Voiko isä saada yhteishuoltajuuden oikeuden kautta 10 vuoden jälkeen jos

Jos isä on tavannut viimeiset KYMMENEN vuotta lastaan vain satunnaisesti, niin ei ole lapsen etu, että isästä tulisi tässä vaiheessa yhteishuoltaja. Mutta kannattaa koittaa muuttaa tapaamissopimusta siten, että lapsi olisi aiempaa useammin isänsä kanssa. Mikäli siis lapsi itse enää edes haluaa olla, koska on mahdollisesti jo aika vieraantunut isästään. 

Melkein naurattais ja huutelisin provoa, ellen ihan oikeasti olisi joutunut tuohon tilanteeseen. Oli kyllä niin epätodellinen juttu että huh huh.. Tosiaan lapseni isä, tai paremminkin hänen uusi vaimokkeensa, kuvitteli ihan noin vaan voivansa viedä minun yksin kasvattamani lapsen heidän uuteen ihanaan pikku perheeseensä. Siis lapselle kaksi melkein tuntematonta ihmistä!

Vierailija kirjoitti:

Melkein naurattais ja huutelisin provoa, ellen ihan oikeasti olisi joutunut tuohon tilanteeseen. Oli kyllä niin epätodellinen juttu että huh huh.. Tosiaan lapseni isä, tai paremminkin hänen uusi vaimokkeensa, kuvitteli ihan noin vaan voivansa viedä minun yksin kasvattamani lapsen heidän uuteen ihanaan pikku perheeseensä. Siis lapselle kaksi melkein tuntematonta ihmistä!

Menittekö oikeuteen, miten kävi?

Kuvittelitteko että ei tarvitsisi elareita enää maksaa jos saisi yhteishuoltajuuden? Vai mikä voi olla järki ruveta tuollaisessa kuviossa ja välimatkoilla tilannetta muuttamaan? Jos uskot oikeasti miehen muuttuneen (joopa joo) niin kyllä sitä voi isänä olla tiiviimmin muutenkin, kun ruveta huoltajuuksia muuttelemaan.

Ettekö voi keskustella tapaamisoikeuden laajentamisesta. Kuulostaa ihmeelliseltä eikö varmaan oikeus katso lapsen edun mukaiseksi että näin monen vuoden jälkeen käynnistetään huoltajuusriita.

Mieluummin omaa aktiivisuutta tosiaan ja viitseliäisyyttä ajaa se 300 km tapaamaan lasta, silloin kun se molemmille sopii. Tuommoinen huoltajuusmuodosta värkkääminen on tyhmää ajanhukkaa.

Voi ja vaikka yksinhuoltajuuden. Ei se vaadi, kuin riittävän pätevän(luetaan mulkku) juristin.

Ei saa

Miksi ihmeessä? Jospa isi keskittyisi nyt kuitenkin luomaan suhdetta lapseen, mitä väliä onko nimi huoltopaperissa? Lapsen etu on tässä tapauksessa se, että äidillä on yksinhuoltajuus ja isällä säännölliset tapaamiset ja tiedonsaantioikeus.

Miksette voi tosiaan laajentaa tapaamissopimusta. Lapsella on kuitenkin oikeus molempiin vanhempiinsa. Älä lähde riitelemään vaan yritä sopia jokin molemmille sopiva ratkaisu. Huoltajuusriitely nyt ei ainakaan ole lapsen edun mukaista. Surullisena olen seurannut vierestä tilannetta jossa äiti ei anna isän tavata lastaan ollenkaan vaikka onkin yhteishuoltajuus ja vielä oikeuden päätös tapaamisista. Ikävää, kuluttavaa ja lapsen kannalta inhottavaa touhua. En usko että isä sinua kohtaan kiusallaan haluaa lastaan tavata vaan motiivina on että haluaa tutustua lapseensa. Tapaamiset pystyy järjestämään myös sosiaalitoimen avulla niin että paikalla on psykologi joka tukee lasta tutustumaan uudestaan omaan isäänsä ja sitten kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi voi tapaamisia laajentaa. Kannattaa ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja kertoa omista huolista ja etsiä sovinnollista ratkaisua asiaan niin pääsette kaikki helpoimmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein naurattais ja huutelisin provoa, ellen ihan oikeasti olisi joutunut tuohon tilanteeseen. Oli kyllä niin epätodellinen juttu että huh huh.. Tosiaan lapseni isä, tai paremminkin hänen uusi vaimokkeensa, kuvitteli ihan noin vaan voivansa viedä minun yksin kasvattamani lapsen heidän uuteen ihanaan pikku perheeseensä. Siis lapselle kaksi melkein tuntematonta ihmistä!

Menittekö oikeuteen, miten kävi?

Ei menty. Sosiaalipuoli kysyi mielipidettäni asiaan, kertoivat kantani heille ja ilmeisesti myös ajatuksen epärealistisuuden. Asia jäi siihen. Ilmoitin myös, että tavata saa lasta niin paljon kun vaan tahtoo, näin olin toki sanonut aina aiemminkin. Tämä "muuttunut" mies ei sitten tainnutkaan olla niin muuttunut, kun ei tuo yhteydenpito kuitenkaan kiinnostanut. On se kumma että isä olisi osattu olla vasta sitten, kun olisi oltu myös huoltaja.. Muutenkin vaikutti olevan enemmän tämän uuden naisen perhehaaveita nuo. Niin sitä hänkin jäi hyvin pian yksin heidän lapsestaan huolehtimaan, kun mies lensi taas seuraavaan kukkaan.

