Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää ystävästäni että
15.08.2016 |
Hän on pilannut omat luottotietonsa. En voi käsittää, miten ihmeessä se on mahdollista. Mitä hänen päässään on liikkunut. Jotenkin vaikea ymmärtää. En tiedä, miten suhtautuisin häneen, pisteet tippuu minun silmissä aika paljon :( olen aina ajatellut että luottotietonsa menettää vain ihmiset jotka eivät muutenkaan pärjää yhteiskunnassa. Ystäväni kuitenkin pärjää elämässä.
Kommentit (29)
Ajattelin vielä pari vuotta samoin kuin ap, vaan en enää. Olen ulosotossa, luottotiedoton nykyään. n45
ps. sairastumiset eivät muutenkaan naurata, mutta että sen takia menee talouskin kuralle, on vielä vähemmän kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä!
Täällä lähti menee yrittäjämiehen burnoutin takia raha-asiat mäelleen.
ei tukea Kelasta tai mistään koska yrittäjän puoliso :/ Asunto piti myydä, ei mene kaupaksi. Kauheesti velkaa. Molemmat ulosotossa nyt mutta asiat muuten nyt hyvin<3
Minulla meinasi mennä luottotiedot lääkärilaskujen takia. En saanut sossusta apua vaikka pyysin. Eivät auta jos lasku on mennyt jo perintäfirmalle tai ulosottoon. No on tässä kaurapuurodieetissä sentään se hyvä puoli, että ainakaan ei pääse lihoamaan :D
T: Opiskelija
Minä pidän luottotietonsa pilanneita luuserina sanoi muut mitä tahansa. Poikkeuksena ihmiset jotka ovat yrityksen vuoksi menettäneet. Miksi eivät vaan hae apua talousongelmiin, esim. Velkaneuvojalta.
Opiskeluaikana luottotietoni olivat kunnossa mutta työelämään siirtyessä menetin luottotietoni. Tein pätkätöitä ja palkka maksettiin välillä myöhässä ja uudessa paikassa piti odottaa kuukausi ensimmäistä palkkaa ym. niin jouduin rahoittamaan elämääni luotolla ja pikavipeillä. Sitten jäin työttömäksi enkä voinutkaan maksaa velkojani suunnitellusti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän luottotietonsa pilanneita luuserina sanoi muut mitä tahansa. Poikkeuksena ihmiset jotka ovat yrityksen vuoksi menettäneet. Miksi eivät vaan hae apua talousongelmiin, esim. Velkaneuvojalta.
En saanut sosiaalitukia koska olin liian hyvätuloinen ja kun hain sosiaalista luottoa velkojeni yhdistämiseen niin minulle ei myönnetty sitä koska olin liian pienituloinen. Velkaneuvojalle pääsin kun asiat olivat jo todella sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana luottotietoni olivat kunnossa mutta työelämään siirtyessä menetin luottotietoni. Tein pätkätöitä ja palkka maksettiin välillä myöhässä ja uudessa paikassa piti odottaa kuukausi ensimmäistä palkkaa ym. niin jouduin rahoittamaan elämääni luotolla ja pikavipeillä. Sitten jäin työttömäksi enkä voinutkaan maksaa velkojani suunnitellusti takaisin.
Juuri tällaisia pidän uusavuttomina luusereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän luottotietonsa pilanneita luuserina sanoi muut mitä tahansa. Poikkeuksena ihmiset jotka ovat yrityksen vuoksi menettäneet. Miksi eivät vaan hae apua talousongelmiin, esim. Velkaneuvojalta.
Oho, yllättävää. Tavallisesti yritystoiminnassa epäonnistuneita pidetään av:lla erityisen luusereina.
Minulla meni luottotiedot ollessani parisuhteessa narsistin (diagnosoitu) kanssa, sairastin samalla vaikeaa sairautta. Sain lähdettyä siitä alle 1,5v jälkeen. Makselin alle tonnin tuloista velat lopulta pikkuhiljaa pois. Nyt ei ole enää velkaa, mutta merkinnät pysyy sen 3 vuotta. En käynyt velkaneuvojalla, vaan kun pääsin ääliöstä eroon ja terveyskin meni parempaan kuosiin, minulla oli voimavaroja hoitaa näitä. Kaikki ei ole kovin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa huoletta, ei ole ainoa, tällä haavaa tässä köyhälässä on 350 000:lla sama ongelma!
