Lue keskustelun säännöt.
Miksi Outi Pakkasen "dekkarit" ovat niin suosittuja?
16.08.2016 |
Muutaman luin ja niin hölmöjä kuin vain ikinä voi olla.
Sellaista kioskikirjallisuustasoa. Termin olen äidiltäni oppinut.
Kommentit (40)
Heheh. Eipä tiedä ap tahi äitinsä mitä on kioskikirjallisuus. Sitä on esim. MALKO 👇🏼
https://images.tori.fi/api/v1/imagestori/images/4649530175.jpg?rule=big
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään, koska niissä on ajankuvaa ja kaupunkikuvaa mukavasti. Niitä jaksaa lukea väsyneenäkin, koska ne ovat helposti luettavia ja juoni on sen verran koukuttava, että pakko lukea loppuun. Jotkut pysyvät henkilöhahmot ovat jo tulleet melkein kuin tuttaviksi, esimerkiksi Anna Laine, jonka herkullisista kokkailuista on mielenkiintoista lukea. Toki kirjoissa on hyvin stereotyyppisiä hahmoja, mutta sellainen on edellytys koukuttavuudelle. Minulle nämä kirjat edustavat rentouttavaa viihdettä, aina parempaa kuin tämän palstan lukeminen tai television tuijottaminen. Eihän näiden lukemisella tietenkään voi kehuskella ja kerätä irtopisteitä, mutta itse en viihteeltä semmoista kaipaa.
Outi sanoi itsekin vastikään haastattelussaan, että kirjansa eivät ole varsinaisesti dekkareita vaan jännittäviä ihmissuhderomaaneja.
Itse arvostan niitä hienon Helsinkikuvauksen vuoksi. Ja eihän kirjoja julkaistaisi, ellei niitä luettaisi/ostettaisi.
Millä perusteella ne ovat sinun käsityksesi mukaan suosittuja? Kirjaston varausjonojen vai minkä?
Viimeisin täyttä kuraa, ei siinä edes tapahtunut rikosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkupään tuotanto luettavaa, loppupään kirjat eivät
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Pakkasen ensimmäiset kirjat ovat hyviä, mutta kaikki nämä viimeisen 10 vuoden aikana julkaistut ovat olleet pettymyksiä. Varmaan entinen maine vielä jonkun verran pitää pinnalla. Itsekin luen aina uuden Outi Pakkasen, vaikka jo tiedän, että se ei ole hyvä :D
Ehkä ikä on jo tehnyt tehtävänsä.
Olen huomannut muissakin kirjailijoissa, että vanhana ei oikein enää se kirjoittminen suju ja kirjoista tulee huonoja.
Olen lukenut yhden Pakkasen kirjan, sen nimi oli muistaakseni Murhan jälkeen mainoskatko. Oli siinä ihan kivaa ajankuvaa, mutta muuten ei kiinnostanut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin noissa kirjoissa Helsinki kuvauksista ja Anna Laineet kokkailuista ja siitä mäyräkoirasta. Justuskohan sen nimi oli.
Alkupään kirjat on hyviä ja viihdyttäviä. Nämä viimeiset eivät oikein nappaa, mutta helposti luettavaa tekstiä. Luen todella paljon ja välillä menee nämäkin.
Mutta jos lukee vaan näitä uudempia kirjoja, ei saa oikeata kuvaa pakkasen kyvyistä tai ainakaan niistä entisistä kyvyistä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisin täyttä kuraa, ei siinä edes tapahtunut rikosta...
Jos se ei edes ollut dekkari?
Paljonkin lukenut Leena Lehtolaista ja joskus ihmetellyt, kun ei rikosta tapahdu, mutta sitten huomannut, ettei kirjan ollut tarkoituskaan olla dekkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vähään aikaan lukenut, koska ne eivät ole enää kovin hyviä. Viimeisin lukemani sijoittui Savonlinnaan. Niissä on ollut hyvä tunnelma, jotain samaa kuin Maria Langin, Eeva Tenhusen ja uskallanko sanoa Agatha Christien kirjoissa. En siedä nordic noiria, tämä taustatietona. :)
Itselläni sama juttu eli tunnelma on tärkeä. Yleensäkin pidän enemmän cozy mysterysta kuin jostain trillereistä. En nauti siitä, että kirja koukuttaa kauhealla vauhdilla ja vaaran tunnulla. Kyllähän sellaista usein lukee silmät soikeina, mutta se on sellaista ahmimista ja morkkis jälkeenpäin :) Cozy mystery -kirjoissa on ihana fiilistellä tunnelmalla ja voi lukea pienemmissäkin pätkissä ilman, että jännite heti katoaa. Outi Pakkaset ovat siitä vähän erikoisia, että murhaa voidaan pohjustaa suurin piirtein koko kirja ja vasta ihan lopussa tapahtuu.
