Lue keskustelun säännöt.
Kuolen häpeään..
16.08.2016 |
Olemme seurustelleet neljä vuotta joista kolme kaukosuhteessa ennen saman katon alle muuttamista. Kertaakaan en ole kuullut mieheni (yli-ihmisen) pieraisevan saati edes röyhtäisevän, vaikka mitä limppareita olisikin juonut. Omat hajuhaittani ja muut äänet olen pyrkinyt päästämään vapauteen ulkona ja miehen ollessa muualla.. (jo tätä tekstiä lukiessa päässä on vain yksi ajatus: mitä vittua nyt nainen) No kumminkin, tänään tai oikeastaan hetki sitten se pahin mahdollinen tapahtui. Päästin elämäni pierun persiistäni suoraan miehen naamalle. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt samaan tahtiin kuin miehen hengitys. Naurukohtauksen tai muun sijaan mieheni näytti lähinnä siltä että alkaisi itkemään. Kuten arvata saattaa niin hellät hetket päättyivät siihen enkä tiedä pitääkö asia vielä ottaa puheeksi myöhemmin... Tällä hetkellä muuttolaatikoiden pakkaaminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta tämän häpeän määrän takia...
Kommentit (8)
Olisiko se muuttaminen niin paha juttu jos on noin armottoman jäykkää? Ei puolisonsa seurassa pitäisi joutua jatkuvasti jännittämään, kun suhdekkin jo noin pitkä. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi röyhytellä ja piereskellä miten sattuu kumppanin läsnäollessa, vaan sitä, että jos näin joskus käykin, ei sen pitäisi olla näin iso asia ja häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murheesi on pieni, jos siis ei ollut provo kyseessä. Jos oli provo niin 0/5.
Jos tuo vaikuttaa jotenkin, niin kyllä on estoinen mies... Ei varmaan seksi kovin irroittelevaa ole... Mites sitten vanhana, kun alapää löystyy, tai tulee jotain sairautta? Ero viimeistään silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet taatusti nukkuessasi pierryt miehen kuulleen. Ei voi olla ensimmäinen jos on vuoden asunut yhdessä.
Ahhahhaaaaaa.... kyllä on nolo mies jos pierusta hermostuu