Jos odottaisit kolmosia, abortoisitko yhden sikiöistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset riskit abortissa olisi? Voiko vaikuttaa kahteen muuhun ja jos, kuinka suurella todennäköisyydellä ja millä tavoin? Oletko itse terve (eli suosittaako lääkäri tätä itsestäsi johtuvista syistä vai yleisten riskien vuoksi)?

Luulen että jos yhden abortti ei tuottaisi merkittävää tai suurempaa riskiä kuin kolmosraskaus itsessään, päätyisin todennäköisesti abortoimaan yhden. En usko että omat voimavarani riittäisivät kolmen kasvattamiseen ja jos raskaus itsessään tuo huomattavat riskit sekä minulle, että lapsille, en uskaltaisi riskiä ottaa. Tämä on vaikea kysymys johon ei kukaan muu voi vastausta antaa kuin sinä ja puolisosi yhdessä.

Abortoinnin riski olisi se, joka täällä jo mainittukin, että saattaisi myös muutkin mennä kesken. Minä olen muuten terve, paitsi aiemmassa yksösraskaudessa migreenini paheni ja olin sen takia paljon sairaalassa raskausaikana. Migreenini on osittainen syy sille, että ehdottivat yhden abortoimista. On myös mahdollista, ettei migreenini oireile pahemmin raskauden aikana. Lisäksi abortointia perusteltiin yleisesti kolmosraskauteen liittyvillä riskeillä.

Raskaus on toivottu ja odotettu, vuosia yritetty ja nyt vihdoin tärppäs. Käytiin myös tutkimuksissa, kun raskaus ei ollut vuoteen alkanut, mutta kaikki oli normaalisti eikä kummassakaan vikaa. Tän takia tuntuis kamalalta, jos abortoitais yks ja jos sit meniskin kaikki kesken. Toisaalta sit taas mietityttää, että miten sitä jaksaa kolmen kanssa. Mies ihan varmasti osallistuu niin paljon kun pystyy, mutta silti tulee varmasti olemaan rankkaa eikä varmasti siltikään pärjäisi ilman ulkopuolista apua.

ap

Tältä pohjalta en ehkä lähtisi aborttia tekemään jos uskoisin pärjääväni lasten kanssa. Ilmeisesti raskaus ei uhkaa sinun terveyttäsi pitkäaikaisesti, mutta abortti voi aiheuttaa kaikkien menetyksen. Keskosuuttakin voidaan nykyisin hoitaa niin hyvin, etten itse pitäisi sitä riittävän painavana syynä abortiin.

Niin ja kolmosethan syntyvät sektiolla viimeistään rv 33 eli raskaus on melko lyhyt.

Vatsassasi on ilmeisesti identtiset kaksoset ja yksönen? Yksösenkö abortoisivat (kaksosilla varmaan yhteinen istukka)?

Mä varmaan abortoisin kaikki, jos olisi suuret riskit siihen, että myöhemmin kaikki kolme kuolee tai olisivat pahasti vammaisia.

Karulta tosiaan kuullostaa "valita" yksi, joka abortoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kolmosethan syntyvät sektiolla viimeistään rv 33 eli raskaus on melko lyhyt.

Vatsassasi on ilmeisesti identtiset kaksoset ja yksönen? Yksösenkö abortoisivat (kaksosilla varmaan yhteinen istukka)?

Kolmoset voi olla myös kaikki erillisiä. Hyvä ystäväni odotti kolmosia, yksikään ei ollut identtinen. Ystäväni kolmosraskaus muuttui tosin ns.luonnollisesti kaksosraskaudeksi

Mä olen yksi kolmosista. Laskettu aika oli syyskuussa, me synnyttiin kesäkuussa. Mä pienimpänä meistä kolmesta (33cm, 800g). Keskoskaapeissahan me oltiin ja vanhemmilla sydän kurkussa että miten käy, mutta pari kuukautta sitten juhlittiin 20v synttäreitä kukin tahoillamme. Vanhemmilla oli viisi lasta ennestään, nuorin 4v. Hyvin ollaan pärjätty, ja oli kivaa, kun oli aina joku kaveri vieressä.

Meillä on kolmoset enkä mä kyllä ois pystyny ees sillon raskausaikana päättää, et kuka abortoitais saati sitten nyt, kun ovat jo maailmassa. Rankkaa oli siinä mielessä raskausaika, että jouduin jo melko varhaisessa vaiheessa vuodelepoon ja välillä sairaalaan supistusten ja ihan järkyttävän ympärivuorokautisen pahoinvoinnin takia. Loppujen lopuksi kolmoset syntyivät kaikesta huolimatta rv 33.

Ekat vuodet oli rankkoja, mutta siitä huolimatta en vaihtais päivääkään pois. En tiedä miten on nykyään, mut me saatiin kaupungilta avuks hoitaja ja tuon lisäks autto mies ja lähipiiri niin paljon kun pystyivät. Ainoa neuvo, jonka annan on se, että menkää siitä mistä aita on matalin. Tarkoitan sitä, ettei siihen kuole, jos kämppä ei aina oo niin siisti ym. ja nukkukaa kun vauvatkin nukkuu. Meillä yks haasteista oli se, että kaikki vauvat olivat eri rytmissä eikä saatu heitä edes lähes samaan rytmiin kun vasta kun olivat vuoden ikäisiä.

En abortois. Meillä abortoitiin toinen kaksosista ja todennäköisesti sen takia myös se toinen meni kesken. Tuon jälkeen en ole tullut raskaaksi, vaikka nyt on jo monta vuotta "yritystä" takana ja kadun varmaan lopun ikäni, että suostuttiin toisen abortointiin. Tottakai sekin on mahdollista, että keskenmeno olis tullut silti, vaikkei toista ois abortoitukaan, mutta se ois ollut ehkä helpompi hyväksyä.