Puol vuotta ollut työtön ja en jaksa enää

Sama täällä tai olen ollut jo vuoden työttömänä. Mutta ei lannistuta. 

Oletko kysellyt mahdollisuuksista opintoihin liittyviin tukiin TE-toimistosta?

Olen ollu 2v työttömänä ja yritän säästää hirttoköyteen rahaaa....

Noin minustakin tuntui puolen vuoden jälkeen. 

Sitten löysin vapaaehtoistöitä järjestöstä, naapuruston auttamista, lukemisen uuden ilon, kuntoilun ihanuuden  jne. Voin hyvin ja tunnen itseni tarpeelliseksi. Rahallinen tilanne on tietysti huonompi kuin palkkatyön aikoina. Mutta se ei ole koko elämä. Stressi poissa ja se on suuri asia. 

Mutta kouluttaudu ihmeessä vielä, jos mahdollisuus.... 

Taidan olla ainoa joka nauttii työttömyydestä? Joo, ei rahaa liiemmälti ole mutta lasten ei tarvitse olla päiväkodissa kymmentä tuntia per päivä, energiaa jää ruuanlaittoon, siivoamiseen, omiin harrastuksiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Talvi tulossa ja rahat loppu..jos olisi varaa,niin opiskelisi uuden ammatin,jos silloin saisi töitä

Mikä ihme työttömyydessä väsyttää? päivät pitkät saa olla joutilaana

Ei minullakaan ole säästöjä ja olen köyhä mutta olen opiskelija. Miten niin ei ole varaa opiskella?

Mitä opimme tästä? Ei kannata tehdä niitä lapsia, kun ei riitä töitä kaikille. Lopettakaa se lisääntyminen mammat.

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan ole säästöjä ja olen köyhä mutta olen opiskelija. Miten niin ei ole varaa opiskella?

Hyvin aiheellinen, lyhyt, ytimekäs kysymys. Tuo, että ei ole varaa opiskella, on outoa. Kun itse opiskelin neljä vuotta, otin lainaa. Eikä tietoakaan, että työllistyisin myöhemmin, mutta en ajatellut, että en työllistyisi. Anna mun kaikki kestää.

Tsemppiä ap! Olin itsekin puoli vuotta työttömänä ennenkuin pääsin edes ensimmäiseen haastatteluun. Sekin paikka oli paskapalkkainen työ ravintola-alalla. Sitten pääsin oman alani töihin, hain siis koko ajan oman alani töitä kun olin siellä ravintola-alalla. Toivottavasti sinuakin onnistaa, ap! Tiedän kuinka kamalaa työttömyys on, olin itsekin jo aivan valmis luovuttamaan koko elämän suhteen. Onneksi en luovuttanut. Älä sinäkään! Ota selvää vaikka aikuiskoulutusvaihtoehdoista, ja saathan nyt varmasti kaikki tuet mihin olet oikeutettu?

2-vuotta työttömänä. Ei muo muuten ahdista, kuin raha. Tekemistä löytyy aina ja kun on kaksi harrastavaa lasta.

Mut olen jo 45v joten opiskelu, uusi ammatti haastavampi juttu. Omalla alalla ei töitä, ainakaan tän ikäiselle. Ja toisaalta haluisiko sitä siihen edes enään. Jatkuva kiire, koko ajan vaan tehtävä enemmän, mikään ei riitä. Vaikka tekis mitä tulosta ei kiitoksen sanaa kuule!!

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Työttömänä vuoden alusta ja nautin tästä joka päivä enemmän, pelkään päivää jolloin työkkäri työntää jonkun rasittavan työhönosoituksen. Ei ole lapsia eikä lainoja joten eipä ole hätää, lenkkeilyä, lukemista ja netflixiä, aamulla saa nukkua pitkään, ihanaa :)

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla ainoa joka nauttii työttömyydestä? Joo, ei rahaa liiemmälti ole mutta lasten ei tarvitse olla päiväkodissa kymmentä tuntia per päivä, energiaa jää ruuanlaittoon, siivoamiseen, omiin harrastuksiin jne.

