Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joka kerta, kun on mahdollsuus että minä saisin positiivista huomiota, kehittää mies kauhean draaman!
16.08.2016 |
Tässä alkaa vajaan kymmenen vuoden kokemuksella nousta mieleen kaikenlaista. Nyt kun asiaa ajattelen, niin yhtäkään jouluta, saatika äitienpäivää ei ole voitu viettää sovussa, rauhassa tai edes normaalisti.
Mies ei vaan kestä sitä että huomion keskiössä olisin minä, hänen vaimonsa ja lastensa äiti. MIelellään ei saisi olla lapsetkaan mutta niitä kohtaan hän on ainakin toistaseksi sietävämpäi kuin minua.
Äitienpäivät kyllä saa hänet melkein sekoamaan. Tosin viimeiseen saakka hän on valmis näyttelemään, että eihän tässä mitään ja tottakai normaalit äitienpäivä brunssit ja lahjat ja lounaat pidetään.
Mutta auta armias kun se päivä koittaa, on mies kehittänyt jonkun riidan ja hirvittävän tilanteen, jonka takia hän on lähtenyt litomaan kotoa jo edellisenä yönä, eikä tietenkään vastaa enää puhelimeen enkä tavoita häntä mistään. Eli perheenä emme sitten voi lähteä mihinkään.
Monta kertaa olen ollut isovanhempien kanssa ilman miestä, josta olen vain sanonut että sillä on työkiireitä, kun mies on kadonnut jonnekin.
Kun laitan joulua, koristelen kotia ja laitan mahdollisimman hyvää ruokaa, pystyy hän vesittämään senkin. Mieluiten riitelemällä ja mököttämällä niin ettei esim. voi tulla syömään muun perheen kanssa samaan aikaan.
Tätä olen väistänyt sillä, että vietämme joulua esim. hänen veljensä perheen kanssa, tai minun sukulaisteni kanssa. Silloin hän joutuu hieman demppaamaan tuota taipumustaan. Mutta lähdöt sinne sukulaisiin ovat aina viimeiseen sekuntiin saakka ihan hirvittävää vääntöä: hän ei suostu lähtemään, hän ei vo lähteä, häntä on loukattu ja hän voi pysty tämmöiseen nyt ollenkaan...
Mikä miestä vaivaa? Voiko siitä parantua? Jos kysyisin sitä suoraan häeneltä niin käytöksestä tulee ns. Täyskiisto, eli minä olen hullu minkä hän on aina tiennytkin...
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei 10 vuodessa oo parantuntunut, niin se on toivoton tapaus. Ihmeen pitkään oot sitä katsellut.
Exäni oli samanlainen. Pariterapia saattaa auttaa jos miehelläsi on muuten kaikki ok, esim. ei riippuvuuksia. Exäni oli alkoholisti ja tuo huomionkipeys ja kateus liittyi siihen.
Riitelyyn tarvitaan kaksi ihmistä, tässä on sinun puolesi tarinasta mutta varmasti miehellä on eri näkemys. Rivien välistä on luettavissa että sinulla on kovat odotukset näihin päiviin, olet varmaan kärttyinen ja hankala. Mites isänpäivät ja miehen huomioiminen? Taitaa olla itsetutkiskelun paikka sinulle.
Tunnen ihmistyypin, huomionhakuinen. Alapa jo etukäteen kommentoida näihin katoamisiin, että "sä nyt olet siihen aikaan jo vaikka missä". Samoin juhlissa katsotte vain oudosti, että "eikö ruoka kelpaa" tai muuta vastaavaa. Se ei nyt auta mitään mutta ärsyttää ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa James Redfieldin kirja "9 oivalluksen tie", niin ymmärrät mikä tuossa käytöksessä on takana.
kuulostaa mun mieheltä.. ihmetyyppejä. ensi kerralla teet asiat yksin lasten kanssa etkä valehtele miehen puolesta. sanot hänelle jonain hyvänä hetkenä, ei riidan keskellä, että "mä muuten päätin etten enää valehtele sinun tai kenenkään ihmisen puolesta koskaan. olen ottanut tällaisen uuden elämänfilosofian minkä mukaan elän". Sitten mies sekoaa, riehuu, touhutkoonsa mitä touhuaa. Tuollainen on niin raskasta loppujen lopuksi. en usko että miehesi kuitenkaan eroaisi sinusta, vaikka silläkin saattaisi uhkata?
