuudessa mahtaa ollakaan...
Kommentit (37)
Itselleni pelit olivat henkireikä, kun asuttiin oikeasti ihan keskellä ei-mitään. Ja tuli opittua ohimennen englantia, josta on kyllä suuri ilo ollut jälkikäteen monessakin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
No enpä voi muuta sanoa kuin että oli ilahduttavaa lukea edes pari jotenkin minua ymmärtävää vastausta, vaikka toista mieltä olevien viestit tietysti avartavat omaa ajattelua... Kyse ei siis ole siitä, että pitäisin tietokoneita mörköinä vaan siitä, että ennen valoisa, luova lapsi on muuttunut (jo ennen murrosikää...) ahdistuneeksi ja mielikuvituksettomaksi yhtä asiaa inttäväksi robotiksi. En vaan pysty näkemään siinä mitään ah niin nykyaikaista ja ajan hermolla keikkuvaa vaan ihan pelkästään oman rakkaan lapseni, jonka maailma on kaventunut aika surulliseksi. Lapsi on älykäs (vaikka niinhän ne kaikkien av-mammojen lapset tapaavat olla) ja ainakin alakoulussa oppi asiat kertaheitolla, ei todellakaan tarvinnut lukea kokeisiin tuntikaupalla. Ja kun koulu silloin loppui usein joskus yhdeltä, olikin peliaikaa ruhtinaallisesti. Koulussa menestyen olisi siis voinut pelata päivässä vaikka kahdeksan tuntia putkeen, mutta kyllä sen jälkeen silmät seisoo päässä ja on ihan hermoheikko. ap
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Pelaaminen alkoi pari vuotta sitten ja näin jälkikäteen ajatellen samaan aikaan alkoivat käytöshäiriöt. Käytiin psykologilla ja sitten neurologilla. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä aiheuttaa jumittumista ja erikoisia kiinnostuksenkohteita, mutta eivät ne ennen olleet noin koukuttavia ja sitovia kuin tuo nykyinen pelaaminen. Lapsi ei ole sosiaalinen, ei ole ikinä halunnut vapaa-ajalla tavata kavereita, koulussa niitä on kyllä. Harmittaa vaan, kun AS-nuori tarvitsisi jonkin intohimon kohteen, mutta tämä menee nyt överiksi. Enpä tiedä, onko tälle lapselle kohtuutta olemassakaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
ennen valoisa, luova lapsi on muuttunut (jo ennen murrosikää...) ahdistuneeksi ja mielikuvituksettomaksi yhtä asiaa inttäväksi robotiksi.
Just tuo addiktoituminen siinä on pelottavaa. Oli kyseessä minkäikäinen ihminen tahansa, on haitallista jos jää niin jumiin yhteen asiaan, ettei mikään muu tunnu enää miltään. Ettekö äidit samaan aikaan valita miehen tietokone- tai pornoriippuvuudesta, ja sitten olette valmiita antamaan lapsen koukuttua peleihin ja teistä se on ihan ok? Minä ainakin haluan lapseni näkevän ja kokevan paljon erilaisia asioita, olevan aktiivinen, liikkuvan, lukevan, leikkivän, seikkailevan, ja kyllä, myös pelaavan. Mutta jos elämä alkaa pyöriä pelkästään yhden asian ympärillä, kyseessä on riippuvuus, ja se on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ei ehdi ajoissa kouluun, koska pelin pelaaminen loppuun on tärkeämpää kuin kouluun ehtiminen, paitsi jos minä tylysti lopetan pelin.
--
Sillä tämä tilanne ehkä onkin päässyt livahtamaan sellaiseksi, että lapsen elämässä ei ole muuta, koska olen luottanut hänen harkintakykyynsä ja pitänyt pelaamista ihan kivana harrastuksena. ap
Mutta se pelihän oli Minecraft?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
ennen valoisa, luova lapsi on muuttunut (jo ennen murrosikää...) ahdistuneeksi ja mielikuvituksettomaksi yhtä asiaa inttäväksi robotiksi.