Mutta eikö se ole oikeudenkin mielestä hyvä asia, että isä on kiinnostunut lapsestaan? Tiedonsaantioikeus jo on.

Millä perusteilla yhteishuoltajuus voidaan kieltää? Eikö se kuitenkin ole yleensä automaatio?

Miten se yhteishuolto parantaisi lapsen elämää? Vai haluaako isä vaan kiillottaa omaa imagoaan lapsen kustannuksella? Lapsen etu olisi saada toimiva suhde isäänsä, se ei yhteishuollolla tule vaan sillä että isää kiinnostaa tavata lasta. 

Sanoisin, että tuossa on kyllä älyttömän pieni mahdollisuus saada se yhteishuolto. Ei se tuo lapsen elämään mitään parannusta, pikemminkin päinvastoin. Huono keskusteluyhteys lapsen äidin kanssa ja pitkä välimatka hankaloittaisivat lapsen asioiden hoitoa. Eli ei, isä ei yhteishuoltajuutta saa. Turha ruveta siitä riitelemään, ne paukut kannattaa sijoittaa siihen että parantaa välejä lapseen ja tapaa tätä tulevaisuudessa säännöllisesti. Jos siis lapsi sitä haluaa, voihan olla että tälle isä on jo menneen talven lumia.

Moni sotkee nyt tapaamisoikeuden ja yhteishuoltajuuden käsitteet toisiinsa.

A. Tapaamisoikeus on tapaamisoikeus. Se on isällä, vaikka äidillä olisi yksinhuoltajuus.

B. Yhteishuoltajuutta on etävanhemman oikeus saada tietoa lapsen asioista, kuten kouluasioista, lääkäriasioista ym. lapsen elämään liittyvistä asioista ja osallistua lasta koskeviin päätöksiin.

Minusta on aika merkillistä, että B:n saaminen näin monen vuoden jälkeen onnistuisi, jos ei ole toteuttanut kohtaa A mitenkään säännöllisesti ja varsinkaan, jos vanhemmilla ei ole toimivia yhteistyövälejä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö se ole oikeudenkin mielestä hyvä asia, että isä on kiinnostunut lapsestaan? Tiedonsaantioikeus jo on.

Millä perusteilla yhteishuoltajuus voidaan kieltää? Eikö se kuitenkin ole yleensä automaatio?

Haloo, jos lapsen äiti on vastannut asioista 10 vuotta niin ei sitä nyt kannata muuttaa ellei äiti menehdy tai voi todella huonosti.

Se on automaatio, jos lapsi syntyy avioliitossa. Teidän tilanteessa ei ole vaan äiti on huoltaja.

Mitä ihmettä sitä huoltajuutta nyt kinumaan. Lisää tapaamisia ja osallisuutta lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö se ole oikeudenkin mielestä hyvä asia, että isä on kiinnostunut lapsestaan? Tiedonsaantioikeus jo on.

Millä perusteilla yhteishuoltajuus voidaan kieltää? Eikö se kuitenkin ole yleensä automaatio?

Yhteishuolto saattaa hankaloittaa lapsen asioiden hoitamista. Välimatka on pitkä ja vanhempien keskusteluyhteys heikko. Miksi muuttaa tilannetta lapsen kannalta huonommaksi? Isä voi osoittaa sen kiinnostuksensa vähän eri tavalla, tapaamalla lastaan. Se on lapsen etu, ei se että isä saa yhteishuollon vaikka oikeasti ei ole kiinnostunut itse lapsesta ja tämän tapaamisesta.

Ihan kaikki vastanneet ovat asiasta yhtä mieltä.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä tavoittelette yhteishuoltajuudella.

Äidillä on ahdistuneisuutta ja ajoittaista alkoholiongelmaa (?). Jos lapsi vaikka otetaan huostaan niin tulis sitten suoraan meille eikä mihkään vieraille..

Vierailija kirjoitti:

Äidillä on ahdistuneisuutta ja ajoittaista alkoholiongelmaa (?). Jos lapsi vaikka otetaan huostaan niin tulis sitten suoraan meille eikä mihkään vieraille..

No tää tietty vähän muuttaa tilannetta. Ihan noilla syillä ei lasta oteta huostaan ja tod näk jos tulisi pysyvä huostaanotto selvitettäisiin teidän mahdollisuus toimia huoltajina.

Kyllähän tuo yhteishuoltajuus myös voi mutkistaa asioita. Huoltajien täytyy yhdessä päättää joistain asioista ja se voi olla vaikeaa tuon välimatkan takia. Onko isä valmis menemään lyhyellä varoitusajalla esim. allekirjoittamaan jonkun paperin? 

Kannattaa nyt ensin korjata ne välit lapseen ja exään ja osoittaa oikeasti halunsa olla osa lapsen elämää. Ja sitten miettiä tuota huoltajuutta. Nyt se olisi aika heikoin eväin saatavissa. 

Ellei tässä tilanteessa isä halua vain lyödä kapuloita rattaisiin :D