minulla on kotona satunnaisesti draamaava mesoava mies, ja nyt päätin, että ensi kerralla kun mesoaminen alkaa, minä olen rauhallinen, hiljaa, pakkaan muutaman välttämättömän tavaran, ja poistun kotoa. Meillä ei toki ole vielä lapsia, niin se on helpompaa. Osa minusta pelkää, että jos toimin niin, niin mies aidosti sitten eroaa minusta. On niin suuri harmi heittää tällainen suhde menemään, mutta en vaan jaksa enää sitä huutoa. Olen sanonut miehelle rauhallisena hetkenä jo etukäteen nyt, että ensi kerralla kun alkaa olla sellainen riita, missä hän taas huutaa ja raivoaa ja haukkuu minut, ulkonäköni, älyni ja sukuni, niin minä poistun paikalta, sillä minulle tulee niissä tilanteissa epämukava olo. Tällä etukäteen kertomisella pyrin siihen, että mies ei sitten eroaisi ja heittäisi koko suhdetta hukkaan. Mutta jos eroaa niin ei voi mitään, en joka tapauksessa jaksa hänen raivoamistaan, jollain sen on loputtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauno hei, mulla on asiaa. Sun käytöstä on välillä vaikea ymmärtää. Sä teit sen taas. Voisitko kertoa mikä mättää? Mä en halua, että mua kohdellaan näin ja sitten kaikki tapahtunut kiistetään. Ja sulla on selkeästi jokin ongelma tällaisten tilanteiden kanssa ja haluaisin ratkaista sen sun kanssa yhdessä. En halua, että susta tuntuu pahalta. Kerro, jooko? Mikä sua häiritsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti tai sitten kotona ollut samanlaista lapsuudessa. Joku on ehkä häneltä pilannut aina kaikki juhlat ja hän on alkanut pelkäämään niitä. Nyt hän itse sabotoi itseltään ja samalla teiltä, perheeltään juhlat.
Oma isäni oli samanlainen. Hän pilasi aina kaikki juhlat. Aikuisena minun on ollut vaikea juhlia, mutta olen käynyt lapsuuden traumat terapiassa läpi. Nykyään osaa juhlia.
Voisitko kysyä mieheltäsi, millaisia juhlat oli hänellä lapsena? Ehkä jo tiedätkin? Isälläni oli ollut juhla-ajat myös ihan kauheita, kun hän oli itse lapsi. Isäni oli kyllä niin pahasta traumatisoitunut ja persoonallisuus häiriintynyt lapsuudessa, että hänellä ei juuri ollut toivoa muuttuua ja miesten (ainakin vanhempien) hakeutuminen terapiaan ja terapiamyönteisyys on vähän niin ja näin. Isälläni oli varmaan narsistinen persoonallisuus häiriö ja senkin takia muutos olisi ilmeisesti ollut mahdotonta...
Mutta jos miehesi on vähemmän häiriintynyt, kuten ehkä minä olin ;), toivoa voisi olla MUTTA näin isoja asioita on vaikea muuttaa itse. Ikäviin kokemuksiin pohjautuvaa ahdistusta poistaa parhaiten ammattilainen. Onko miehesi yhtään terapiamyönteinen?
Toinen vaihtoehto on tietenkin, että miehesi on täysin pesun kestävä narsisti eli asiaan ei edes liity mitään ikävää, hän vaan haluaa olla tähti kaikessa. Tosin, jos ihminen on niin häiriintynyt, ei ehkä silloinkaan kaikki ole mennyt menneisyydessä putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Luepa James Redfieldin kirja "9 oivalluksen tie", niin ymmärrät mikä tuossa käytöksessä on takana.
kävin lukemassa kirjoittajan peruspointit, en ymmärrä? Mikä siis miehen käytöksessä on takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa ottamasta hänet mukaan juhliin. Älä valmistele hänellekin. Alat valmistella juhlaa sinulle ja lapsille tai lähdet lasten kanssa vaikkapa jonnekin kivaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa James Redfieldin kirja "9 oivalluksen tie", niin ymmärrät mikä tuossa käytöksessä on takana.
kävin lukemassa kirjoittajan peruspointit, en ymmärrä? Mikä siis miehen käytöksessä on takana?
siis jos miehen ongelma on tämä:
"4. Silloin ymmärrämme, että ihminen, joka on aina tuntenut olonsa epävarmaksi joutuessaan olemaan erossa tästä pyhästä energialähteestä, on yrittänyt saada itselleen energiaa hallitsemalla muita ja aiheuttanut näin kaikki ihmisten väliset konfliktit."
