Kun kirjoitatte AV:lle provon,

Pääsääntöisesti ponnin tulee omasta elämästä, lähipiiristä tai ainakin mediasta. 

Mikä sitten on provon raja? Ihan jo yksityisyyden suojaamiseksi muutan detaljeja. Keskustelun virittämiseksi ehkä liioittelen ja väritän tarinaa. 

Onnistun yleensä todella hyvin ja ketjuihin ei tule näitä 0/5 -merkintöjä. 

Up

Perustan tarinan johonkin tapaukseen, josta minulla on edes etäistä kokemusta, jotta se pysyisi realistisena ja yhtenäisenä. Siinä on aina se joku liioiteltu osuus tai sopivaan väliin sujahtava juonenkäänne, joka herättää mielenkiintoa ja keskustelua.

Mikä on motiivisi keksiä provoja? En teidän, jotka vastaatte Ap:lle mahdollisimman tylysti ja vittumaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on motiivisi keksiä provoja? En teidän, jotka vastaatte Ap:lle mahdollisimman tylysti ja vittumaisesti?

Motiivini provoiluun on tylsyys. Mukava viihdyttää muita ja viihtyä itsekin siinä viihdyttäessä. Ruokkii mielikuvitusta.

Lopussa sitä alkaa miettiä, että mitä jos myöntäisi tämän olevan provo, mutta tuntuu, että se saattaisi pilata tarinan. Muiden tarinoita lukiessa parasta on se mysteerisyys: mitä jos tämä onkin totta..? Mikä selittäisi tilanteen? Mikä osa on keksitty, mikä perustuu tosielämään? Tavallaan olisi kiva tietää, mutta epätietoisuus on kutkuttavampaa.

Keksin provoja omasta elämästä tai tuttavien elämästä. Provosta täytyy tehdä sopivan lievä, jotta se menisi läpi. Täytyy olla todella tarkkana, ettei tule ylilyöntejä. Yleensä provoväitteet pystyy välttämään ottamalla ne itse esiin, tyylillä "Tätä tullaan varmaan sanomaan provoksi, mutta se ja sama, ihan sama jos ette usko". Pahin mitä voi tehdä, on vältellä provoepäilyjä tyystin.

Kirjoitin tänne taannoin provon siitä, kuinka tyttäreni jätti jonkun kutsumatta synttäreilleen, ja kutsuin hänet sitten itse. Täydestä meni, ei mulla ole tytärtä senkin typerykset. Kirjoitin myös provon siitä, kuinka mieheni poika on IHANA <3 Poikaa ei ole olemassakan, juntit.

Vierailija kirjoitti:

Keksin provoja omasta elämästä tai tuttavien elämästä. Provosta täytyy tehdä sopivan lievä, jotta se menisi läpi. Täytyy olla todella tarkkana, ettei tule ylilyöntejä. Yleensä provoväitteet pystyy välttämään ottamalla ne itse esiin, tyylillä "Tätä tullaan varmaan sanomaan provoksi, mutta se ja sama, ihan sama jos ette usko". Pahin mitä voi tehdä, on vältellä provoepäilyjä tyystin.

Kirjoitin tänne taannoin provon siitä, kuinka tyttäreni jätti jonkun kutsumatta synttäreilleen, ja kutsuin hänet sitten itse. Täydestä meni, ei mulla ole tytärtä senkin typerykset. Kirjoitin myös provon siitä, kuinka mieheni poika on IHANA <3 Poikaa ei ole olemassakan, juntit.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Pahin mitä voi tehdä, on vältellä provoepäilyjä tyystin.

Minä saan provohuutoja asiallisiin, oikeisiin ketjuihin ja jätän ne huomiotta.

Noiden kanssa vänkääminen tai jokin "nyt ette kyllä varmaan usko, mutta ei tarviikkaan!!" on aina epäilyttävää. Miksi tuhlata aikaansa tuollaiseen, jos saa avuliaitakin vastauksia ja voi keskittyä niihin?