Just tuo addiktoituminen siinä on pelottavaa. Oli kyseessä minkäikäinen ihminen tahansa, on haitallista jos jää niin jumiin yhteen asiaan, ettei mikään muu tunnu enää miltään. Ettekö äidit samaan aikaan valita miehen tietokone- tai pornoriippuvuudesta, ja sitten olette valmiita antamaan lapsen koukuttua peleihin ja teistä se on ihan ok? Minä ainakin haluan lapseni näkevän ja kokevan paljon erilaisia asioita, olevan aktiivinen, liikkuvan, lukevan, leikkivän, seikkailevan, ja kyllä, myös pelaavan. Mutta jos elämä alkaa pyöriä pelkästään yhden asian ympärillä, kyseessä on riippuvuus, ja se on sairaus.
Paitsi tietenkin, jos se yksi asia on jalkapallo tai jääkiekko. Sitten koko perhe yhdessä tukee tulevaa Litmasta tai Selännettä, eikä haittaa vaikka kouluhommatkin vähän jäisivät taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Pelaaminen alkoi pari vuotta sitten ja näin jälkikäteen ajatellen samaan aikaan alkoivat käytöshäiriöt. Käytiin psykologilla ja sitten neurologilla. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä aiheuttaa jumittumista ja erikoisia kiinnostuksenkohteita, mutta eivät ne ennen olleet noin koukuttavia ja sitovia kuin tuo nykyinen pelaaminen. Lapsi ei ole sosiaalinen, ei ole ikinä halunnut vapaa-ajalla tavata kavereita, koulussa niitä on kyllä. Harmittaa vaan, kun AS-nuori tarvitsisi jonkin intohimon kohteen, mutta tämä menee nyt överiksi. Enpä tiedä, onko tälle lapselle kohtuutta olemassakaan. ap
Avauspostissa väitit, että poika pärjää koulussa ja muiden kanssa, mutta nyt kerrot, että hän onkin epäsosiaalinen, myöhästelee koulusta ja kärsii Aspergerista. Tää sun tarinas alkaa haiskahtaa pahemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te pelifriikit ajattele yhtään edes lapsen fyysistä kuntoa, kun suosittelette että pitää antaa pelata niin paljon kun haluaa? Ettekö ymmärrä, että ihmisen pitää liikkua pysyäkseen terveenä? Ja varsinkin lapsen, ei se ole mitenkään hyväksi kasvulle ja kehitykselle, että istuu 18 tuntia päivässä tuolilla ja tuijottaa tietokoneen ruutua! Eikä todellakaan ole tervettä kenenkään olla niin harrastuksen lumoissa, ettei elämässä ole mitään muuta.
ennen valoisa, luova lapsi on muuttunut (jo ennen murrosikää...) ahdistuneeksi ja mielikuvituksettomaksi yhtä asiaa inttäväksi robotiksi.
Just tuo addiktoituminen siinä on pelottavaa. Oli kyseessä minkäikäinen ihminen tahansa, on haitallista jos jää niin jumiin yhteen asiaan, ettei mikään muu tunnu enää miltään. Ettekö äidit samaan aikaan valita miehen tietokone- tai pornoriippuvuudesta, ja sitten olette valmiita antamaan lapsen koukuttua peleihin ja teistä se on ihan ok? Minä ainakin haluan lapseni näkevän ja kokevan paljon erilaisia asioita, olevan aktiivinen, liikkuvan, lukevan, leikkivän, seikkailevan, ja kyllä, myös pelaavan. Mutta jos elämä alkaa pyöriä pelkästään yhden asian ympärillä, kyseessä on riippuvuus, ja se on sairaus.
Paitsi tietenkin, jos se yksi asia on jalkapallo tai jääkiekko. Sitten koko perhe yhdessä tukee tulevaa Litmasta tai Selännettä, eikä haittaa vaikka kouluhommatkin vähän jäisivät taka-alalle.
Ei meidän perhe. Meillä ei erityisemmin arvosteta ammattiurheilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän nuoresta tai lapsesta. Omieni pelaamisesta en ole huolestunut, vaikka poika pelaakin paljon. Hän kun on kaikin puolin fiksun oloinen, menestyy koulussa tosi hyvin, ei ole keskittymisvaikeuksia tms, miettii jo tulevaisuutta järkevästi jne.
