Koirarotu: terve vaihtoehto bostoninterrierille?

Ja meille tärkeää olisi siis luonteessa se ettei koira ole kovin vaikea kouluttaa, olisi ystävällinen luonteeltaan, olisi mielellään mukana lapsiperheen moninaisissa touhuissa. Lyhyt turkki tai lyhyeksi trimmattavissa. Sen verran pieni että myös hento 8-v pystyisi ulkoiluttamaan. 

ap

Ei bostoneilla ole niin paljoa hengityksessä ongelmia.. Ainakaan mulla ollu kahdella bossulla

Oisko borderterrieri vaihtoehto. Turkki tosin vaatii nyppimisen muutaman kerran vuodessa.

2: Olen kuullut että olisivat esim ranskanbulldoggeja terveempiä, ja varmasti on monia ihan terveitä yksilöitä. Kuitenkin itselleni tekee pahaa ajatus ottaa koira jonka rodunomaiset piirteet saattavat aiheuttaa ikäviä terveysongelmia. Samasta syystä olen rajannut pois mm. englanninbulldogin, cavalier king charlesin spanielin ym... 

Onko kellään muuten kokemuksia sekarotuisista joissa näitä rotuja? Jos löytyisi pidempikuonoinen jolla bostoninterrierin luonne :)

Vierailija kirjoitti:

Oisko borderterrieri vaihtoehto. Turkki tosin vaatii nyppimisen muutaman kerran vuodessa.

Kiitos vinkistä! Turkinhoito varmaan järjestyisi. Onko kovin "terrierimäinen" luonteeltaan, haukkuuko paljon? 

Villakoira? Eihän niitä muotoon pidä trimmata.

Vierailija kirjoitti:

Villakoira? Eihän niitä muotoon pidä trimmata.

Villakoira olisi kiva! Onko niillä yleisesti ottaen mukava luonne, eikä ole kasvatettu pelkästään ulkomuodon perusteella?

Onko muuten keskikokoisella ja kääpiövillakoiralla samankaltainen luonne? 

ap

Villis on todella kiva koira. Iloinen, kiltti, seurallinen ja oppivainen.

Itse en tykkää villisten turkin muotoilusta, joten villakoiraharrastajat karsastavat näitä mielipiteitäni. Turkki on mielestäni söpöin pörröisenä ja vain hieman lyhennettynä/tasoitettuna.

Koko on makuasia.

Minulla on ollut walesinterrierin ja kotimaisen rodun risteytys. Oli aivan helkutin terve koira ja kuoli 18 vuotiaana. Karva oli karkeaa, terrierimäistä. Sanon nyppimisestä sen verran, että jos ei aio näyttelyihin, trimmaajaa ei siinä puuhassa tarvita. Nyppiminen ei ole ollenkaan vaikeaa, kun karva on kypsää. Istuin keväällä puistonpenkillä ja nypin koirasta karvaa, kypsän karvan nyppiminen ei satu. Säämiskä auttaa myös. Lisäksi koirasta ei irtoa ollenkaan siinä määrin karvaa, kuin esim. saksanpaimenkoirasta, jollainen minulla aikaisemmin oli. (ja joka oli alvariinsa kipeä mahastaan...)

Kääpiövillakoira voisi olla kyllä teille tosi kiva.

Tapaamani yksilöt ovat olleet kaikki iloisia, pitävät ihmisistä ja tulevat usein toimeen hyvin muiden koirienkin kanssa. 

Niiden kanssa voi myös harrastaa, agilityä, tottista, jos siltä tuntuu. Ja pienen kokonsa vuoksi tämä on mahdollista myös tyttären käsittelyssä.

Ainoa pieni miinus on turkki, jaksatko itse jaa lyhyeksi tai raahata trimmaajalle? Eihän se hankala ole ja aika halpa trimmata ajelemalla, nypittävä turkki on paljon hankalampi.

Cottoni, havanese, bichon frise, bolognese? Kaikki trimmattavia ja plussana (ainakin itselle) ei lähde karvaa :) sopivat harrastuskoiriksi tai sitten vaan kotikoiriksi kunhan saa olla perheen touhuissa mukana.