Heh, olisin itse voinut kirjoittaa samanlaisen kuvauksen koukuttavista, trillerimäisistä kirjoista :) Teksti on yksinkertaista, pääasia että koukuttaa ja lukija lukee harppoen, kun haluaa vain tietää mitä sitten tapahtuu. Hyvä, tunnelmallinen dekkari on sellainen, että lukijakin rauhassa miettii mistä tässä on kyse ja parhaimmassa tapauksessa kieli on niin hyvää, että parhaat virkkeet tulee luettua pariin kertaan ihan mielihyvän vuoksi. Toki on hyvä, että on erilaisia kirjoja, kun on erilaisia lukijoitakin. Sellaisen hitaamman, perinteisemmän salapoliisiromaanin kuolemaa on povattu iät ajat, mutta aina vain tulee uusia hyviä tekijöitä...
Yhden olen lukenut, eikä vähääkään kiinnosta lukea toista. Että se siitä suosiosta.
Sen yhden tapahtumapaikka oli Lapissa eikä ollut vaikea päätellä, kenet hän oli siellä tavannut ja päättänyt sijoittaa kirjaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainasin kirjastosta Korttelin kuningatar koska muistan lukeneeni sen ysärillä ja se ajankuva kiinnosti. Otin sattumanvaraisesti pari muutakin pakkasen dekkaria ja yllättäen toinen niistä Helle koukutti vaikkei syytä ollut. Anna Laine ihan solmussa kun joutuu muuttamaan Kampista Töölöön, melkein kuin ulkomaille lähtisi huii! Varsinainen helsinger problem.
Silti sen luin ja jopa jotenkin kosketti se kun Laine löysi rakkauden vanhalla iällä..
Nyt on menossa järjestyksessä seuraava teos Peili mikä vaikuttaa lupaavammalta. Laine ei ole tässä tapahtumien keskiössä mutta sen verran kerrotaan että on jo hapattanut suhteensa lapsellisella joustamattomuudellaan. Uusi mies ei tykkää pekonista ja sen takia Laine itkee vessassa ja halusi iskeä haarukan miehen käteen. Just joo.
Vierailija kirjoitti:
Lainasin kirjastosta Korttelin kuningatar koska muistan lukeneeni sen ysärillä ja se ajankuva kiinnosti. Otin sattumanvaraisesti pari muutakin pakkasen dekkaria ja yllättäen toinen niistä Helle koukutti vaikkei syytä ollut. Anna Laine ihan solmussa kun joutuu muuttamaan Kampista Töölöön, melkein kuin ulkomaille lähtisi huii! Varsinainen helsinger problem.
Silti sen luin ja jopa jotenkin kosketti se kun Laine löysi rakkauden vanhalla iällä..
Nyt on menossa järjestyksessä seuraava teos Peili mikä vaikuttaa lupaavammalta. Laine ei ole tässä tapahtumien keskiössä mutta sen verran kerrotaan että on jo hapattanut suhteensa lapsellisella joustamattomuudellaan. Uusi mies ei tykkää pekonista ja sen takia Laine itkee vessassa ja halusi iskeä haarukan miehen käteen. Just joo.
Sain tämän Peilin luettua. En kyllä keksi miksi kirjan nimi oli Peili kun ei mikään Peili ollut tarinassa merkittävässä osassa. Mitään rikosta ei myöskään tapahtunut, mikä yllätti mutta ehkä positiivisesti. Murhat, väkivalta ja etenkin poliisityön kuvaus on Pakkasella ollut aina jotenkin väkinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne on hyviä ja tietty Helsingin alueiden tuntemus lisää mielenkiintoa näitä kohtaan. Eivät ole tätä perinteistä ammutaan sisälmykset pitkin seiniä raakuuksia mitä nykyään dekkareina mainostetaan. Näissä kulkee tietty juoni ja tarina eikä joka sivu ole täynnä adrenaliinit kattoon settiä. Junttiosastolle varmaan perin tylsää luettavaa.