Toisaalta sitten mulla on ystävätär, jonka pojalla on oppimisvaikeuksia ja ADHD, ja kauheasti vaikeuksia koulussa ja kotonakin. Tuollaisessa tapauksessa varmaan itse miettisin sitä pelaamisen rajoittamista, varsinkin kun pelaa koko ajan nopeatempoisia action/räiskintäpelejä, joiden jatkuva pelailu ei varmasti sitä keskittymiskykyä kehitä. Mulle oli ihan ylläri miten kärsimätön VOI 14-vuotias olla: kun oma poikani näytti yhtä lempipeliään sille, niin tämä adhd-tapaus pitkästyi ihan muutamassa sekunnissa, kun siinä pelissä ei ihan heti mätkintä ja räiske alkanut vaan piti ensin ratsastaa jonnekin missä oli tehtävä. Kaverin poika jankutti siinä moneen kertaan "eiks tässä tapahdu mitään" ja aika pian totesi, ihan tyhmä peli. Ja sekin sentään on taistelukeskeinen peli :D
Tuliko sulle yllätyksenä, että kaikki eivät pidä samantyyppisistä peleistä? Esimerkiksi minä en vaan kykene pelaamaan jotain CS:sää, koska pidän koko peliä typeränä. Toki kivahan on kerran tai kaksi scorettaa headshotti, mutta siinäpä sen pelin anti olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Pelaaminen alkoi pari vuotta sitten ja näin jälkikäteen ajatellen samaan aikaan alkoivat käytöshäiriöt. Käytiin psykologilla ja sitten neurologilla. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä aiheuttaa jumittumista ja erikoisia kiinnostuksenkohteita, mutta eivät ne ennen olleet noin koukuttavia ja sitovia kuin tuo nykyinen pelaaminen. Lapsi ei ole sosiaalinen, ei ole ikinä halunnut vapaa-ajalla tavata kavereita, koulussa niitä on kyllä. Harmittaa vaan, kun AS-nuori tarvitsisi jonkin intohimon kohteen, mutta tämä menee nyt överiksi. Enpä tiedä, onko tälle lapselle kohtuutta olemassakaan. ap
Avauspostissa väitit, että poika pärjää koulussa ja muiden kanssa, mutta nyt kerrot, että hän onkin epäsosiaalinen, myöhästelee koulusta ja kärsii Aspergerista. Tää sun tarinas alkaa haiskahtaa pahemman kerran.
Myöhästyisi koulusta, jos antaisin myöhästyä, en anna. Hänellä on Aspergerin syndrooma, käytännössä hyvin lievä, mikä ei tee hänestä vammaista. Hän ei ole sosiaalinen, mutta ollessaan ihmisten kanssa esim. koulussa, ei kiusaa tai tule kiusatuksi tms. vaan pärjää ihan hyvin. Mikä tässä nyt haisee? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ei ehdi ajoissa kouluun, koska pelin pelaaminen loppuun on tärkeämpää kuin kouluun ehtiminen, paitsi jos minä tylysti lopetan pelin.
--
Sillä tämä tilanne ehkä onkin päässyt livahtamaan sellaiseksi, että lapsen elämässä ei ole muuta, koska olen luottanut hänen harkintakykyynsä ja pitänyt pelaamista ihan kivana harrastuksena. ap
Mutta se pelihän oli Minecraft?
Minecraftissa on erilaisia juttuja, eri pituisia pelejä, rakentamista ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Pelaaminen alkoi pari vuotta sitten ja näin jälkikäteen ajatellen samaan aikaan alkoivat käytöshäiriöt. Käytiin psykologilla ja sitten neurologilla. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä aiheuttaa jumittumista ja erikoisia kiinnostuksenkohteita, mutta eivät ne ennen olleet noin koukuttavia ja sitovia kuin tuo nykyinen pelaaminen. Lapsi ei ole sosiaalinen, ei ole ikinä halunnut vapaa-ajalla tavata kavereita, koulussa niitä on kyllä. Harmittaa vaan, kun AS-nuori tarvitsisi jonkin intohimon kohteen, mutta tämä menee nyt överiksi. Enpä tiedä, onko tälle lapselle kohtuutta olemassakaan. ap
Olisit heti sanonut, että lapsi on assi! Sehän selittää koko homman. Nuori on vaan löytänyt uuden kohteen mihin voi upottaa mielenkiintonsa ja päivittäiset "pakolliset" rutiininsa. Ilmankos hermostuu jos pakolla tullaan rutiini lopettamaan. Assit kun tietääkseni taitavat moisesta ahdistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa, että elämään pitäisi saada muutakin sisältöä kuin pelaaminen eikä minusta lapsen reaktiot kuulosta hyvältä. Pakeneeko lapsi jotakin muuta ongelmaa pelimaailmaan esim. kiusaaminen? Onko kavereita? Harrastuksia? Pitää elämässä olla muutakin kuin pakonomainen pelaaminen! Vie lapsesi jonnekin kotoa ja yritä päästä keskusteluyhteyteen asiasta, kun pelaamisesta jankkaaminen ei ole koko ajan mielessä kuten kotona. Tarvittaessa pyydä asiantuntijan arviota esim. koulupsykologi/perheneuvola. Minusta tuo kuulostaa jo ongelmalta, jos kouluun ei lähdetä ajoissa ts. pelaaminen häiritsee jo normaalielämää.
