Tuli kevyt olo, aivan kuin kivi olisi vierähtänyt pois harteilta.

Katsoin peiliin, ja etsin syitä pahaan oloon ja ongelmiin itsestäni sen sijaan, että syytän koko ajan miestä ja yritän muutta häntä. Olen hyvin pitkään toivonut hänen muuttuvan ja toimivan tietyllä tavalla.

Eilinen pitkä keskustelu ystävän kanssa avasi silmiä. Jospa itse muuttaisin oman käyttäytymisen ja ajattelutavan, ehkä asiat parantuvat vasta sitten.

Ja kyllä, mulle on ollut aina vaikeaa myöntää että olen väärässä tai minussa olisi vikaa. Sitä on kieltämättä ruokkinut myös parisuhde tämän miehen kanssa, joka mukisematta asettuu tossuni alle, vaikken tarkoitus kummallakaan näin olisi.

Huh mikä fiilis.