Vai juntti? Mitä korkeakirjallisuutta nuo Pakkasen kirjat sitten muka ovat? Reseptinä on että ottaa jonkun kirjoitushetkellä tapetilla olevan asian, kuten kirkko ja homous, ja sitten ympätään siihen Pakkasen vakkarijuoni.
Sekä tietty Hgin keskustan ruoka- ja kahvipaikkojen raportointia mikä todella tylsää sellaiselle ketä koko stadi ei vois vähempää kiinnostaa.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sirpa Tabet on paras niistä naispuolisista kotimaisista dekkarikirjailijoista joita olen lukenut. On vaan tainnut lopettaa tai kokonaan kuolla.
Kiitos vinkistä. En ollut Sirpa Tabetista koskaan kuullutkaan. Tilasin nyt kirjastosta teoksen Onnen kauppaa.🙂
Tabet on ihana! Varaa ja lue myös hänen vanhempi tuotantonsa 👍🏻
Minkä ikäinen se Anna Laine oikein on? Jossain 90-luvun kirjassa selvisi että hän kuuluu suureen ikäluokkaan ja oli silloin keski-ikäinen. 2010-luvun kirjassa hänellä oli uusi miesystävä jolla oli varhaisnuori poika ja muutenkin vaikutti joltain 30-40 vuotiaalta, vaikka hänenhän olisi pitänyt olla jo yli 70.
Olen lukenut tähän mennessä kaksi Outi Pakkasen jännitysromaania ja aion lukea enemmänkin. Tykkään kotoisista tunnelmien kuvauksista henkilöhahmojen kodeissa, kahviloissa, ratikassa, Stockmannin tavaratalon jouluruuhkassa jne. sekä ihmissuhteiden jännityksestä. "Cozy mystery" on hyvä nimitys.
Ajankuva näissä romaaneissa on kiinnostavaa ja hauskaa. Olen juuri lukemassa kirjaa Rakkaudesta kuolemaan, joka sijoittuu alkuvuoteen 1994. Kertomuksessa mainitaan silloin meneillään olleet Lillehammerin olympialaiset, presidentinvaalit (jotka Ahtisaari voitti), laman ilmiöitä, Lapin turismi, kännyköiden yleistyminen... Olin silloin varhaisteini joten muistan tuon aikakauden ja pystyn eläytymään tunnelmaan.
Ruokakuvauksia ei myöskään koskaan voi olla liikaa. Ruoka on tärkeää kotoisan tunnelman syntymisessä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen se Anna Laine oikein on? Jossain 90-luvun kirjassa selvisi että hän kuuluu suureen ikäluokkaan ja oli silloin keski-ikäinen. 2010-luvun kirjassa hänellä oli uusi miesystävä jolla oli varhaisnuori poika ja muutenkin vaikutti joltain 30-40 vuotiaalta, vaikka hänenhän olisi pitänyt olla jo yli 70.
Liekö lakannut ikääntymästä, niin kuin Jussi Vares.
Osoittaa mitä nysväystä ja kierrätettyjen pierujen uudelleennuuhkimista koko suomen kulttuuriala on ollut sitten 30-luvun.
Vanhaan kommenttiin uusi vastaus. Luin Helle-kirjan olikohan vuoden 2018 hellekesän lopulla. Se oli täynnä unettavaa jaarittelua, epäuskottavia juonikuvioita ja jatkuvaa syömistä ja juomista ja kumpienkin resepteistä ja ainesosista puhumista. Helsingin kadut, kaupunginosat ja ravintolat mainittiin useaan otteeseen, mikä näin turkulaisena tuntui juonen tyhjäkäynniltä. Ruumiskin löytyi ehkä kymmenen sivua ennen loppua ja kai sen sitten joku oli tappanut, mutta ei se silloin voinut enää vähempää kiinnostaa.
Se oli elämäni toinen Pakkas-"dekkari". Ensimmäinen joskus ehkä 80-luvun lopulla oli ollut ihan mielenkiintoinen, tämä toinen tappoi kaikki halut lukea ko. kirjailijalta yhtään enempää.