Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette, kun perheen äiti jää yksin isojen lasten
16.08.2016 |
ensi talveksi arkea pyörittämään? Mies lähtee muualle kun sai hyvä viran. Saako kokea ahdistusta tai väsymystä ajatuksesta?
Kommentit (40)
Mitä mieltä pitäisi olla? Mieheni on matkustanut työnsä puolesta aina 150-200 vrk/v. Ainoakainen on nyt 15-vuotias ja meillä on suorastaan hauskaa, kun käydään shoppaamassa, leffassa ja syömässä isukin rahoilla keskenämme viikonloppuisin. Mies osallistuu toki normaalisti kotitöihin, kun kotiin saapuu. Kokopäivätyössä olen toki itsekin käynyt yhteensä 10 kk äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen taukoamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, no tossä tilanteessa vain yksi lapsi, tässä useampia.
22...ootkos tosissasi? Sinulla on vain yksi lapsi ja ap:llä 4 joten vähän eikun paljon eri asia.
Millä mittarilla nuo lapset ovat isoja? Teinit ovat isoja lapsia ja silloin pärjäävät välillä ilman äitiäkin joten äidilläkin olisi vähän vapautta arkirumbasta.
Nyt saa kyllä olla jo valmiiksi väsynyt ajatukseen 4 lapsen elämän pyörittämisestä yksin 24/7. Vai tuleeko se isi kotiin viikonlopuiksi edes.
Pidä huoli että mies hoitaa kotihommia ja lapsia kun on kotona ettei ole silloinkin vain omia juttuja ja menoja.
Tai sitten mies on niin väsynyt töistä,treenaamisesta ja juhlimisesta ettei kotona jaksa mitään...vapaus voi olla raskasta!
Vierailija kirjoitti:
22...ootkos tosissasi? Sinulla on vain yksi lapsi ja ap:llä 4 joten vähän eikun paljon eri asia.
Niin, valintoja. Kun mies on matkustanut aina, on ollut tiedossa että olen paljon yksin ja vastuussa yksin kaikesta. Siksi vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onhan nuo siillä tavoin isoja, että ei sylihoidettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla ahdistunut - nuo on vielä aika pieniä lapsia ja arjen pyörittäminen vie paljon voimia.
Ottaisin kaikki mahdolliset apuvoimat käyttöön. Sulla on ap oikeus lyhennettyyn työaikaan - tee 6 tunnin päivää tai nelipäiväistä viikkoa. Tilaa ruoat netin kautta valmiiksi kotiin kannettuna. Karsi sellaiset harrastukset, joihin liittyy kuskaamista. Jos on mahdollista, hyödynnä välillä isovanhempia tai muuta tukiverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä ainakin kokisin ahdistusta ja väsymystä. Rakastan lapsiani ja viihdyn heidän kanssaan, mutta haluan myös omaa aikaa. Mulla on itselleni tärkeä harrastus, johon menee pari tuntia kerran tai pari viikossa. Se ei ole pois lapsilta, koska lähden yleensä juuri kun lapset ovat menossa nukkumaan. Mutta jos mies asuisi muualla niin eihän se kävisi. Ja muutenkin ärsyttäisi todella, jos kaikkiin menoihin pitäisi hankkia lapsenvahti. Toinen juttu on, että olen iltavirkku ja esikoiseni herää kuudelta aamulla...jos joutuisin jokaikinen aamu heräämään samaan aikaan niin univelka olisi taattu.
En sano, ettenkö suostuisi tuollaiseen jos se olisi miehelle tärkeää, mutta kyllä se minun elämääni rajoittaisi paljon. Ja siis ärsyttäisi.
Kun lapsen tekee niin aina on luovutava jostain omasta.
Itse olen käytännössä hoitanut yhden lapsen yksin käynyt saman aikaisesti täysipäiväisessä työssä ja osin opiskellut. Joistakin harrastuksista on pitänyt luopua mutta onneksi olin kerinnyt harrastamaan jo niitäkin riittävästi ja onhan sitä kohta taas aikaa harrastaa uudelleen kun lapsikin on jo 11v. Ja tauolle jääneiden harrastusten tilalle on tullut uusia harrastuksia ja muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka voisin tehdä lyhennettyä viikkoa? Eikös se koske vain alle 3v lapsen vanhempia? Ap
Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on siihen asti, kun lapsen toinen luokka koulussa päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menee lapsia hankkimaan, täytyy olla valmis kantamaan heistä huolta yksinkin. Koskaan ei tiedä, mitä toiselle vanhemmalle tapahtuu. Lapsia ei pidä hankkia, jos yksinhuoltajuus olisi ehdoton "ei".
Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö se saisi tuntua raskaalta tai ärsyttävältä. Ap ei varmaan kysyisi jos se olisi hänelle EHDOTON ei.
-Kahden pienen leskiäiti
Vierailija kirjoitti:
Jos menee lapsia hankkimaan, täytyy olla valmis kantamaan heistä huolta yksinkin. Koskaan ei tiedä, mitä toiselle vanhemmalle tapahtuu. Lapsia ei pidä hankkia, jos yksinhuoltajuus olisi ehdoton "ei".
Anteeksi nyt, mutta on kyllä typerä kommentti.
Jos jää leskeksi tai tulee ero niin silloinhan on pakko jaksaa.
Mutta tuo apn tilanne ei ole pakollinen, miehen ei ole varmaankaan aivan pakko ottaa sitä virkaa vastaan.
Jos se on joku väliaikainen juttu ja hyvä miehelle niin kyllähän se nyt menee.
Mutta jos mies ottaa vakituisen viran jostain niin kaukaa että näkee perhettään vain viikonloppuisin ja lomilla niin kyllä siihen vaaran siemeniä on kylvetty.
Mä oikein odotan tota, että pienimmätkin lapset (mulla 3 lasta, vanhin alakoululainen ja pienimmät alle 3v) ovat sen verran isompia, että kaikki lähdetään shoppailemaan ja ravintoloihin syömään. Nyt siis mies paljon matkustelee työssään ja mä olen välillä siis totaalisen loppu,isomman lapsen kanssa arki on jo helppoa ja sujuvaa mutta nämä pienet ovat vielä niin pieniä. Yhtä vaipanvaihtoa ja ruuanlaittoa ja ulkoilua tämä elämänvaihe mulla. Omaa aikaa ei ole koskaan. Mutta ei auta valittaa, miehen työ takaa mukavan talouden meille ja meidän parisuhteelle tämä ratkaisu on paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä ainakin kokisin ahdistusta ja väsymystä. Rakastan lapsiani ja viihdyn heidän kanssaan, mutta haluan myös omaa aikaa. Mulla on itselleni tärkeä harrastus, johon menee pari tuntia kerran tai pari viikossa. Se ei ole pois lapsilta, koska lähden yleensä juuri kun lapset ovat menossa nukkumaan. Mutta jos mies asuisi muualla niin eihän se kävisi. Ja muutenkin ärsyttäisi todella, jos kaikkiin menoihin pitäisi hankkia lapsenvahti. Toinen juttu on, että olen iltavirkku ja esikoiseni herää kuudelta aamulla...jos joutuisin jokaikinen aamu heräämään samaan aikaan niin univelka olisi taattu.
En sano, ettenkö suostuisi tuollaiseen jos se olisi miehelle tärkeää, mutta kyllä se minun elämääni rajoittaisi paljon. Ja siis ärsyttäisi.
Kun lapsen tekee niin aina on luovutava jostain omasta.
Nämä nyt on näitä mitäs lähdit - juttuja.
Jos lapsi on yhdessä tehty , on lupa odottaa että vastuu kannetaan yhdessä ja lapsista koituva työ tehdään yhdessä.
Voisinhan tässä ajatella että mies ottaa vaikka nuo nelivuotiaat mukaansa kun eivät vielä käy koulua.
Päiväkotiin siellä ja mies töissä 8-16 ja illalla lasten kanssa.
Kumma ettei miehelle kukaan jakele näitä valtavan hienoja neuvoja että" kun tekee lapsen, jostain pitää luopua".
Osan aikaa vain yksi 4v on illat kotona. Isovanhemmat pitävät toista. Se ehkä helpottaa.
Onhan tuossa kuhinaa, vaikka yksi olisikin mummolassa.
Tää jäi vähän hämäräksi?