Minulla meni parikymppisenä luottotiedot. Silloin meni muutenkin kovaa, ja elämänhallinta oli mitä oli. Omalta osaltaan asiaa edisti silloinen poikaystävä, joka oli juurikin tällainen stereotyyppinen "luuseri", kova jätkä, jolla ei kuitenkaan kunnon opiskeluja / töitä. Veti omat ja minun rahani.
Minä kuitenkin opiskelin ja tein töitä, ja ensimmäisestä koulutustani vastaavasta kunnon työpaikasta saamillani tuloilla makselin velat mahdollisimman nopeasti pois.
Taidan olla hieman ADHD. Edelleenkin maksan laskut silloin kun jaksan, toisinaan vasta parin muistutuksen jälkeen. Suoraveloitus on helpottanut kovasti elämää. Tuloni ovat 60 000 vuodessa, mulla on hyvä työ ja ihana perhe. En ole mielestäni luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ollut todella kova paikka luottotietojen menetys. Olen kasvanut perheessä jossa kaikki ovat menettäneet ne. Alaikäisenä lähipiiriin ei edes kuulunut ihmistä, joka olisi osannut hoitaa raha-asiansa. Yllätys yllätys, minäkin ne menetin melkein heti kun täytin 18v. ja muutin omilleni. En ollut valmis asumaan yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Alkoholisoituneista vanhemmista ei tukea herunut ( eivät opettaneet koskaan minulle mitään, mitä tarvitaan omillaan elämiseen tai aikuistumiseen. Esim. Pyykinpesua)
Luottotietojen menetys lisää omaa masennusta, enkä arvosta itseäni ollenkaan. Häpeän ihan hirveästi tätä. En ole kehdannut kertoa asiasta kenellekään (edes parhaille ystävilleni). En pysty päästämään ketään lähelle, koska en kehtaisi kertoa totuutta. Enkä usko ansaitsevani ketään. Olen muita huonompi ihminen.
Typeriä tässä on se, että minulla on ihan ok tulot ja näytän ulospäin kaikinpuolin pärjäävältä. Päivät iloisen näköisenä hymyilen kaikille ja illat itken itseni uneen. Toivon, että tämä painajainen loppuisi.
N23
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut todella kova paikka luottotietojen menetys. Olen kasvanut perheessä jossa kaikki ovat menettäneet ne. Alaikäisenä lähipiiriin ei edes kuulunut ihmistä, joka olisi osannut hoitaa raha-asiansa. Yllätys yllätys, minäkin ne menetin melkein heti kun täytin 18v. ja muutin omilleni. En ollut valmis asumaan yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Alkoholisoituneista vanhemmista ei tukea herunut ( eivät opettaneet koskaan minulle mitään, mitä tarvitaan omillaan elämiseen tai aikuistumiseen. Esim. Pyykinpesua)
Luottotietojen menetys lisää omaa masennusta, enkä arvosta itseäni ollenkaan. Häpeän ihan hirveästi tätä. En ole kehdannut kertoa asiasta kenellekään (edes parhaille ystävilleni). En pysty päästämään ketään lähelle, koska en kehtaisi kertoa totuutta. Enkä usko ansaitsevani ketään. Olen muita huonompi ihminen.
Typeriä tässä on se, että minulla on ihan ok tulot ja näytän ulospäin kaikinpuolin pärjäävältä. Päivät iloisen näköisenä hymyilen kaikille ja illat itken itseni uneen. Toivon, että tämä painajainen loppuisi.
N23
Vaatii aika paljon ihmiseltä, että seurustelisi ihmisen kanssa, joka ei osaa käsitellä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa rehellisesti voisitteko seurustella tällaisen kanssa? Ja siis ne joilla on omat asiat kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän luottotietonsa pilanneita luuserina sanoi muut mitä tahansa. Poikkeuksena ihmiset jotka ovat yrityksen vuoksi menettäneet. Miksi eivät vaan hae apua talousongelmiin, esim. Velkaneuvojalta.