Kiitos kaikista vinkeistä! Villakoira menee mietintämyssyyn. Täytyy saada 10-v poika uskomaan että villakoira on ihan "katu-uskottava" vaihtoehto - sääli että löytää niin vähän kuvia missä villakoiralla "normaali" turkki eikä näyttelyleikkaus. 

"Pienet valkoiset" rodut ovat tosi kivan tuntuisia, tunsin yhden valloittavan maltankoiran. Olen kuitenkin parilta taholta (mm. eräältä eläinlääkäriltä) kuullut että näillä kuten muillakin kääpiöillä esiintyy aika usein sitä ettei opita sisäsiistiksi, iiks :-X

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten keskikokoisella ja kääpiövillakoiralla samankaltainen luonne? 

ap

Melko samanlainen. Yleinen ohjenuora on, että koon pienentyessä vilkkaus kasvaa. Mutta ovat aina ennen kaikkea yksilöitä.

Onnea hankintaan :-)

Villakoiralle ääni täältä. Mulla kaksi keskikokoista, turkin trimmaan itse kerran kuussa lyhyeksi, harjaan koirat pari kertaa viikossa ja pesen tarpeen mukaan, Harrastetaan jälkeä, agilitya ja tokoa, ja ollaan mukana kaverikoiratoiminnassa. Villis on iloinen, oppivainen, seurallinen ja yleensä hyvin toisten koirien kanssa toimeentuleva, mutta toki näissäkin on yksilöllisiä eroja, kuten kaikissa roduissa.

Villakoira kyllä kiinnostaa. Nuo harrastusmahdollisuudet kuulostavat hyvältä eikä turkinhoitokaan tunnu ylivoimaiselta. 

Onko vielä muita ehdotuksia? :)

Toisessa keskustelussa muuten mainittiin, että villakoiran luonteeseen vaikuttaa koko ja väri. Hmmm... Onko tuossa perää? 

ap

up

Basenji?

Villakoirat saattavat olla äkkipikaisia ja varsinkin lapsille. Eivät varsinaisesti ole vihaisia, mutta näykkäys saattaa tulla jos kommunikaatio ei pelaa (siis koiran mielestä).

Meillä on ollut myös beagle. Beaglet ovat erittäin fiksuja ja sosiaalisia, terveitä ja muutenkin hienoja koiria. Oikeastaan niiden ainut vika on se, ettei niitä voi pitää vapaassa ruokinnassa (osalla muista koiristamme on ollut suuri säkki keittiön nurkassa ja ovat hoitaneet ruoka-aikansa itse), sillä beaglet kykenevät syömään itsensä ihan ähkyyn, eivätkä tajua ettei aina ole pakko syödä kaikkea esillä olevaa ruokaa. Ylipainoisia beagleja tulee kaupungilla vastaan aika usein, eli omistajat eivät tajua rajoittaa ruoan saantia. Viihtyvät myös kerrostaloasunnoissa ja pärjäävät niissä päivät yksin. Tosin kaikki ruoka on pakko piilottaa ja keittiöön joutuu luultavasti hankkimaan sellaisen lapsiportin, tai muuten koiruus on etsinyt keinot syödä pöydältä palasokerit ym. mitä sattuu löytämään. Osaa myös availla kaappien ovet ja laukkujen vetoketjut.

Äärimmäisen fiksuja otuksia siis ja ehkä vain borderi ja villakoirat menevät älyssä edelle. Beagle on kuitenkin noita viisaampi ja ainakin meidän oli erittäin herkkä reagoimaan kotiväen mielialaan ja kävi lohduttamassa masentuneita ja rauhoittamassa ärtyneitä. Jos koiran kanssa osaa keskustella sanoitta, niin beagle on siinä helppo kumppani, sillä se lukee ihmisiä hyvin ja ihmisen on helppo tulkita sitä (siis niiden jotka "puhuvat" koiraa).

Hyvin persoonallisia ja hienostuneita koiria ovat beaglet.