Pelaaminen alkoi pari vuotta sitten ja näin jälkikäteen ajatellen samaan aikaan alkoivat käytöshäiriöt. Käytiin psykologilla ja sitten neurologilla. Lapsella on Aspergerin syndrooma, mikä aiheuttaa jumittumista ja erikoisia kiinnostuksenkohteita, mutta eivät ne ennen olleet noin koukuttavia ja sitovia kuin tuo nykyinen pelaaminen. Lapsi ei ole sosiaalinen, ei ole ikinä halunnut vapaa-ajalla tavata kavereita, koulussa niitä on kyllä. Harmittaa vaan, kun AS-nuori tarvitsisi jonkin intohimon kohteen, mutta tämä menee nyt överiksi. Enpä tiedä, onko tälle lapselle kohtuutta olemassakaan. ap
Olisit heti sanonut, että lapsi on assi! Sehän selittää koko homman. Nuori on vaan löytänyt uuden kohteen mihin voi upottaa mielenkiintonsa ja päivittäiset "pakolliset" rutiininsa. Ilmankos hermostuu jos pakolla tullaan rutiini lopettamaan. Assit kun tietääkseni taitavat moisesta ahdistua.
Vastaan vielä näin myöhään edellisen viestin jälkeen, en aiemmin ehtinyt. Tuo Aspergerin syndrooma todellakin varmaan sekoittaa pakkaa, koska lapsella on siis aina ollut jotain uppoutumisen kohteita, mutta ihan rehellisesti sanoen eivät ne avaruus, rekka-autot ja sienet ikinä aiheuttaneet noin yletöntä turhautumista ja jumittumista ja kaiken muun sysäämistä syrjään. Eli vaikka lapsella on Asperger ja tarve uppoutua intohimoisesti asioihin, en voi silti riskeerata hänen mielenterveyttään. Yritän nyt sitkeästi rajoittaa pelaamista, koska lapsi vielä joten kuten pystyy innostumaan muustakin (kun on ns. pakko, muutenhan aika menisi pelaamiseen), mutta toisaalta jos hän pystyisi oppimaan jotain kohtuutta, annan ilomielin hänen pelata melko pitkiäkin aikoja, koska se ON hänelle tärkeää ja hänestä on hienoa kehittyä pelaajana. Mutta se on se tuhannen taalan kysymys, miten tällaiselle ihmiselle opetetaan kohtuutta! ap
Useat nykynuoret pelaavat liikaa. Olen kirjoittanut asiasta blogin, mikäli teitä kiinnostaa mielipiteeni.
https://koulutavatumassa.blogspot.com/2020/04/koulut-avataan-145.html&n…;
Digipeliaddiktiohan on nykyään lisätty ihan viralliseen tautiluokitukseen.
"Digipeliriippuvuuden diagnosointiin on määritelty kolme keskeistä kriteeriä. Näitä ovat
1. Heikentynyt kontrolli pelaamiseen
2. Pelaamisen asettaminen päivittäisten toimien sekä muun elämän edelle
3. Pelaamisen jatkaminen tai lisääminen kielteisistä seurauksista huolimatta"
Yritä ymmärtää, että lapsesi on varhaisnuori. Hän itsenäistyy vanhemmistaan olemalla omassa pelimaailmassaan. Yhtä normaalia kuin ennen vanhaan lp-levyjen kuuntelu ja Suosikin lukeminen kaverien kanssa.