voipi olla miehen ongelma mutta mites tämä ratkaistaan? ensi kerralla kun mies huutaa, silitän päätä ja sanon että "voi kun sä olet nyt vaan niin kaukana sinun energianlähteestäsi". Kai se miehen toiminta silti loukkaa ja on jopa pelottavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauno hei, mulla on asiaa. Sun käytöstä on välillä vaikea ymmärtää. Sä teit sen taas. Voisitko kertoa mikä mättää? Mä en halua, että mua kohdellaan näin ja sitten kaikki tapahtunut kiistetään. Ja sulla on selkeästi jokin ongelma tällaisten tilanteiden kanssa ja haluaisin ratkaista sen sun kanssa yhdessä. En halua, että susta tuntuu pahalta. Kerro, jooko? Mikä sua häiritsee?
Niin, näin voisi sanoa normaalisti ihmiselle. Ja olen sanonut. Arvaappa mikä on vastaus?
"....JUMALAUTA MÄ LUULIN ETTÄ ME OLLAAN JO KÄSITELTY TÄÄ VITUN ASIA! VOI VITTU MITEN VOI OLLA ETTÄ OTAT TÄN TAAS ESILLE VOI HELVETTI EN KESTÄ EN TAJUA MITEN VOIT JANKATA SAMAA ASIAA UUDELLEEN JA UUDELLEEN "
..on rakkaan mieheni reaktio.
ja hän ei usko pystyvänsä muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa James Redfieldin kirja "9 oivalluksen tie", niin ymmärrät mikä tuossa käytöksessä on takana.
kävin lukemassa kirjoittajan peruspointit, en ymmärrä? Mikä siis miehen käytöksessä on takana?
siis jos miehen ongelma on tämä:
"4. Silloin ymmärrämme, että ihminen, joka on aina tuntenut olonsa epävarmaksi joutuessaan olemaan erossa tästä pyhästä energialähteestä, on yrittänyt saada itselleen energiaa hallitsemalla muita ja aiheuttanut näin kaikki ihmisten väliset konfliktit."
voipi olla miehen ongelma mutta mites tämä ratkaistaan? ensi kerralla kun mies huutaa, silitän päätä ja sanon että "voi kun sä olet nyt vaan niin kaukana sinun energianlähteestäsi". Kai se miehen toiminta silti loukkaa ja on jopa pelottavaa?
Uuh. Taidanpa seuraavaksi postata metsän hirvelle kuvauksen autoista ja ohjeet niiden varalta...
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa mun mieheltä.. ihmetyyppejä. ensi kerralla teet asiat yksin lasten kanssa etkä valehtele miehen puolesta. sanot hänelle jonain hyvänä hetkenä, ei riidan keskellä, että "mä muuten päätin etten enää valehtele sinun tai kenenkään ihmisen puolesta koskaan. olen ottanut tällaisen uuden elämänfilosofian minkä mukaan elän". Sitten mies sekoaa, riehuu, touhutkoonsa mitä touhuaa. Tuollainen on niin raskasta loppujen lopuksi. en usko että miehesi kuitenkaan eroaisi sinusta, vaikka silläkin saattaisi uhkata?
minulla on kotona satunnaisesti draamaava mesoava mies, ja nyt päätin, että ensi kerralla kun mesoaminen alkaa, minä olen rauhallinen, hiljaa, pakkaan muutaman välttämättömän tavaran, ja poistun kotoa. Meillä ei toki ole vielä lapsia, niin se on helpompaa. Osa minusta pelkää, että jos toimin niin, niin mies aidosti sitten eroaa minusta. On niin suuri harmi heittää tällainen suhde menemään, mutta en vaan jaksa enää sitä huutoa. Olen sanonut miehelle rauhallisena hetkenä jo etukäteen nyt, että ensi kerralla kun alkaa olla sellainen riita, missä hän taas huutaa ja raivoaa ja haukkuu minut, ulkonäköni, älyni ja sukuni, niin minä poistun paikalta, sillä minulle tulee niissä tilanteissa epämukava olo. Tällä etukäteen kertomisella pyrin siihen, että mies ei sitten eroaisi ja heittäisi koko suhdetta hukkaan. Mutta jos eroaa niin ei voi mitään, en joka tapauksessa jaksa hänen raivoamistaan, jollain sen on loputtava.