Ei se velkaneuvoja rahaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa rehellisesti voisitteko seurustella tällaisen kanssa? Ja siis ne joilla on omat asiat kunnossa
Kyllä voisin. Epäonnea voi olla kellä tahansa, ja jokainen meistä on tehnyt vääriä ratkaisuja. Joiltakin ne vievät luottotiedot, toisille on tullut ehkä jotain muita seuraamuksia. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.
En voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei hoida raha-asioitaan. Jos töppäyksistä olisi otettu opiksi, ei luottotietojen menetys olisi ongelma. Itse ole nähnyt ison vaivan siinä, että olen aina varmistanut talouteni ja se on asia, jota itsessäni arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut todella kova paikka luottotietojen menetys. Olen kasvanut perheessä jossa kaikki ovat menettäneet ne. Alaikäisenä lähipiiriin ei edes kuulunut ihmistä, joka olisi osannut hoitaa raha-asiansa. Yllätys yllätys, minäkin ne menetin melkein heti kun täytin 18v. ja muutin omilleni. En ollut valmis asumaan yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Alkoholisoituneista vanhemmista ei tukea herunut ( eivät opettaneet koskaan minulle mitään, mitä tarvitaan omillaan elämiseen tai aikuistumiseen. Esim. Pyykinpesua)
Luottotietojen menetys lisää omaa masennusta, enkä arvosta itseäni ollenkaan. Häpeän ihan hirveästi tätä. En ole kehdannut kertoa asiasta kenellekään (edes parhaille ystävilleni). En pysty päästämään ketään lähelle, koska en kehtaisi kertoa totuutta. Enkä usko ansaitsevani ketään. Olen muita huonompi ihminen.
Typeriä tässä on se, että minulla on ihan ok tulot ja näytän ulospäin kaikinpuolin pärjäävältä. Päivät iloisen näköisenä hymyilen kaikille ja illat itken itseni uneen. Toivon, että tämä painajainen loppuisi.
N23
Hei!
Hae kirjastosta kirjoja hakusanalla Häpeä ja lue pari. Ymmärrät enemmän. Häpeä on mielenkiintoinen asia,kun siihen hieman perehtyy. Suosittelen, itse olen jo sen pääosin lopettanut... häpeämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut todella kova paikka luottotietojen menetys. Olen kasvanut perheessä jossa kaikki ovat menettäneet ne. Alaikäisenä lähipiiriin ei edes kuulunut ihmistä, joka olisi osannut hoitaa raha-asiansa. Yllätys yllätys, minäkin ne menetin melkein heti kun täytin 18v. ja muutin omilleni. En ollut valmis asumaan yksin, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Alkoholisoituneista vanhemmista ei tukea herunut ( eivät opettaneet koskaan minulle mitään, mitä tarvitaan omillaan elämiseen tai aikuistumiseen. Esim. Pyykinpesua)
Luottotietojen menetys lisää omaa masennusta, enkä arvosta itseäni ollenkaan. Häpeän ihan hirveästi tätä. En ole kehdannut kertoa asiasta kenellekään (edes parhaille ystävilleni). En pysty päästämään ketään lähelle, koska en kehtaisi kertoa totuutta. Enkä usko ansaitsevani ketään. Olen muita huonompi ihminen.
Typeriä tässä on se, että minulla on ihan ok tulot ja näytän ulospäin kaikinpuolin pärjäävältä. Päivät iloisen näköisenä hymyilen kaikille ja illat itken itseni uneen. Toivon, että tämä painajainen loppuisi.
N23
Hei!
Hae kirjastosta kirjoja hakusanalla Häpeä ja lue pari. Ymmärrät enemmän. Häpeä on mielenkiintoinen asia,kun siihen hieman perehtyy. Suosittelen, itse olen jo sen pääosin lopettanut... häpeämisen.
Voisin kyllä lukea. Kiitos :)
Itsekin ajattelin nuorena hyvin mustavalkoisesta luottotietonsa menettäneistä ihmisistä, että miten joku voi olla niin tollo ja kusta asiansa. Nyt tiedän ja ymmärrän paremmin, että asia ei aivan noin yksikertaisuudessaan ole. Koskaan et voi varmaksi tietää mitä jollakin on taustalla, sairauksia, menetyksiä ihmissuhteissa, työelämässä tms. Eivät kaikki ole menettäneet luottostatustaan pikavipeillä ja välinpitämättömällä elostelulla.