Ei perheenäitinä toimiminen olekaan varsinaista työttömyyttä. Olet ns. kotirouva. Aivan tyypillistä vielä 70-luvulla. Tosin päiväkodissa lapset eivät olleet äidin ollessa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mitä opimme tästä? Ei kannata tehdä niitä lapsia, kun ei riitä töitä kaikille. Lopettakaa se lisääntyminen mammat.

Tässä ei lapsista ole kyse. Eikä minulla niitä edes ole.

Ensi vuoden alussa tulee 4 vuotta täyteen työttömyyttä osaltani, ja olen henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Olen tullut siihen tulokseen että työelämä nykyisellään on minulle haitallista. Se sairastutti minut, ja näin kauan on kestänyt toipuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla ainoa joka nauttii työttömyydestä? Joo, ei rahaa liiemmälti ole mutta lasten ei tarvitse olla päiväkodissa kymmentä tuntia per päivä, energiaa jää ruuanlaittoon, siivoamiseen, omiin harrastuksiin jne.

Ei perheenäitinä toimiminen olekaan varsinaista työttömyyttä. Olet ns. kotirouva. Aivan tyypillistä vielä 70-luvulla. Tosin päiväkodissa lapset eivät olleet äidin ollessa kotona.

Kyllä mä ihan virallisesti olen työtön (työkkärin asiakas) eli en laskisi itseäni kotirouvaksi. En vain näe järkeä laittaa lapsia edes puolikkaiksi päiväkotiin kun kerran itse olen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä vuoden alusta ja nautin tästä joka päivä enemmän, pelkään päivää jolloin työkkäri työntää jonkun rasittavan työhönosoituksen. Ei ole lapsia eikä lainoja joten eipä ole hätää, lenkkeilyä, lukemista ja netflixiä, aamulla saa nukkua pitkään, ihanaa :)

En voi ymmärtää! 

Olen varmaan eri sukupolvea. Työ on elinehto hyvinoinnille minulla. 

Nyt olen viisikymppisenä ollut työtön jo vuoden ja loppua ei näy. Toki mainitsemasi asiat ovat minunkin ulottuvillani. Eivät ne vain päivää täytä, vaikka hoidan lapsenlapsiakin pari kertaa viikossa ja teen seurakunnan kautta hommia. 

Silti kaipaan ihan rehellistä palkkatyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Ensi vuoden alussa tulee 4 vuotta täyteen työttömyyttä osaltani, ja olen henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Olen tullut siihen tulokseen että työelämä nykyisellään on minulle haitallista. Se sairastutti minut, ja näin kauan on kestänyt toipuminen.

Miten olet välttynyt työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä?

Maksan vanhaa opintolainaa takaisin peruspäivärahasta. Pitäiskö opiskella uusi ala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla ainoa joka nauttii työttömyydestä? Joo, ei rahaa liiemmälti ole mutta lasten ei tarvitse olla päiväkodissa kymmentä tuntia per päivä, energiaa jää ruuanlaittoon, siivoamiseen, omiin harrastuksiin jne.

Ei perheenäitinä toimiminen olekaan varsinaista työttömyyttä. Olet ns. kotirouva. Aivan tyypillistä vielä 70-luvulla. Tosin päiväkodissa lapset eivät olleet äidin ollessa kotona.

Kyllä mä ihan virallisesti olen työtön (työkkärin asiakas) eli en laskisi itseäni kotirouvaksi. En vain näe järkeä laittaa lapsia edes puolikkaiksi päiväkotiin kun kerran itse olen kotona.

Okei... lapset siis kotona. 

Laskisin sinut sitten kotiäidiksi. Vaikka kuinka virallisesti olisit työttömyysturvan piirissä. Mutta samapa tuo, mihin itse itsensä luokitteee. 

Nyt kuitenkin kai enemmän puhutaan ihmisistä, joilla ei yksinkertaisesti ole mitään järkevää tekemistä työttömyyden aikana. Et kuulu heihin.