Oi joi joi, tee juuri noin! Olet vielä vapaa ja vaikka mitä! Voi kun toivon, että olisin laittanut kovan kovaa vastaan ennen lapsia! Älä ikinä ikinä ikinä elämässä anna kenenkään kohdella paskasti ja ole oikeasti ärähtämättä siitä sen takia, että pelkäät eroa eli hylkäämistä! Ovimattona olo hylkäämisen pelossa on läheisriippuvuutta. Itse olen vasta lasten jälkeen tajunnut käytösmallini. Nyt lasten takia en voi välittömästi kaikkeen ärähtää, mutta ilman lapsia olet vapaa pistämään miehen tosissaan koville ja sanomaan suorat sanat ja lähtemään pois. Nykyään puhun suuni puhtaaksi miehen kanssa, kun saamme lapsivapaata. Hän on sellainen kovapää, että kaipaa välillä maan pinnalle palautusta siitä, kuinka tosia ihmisiä kohdellaan. Hän on muuttunut paljon, mitä jämäkämpi ja selvempi olen ollut sen suhteen, miten MINUA saa kohdella. Voi kun olisin jo suhteemme alussa osannut olla yhtä omilla jaloilla seisova, enkö antanut höykyttää minua. Nykyään mies tietää, että jossei käyttäydy, minä lähden. Ja hän käytyy. Jos ei olisi sitä tajunnut, olisi saanut mennäkin. Ei ketään hakuta, huudeta jne. Se on kiusaamista. Aloita vaikka yksinkertaisesti sanomalla tuo on kiusaamista, en ole parisuhteessa kiusattavana. Ja lähde tosiaan. Puhu asiasta VAKAVASTI.
Exäni, joka oli täysi narsisti, käyttäytyi täsmälleen noin. Arvaapa, kuinka vaikeaa hänen olonsa oli synnytyksessä, kun oli tilanne, jossa hän ei kerta kaikkiaan voinut olla se päätähti! Suorastaan kiemurteli, kun olikin nyt sivuosassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauno hei, mulla on asiaa. Sun käytöstä on välillä vaikea ymmärtää. Sä teit sen taas. Voisitko kertoa mikä mättää? Mä en halua, että mua kohdellaan näin ja sitten kaikki tapahtunut kiistetään. Ja sulla on selkeästi jokin ongelma tällaisten tilanteiden kanssa ja haluaisin ratkaista sen sun kanssa yhdessä. En halua, että susta tuntuu pahalta. Kerro, jooko? Mikä sua häiritsee?
Niin, näin voisi sanoa normaalisti ihmiselle. Ja olen sanonut. Arvaappa mikä on vastaus?
"....JUMALAUTA MÄ LUULIN ETTÄ ME OLLAAN JO KÄSITELTY TÄÄ VITUN ASIA! VOI VITTU MITEN VOI OLLA ETTÄ OTAT TÄN TAAS ESILLE VOI HELVETTI EN KESTÄ EN TAJUA MITEN VOIT JANKATA SAMAA ASIAA UUDELLEEN JA UUDELLEEN "
..on rakkaan mieheni reaktio.
ja hän ei usko pystyvänsä muuttumaan.
Tällaiselle ihmiselle pitää sanoa: "Voi helvetin helvetti ja vittu, nyt pakkaan kamani ja sitten, ku osaat puhua asiasta ilman helvettiä ja vittua niin nähdään. Muuten hyvää loppuelämää! Lasten tapaamisia voit kysellä sossun kautta. Heipä hei!"
Sitten pakkaat kamat ja lapset ja menet evakkoon jonnekin: mummola, sukulaiset, ystävät? Ihan mikä paikka vaan. Ja ajoita tämä kannanotto vaikka lomaan, jossei muuten mahdollista. Pakkohan tuo mies on laittaa selkä seinää vasten. Tai ei ole, mutta sitten tuo homma ei IKINÄ lopukaan.
Vierailija kirjoitti:
Exäni, joka oli täysi narsisti, käyttäytyi täsmälleen noin. Arvaapa, kuinka vaikeaa hänen olonsa oli synnytyksessä, kun oli tilanne, jossa hän ei kerta kaikkiaan voinut olla se päätähti! Suorastaan kiemurteli, kun olikin nyt sivuosassa.
No siinä on jo aikamoinen tapaus, onneksi on ex.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että paranee.