Joudun luopumaan koirastani :(
Koiramme on alusta asti kärsinyt siitä, että perheeseemme syntyi lapsi. Koira on kiltti, mutta stressaantunut. Nuolee itseään, seurailee meitä onnettomana ja ulvoo aina kun lapsi itkee. Pahin on se, että pissaa poissaollessamme lapsen leluihin. Eli osoittaa mieltään selvästi lasta kohtaan. Nyt perheeseemme syntyi toinen lapsi ja tilanne on pahentunut. Viimeisin tempaus oli käydä merkkailemassa parivuoteessamme siihen kohtaa missä vauva nukkuu. Sideharsot ym. kaikki pissassa. Jatkuva koiraan hermostuminen ja siivoilu ottaa jo voimille.
Olen löytänyt koirallemme uuden kodin, missä olisi toinen samanrotuinen eikä perheeseen tule koskaan syntymään lapsia. Mutta sydän särkyy!!! Teenkö oikein? Onko joku kokenut saman, auttakaa. Olo on aivan hirveä...
Täplä
Kommentit (5)
meillä on sellainen tarina takana,että koira tuli meille yli vuoden ikäisenä,ja oli oikeastaan kokonaan oppimaton,jouduttiin opettamaan sisäsiisteys jne.koira oli tosi vihamielinen muita koiria ja lapsia kohtaan,saattoi mustasukkaisuuksissaan purra miestäni kun tämä halasi minua,meillä oli se onni että koira pääsi minun appelaan ja nähdään koiraa usein,koira on onnensa kukkuloilla,kun saa asua maalla ja olla huomionkeskipisteenä,koiraa kun katsoo siellä tietää että teki oikean ratkaisun,koiran kanssa pitää olla kyllä varovainen aina kun ollaan kylässä siellä,meinaa näykätä poikaa heti jos menee liian lähelle,joskus omatunto kolkuttaa,mutta parempi näin kun jatkuvaa koiran vahtimista ettei pojalle käy mitään,koirakin on rauhoittunut maalla olessaan.
Jos tiedät että koiranne saa hyvän kodin,teet sille palveluksen päästämällä sen sille stressaavasta ja pelottovasta tilanteesta,voimia päätöksen tekoon,ei ole varmasti helppo!
Me jouduttiin luopumaan reilu vuosi sitten englannin bulldogistamme, koska aloin odottamaan toista lasta, eikä koira ollut innoissaan ensimmäisestäkään lapsesta.
Vaikka se tuntui pahalle, kuin olisi omasta lapsestaan joutunut luopumaan, ja vaikka vuodatin ämpärillisen kyyneleitä asian takia, niin nyt kun siitä on jo kulunut aikaa, oloni on helpottunut.
Koira pääsi todella hyvään kotiin missä on koirakaveri ja paljon puuhaa, ja perhe lähettelee aina välillä kuulumisia ja kuvia ( meni toiselle puolelle Suomea, joten emme voi koiraa tavata helpolla).
Tiedän, että ratkaisu oli koiran kannalta paras, vaikka se pahalle tuntuikin ja ikävä vaivaa aika ajoin vieläkin...
Itse koitin järkeillä itselleni, ettei se mun aika koiralle toisen lapsen myötä ainakaan lisäänny ja tilanne mutkistuu pitä pidemmälle se etenee.
Ajattelee koirasi parasta ja päästä hänet elämään koiran elämää toisen kaverin kanssa... Voimia sulle raskaaseen päätökseen!
Ehdottomasti!
Meillä oli kaksi koiraa, molemmat kovapäisiä uroksia, eivätkä tulleet toimeen keskenään.
Kun asuttiin miehen kanssa kahdestaan, niin saattoi koirat pitää suht´helposti erillään, mutta vauvan tullessa oli pakko toisesta luopua. Tappelivat nimittäin todella verisesti, ja pelotti mitä tapahtuu jos vauva sattuu jäämään väliin.
Raskain sydämin luovuimme terrieristämme, mutta uusi koti löytyi onneksi anopin luota, joka asuu parin kilometrin päässä. Näin jälkeenpäin ajateltuna teimme täysin oikein, koirat olivat jatkuvasti stressaantuneita ja lenkit meinasivat muutenkin jäädä liian vähille kun molemmat piti erikseen ulkoiluttaa.. Saati sitten kun vauva vie osan ajasta!
Päätös on raskas, sen tiedän, mutta todellinen koiraihminen ajattelee kuitenkin aina koiransa parasta. Kun annat ajan kulua ja saat etäisyyttä asiaan, niin huomaat varmasti itsekin tehneesi oikein ja voit ajatella koiraasi lämmöllä. Sillä kuitenkin on edessään vielä monta hyvää vuotta koiran elämää.. *voimahalaus*
Arica ja Catina huomenna 8kk sekä karvaiset
Varmasti koiralle löytyi parempi elämä.
Meillä onneksi lapsirakas koira jota ei ole tarvinnut opettaa. Ei ole kertaakaan koskenut vauvan leluihin, vauvaa kyllä saa kokoaika olla vahtimassa kun haluaisi koirankin lelut.
Meillä koira oli läähättävän levoton 2päivää kun vauva tuli kotiin. Toki väisteli pitkän aikaa(minun syyni)häntä koipien välissä kun oli aina jaloissa ja minä hermot kireällä tiuskin.
Joskus tulee ilmoittamaan kun vauva itkee,etenkin jos ollaan ulkona ja vauva nukkuu vaunuissa.
Nyt on ongelmana vaan kun 8kk menee hokien havva havva (taitaa olla ensimmäinen merkityksellinen sana) koiramme luo ja koira kun innoissaan haluaisi nuolla naamaa.Kun en itsekään pusuttele vauvaa suulle sen hammaspöpön takia niin en haluaisi koirankaan nuolevan.Mitenhän sen saisi pois opetettua, taitaa olla mahdotonta.
Jos koira väsyy vauvan huomionosoituksiin ei ole kertaakaan ärähtänyt vaan tulee aina itse pois ja " kantelee" minulle välillä.
Ei voi olla kovin mukavaa koiran elämää olla jatkuvassa stressissä. Julmempaa olisi pakottaa se elämään lapsen kanssa itsekkäistä syistä, kun itselle tulee paha mieli jos antaa sen pois.