Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ja muut kasvatuksesta tietävät, help! (Sijoituslapsi, kysymyksiä mm. karkkipäivästä ja rutiineista)
14.08.2016 |
Luokseni on väliaikaisesti sijoitettu ystäväni ala-asteikäinen lapsi, joka on minulle todella tärkeä ja läheinen. Hänen perheessään on viime aikoina ollut vaikeaa ja nyt sosiaalitoimi ja lapsen äiti päätyivät siihen, että lapsi sijoitetaan meille. Olen tästä toki todella hyvilläni, sillä lapsi saa luotani tutun paikan, saa säilyttää tutun ympäristön ja pääsee käymään tuttua lähikouluaan. Muutokset pysyvät niin pieninä kuin mahdollista, ei tarvitse vaihtaa maisemaa tai koulua lainkaan.
Saan tukea sosiaalitoimesta paljonkin ja olen siitä kiitollinen, mutta näin lapsettomana kaipaisin muutamia pieniä vinkkejä käytännön asioihin. Olisi kiva kuulla näkemyksiä näistä asioista. Lapsen äidin kanssa olen toki jutellut, mutta tilanne on nyt se että häntä en viitsisi vaivata ns. turhilla pikkujutuilla, kun elämässä on niin paljon muutakin pohdittavaa. Vähät tapaamiset haluaisin käyttää siihen, että lapsi saa viettää aikaa äitinsä kanssa. Joten, miten teillä toimitaan näissä asioissa?
- Karkkipäivä. Lapsella on aiemmin ollut karkkipäiviä lähinnä satunnaisesti. Olen häneltä itseltään kysellyt, että haluaisiko esimerkiksi tietyn summan jonka saa käyttää karkkiin, haluaisiko että minä ostan herkut... Ei oikein osaa sanoa. Ilmeisesti on syönyt herkkuja aika vähän omassa kodissaan. Mitä teillä on kodeissa todettu toimivimmaksi? Joku summa millä ostaa mitä haluaa, yhteinen kaupassakäynti vai mitä? Vai satunnainen herkuttelu yhdessä silloin tällöin eikä varsinaista karkkipäivää? Tyylillä "katsotaanko tänään leffa, syödään samalla vähän karkkia"?
- Rutiinit: kannattaako ennemmin kellottaa päivät tarkasti vai antaa niiden kulua ajallaan? Koulu alkaa lapsella jälleen huomenna. Olen ajatellut, että koulun jälkeen tulisi välipalalle ja tekemään läksyt. Tekevätkö nykylapset enää niin vai säntäävätkö suoraan leikkeihinsä kavereiden kanssa? Tuleeko läksyjen teosta mitään, jos päästän lapsen leikkimään suoraan koulusta, vai olisiko tämä jopa hyvä pienen "tuulettumisen" kannalta? Itse ehkä ennemmin ajattelen, että selkeä rutiini olisi vaikeassa elämäntilanteessa lapselle parempi.
- Kuinka paljon n. 10-vuotiaat ylipäänsä viettävät aikaa aikuisen kanssa? Olen aika kunnianhimoisesti suunnitellut retkiä ja pyöräreissuja ja peli-iltoja, mutta vievätkö kaverit noin yleensä voiton? Olemme viihtyneet hyvin yhdessä aiemmin ja tavanneet noin kerran viikossa vuosien ajan, usein yökyläillenkin, mutta olenkohan ihan "out" kun arki alkaa? Ajattelin, että lapsi ehkä tarvitsisi enemmän aikuista kaveriksi nyt tällä hetkellä. Haluaisin todella olla lapselle läsnä, nyt hän sitä tarvitsee.
- Peliajat sun muut. Lapsella on älypuhelin, ei tosin ole mitenkään erityisen riippuvainen siitä. Perussääntönä nyt tietysti että yhteistä aikaa ei kuluteta nenä ruudussa, mutta muuten? Olenko kohtuuton, jos passitan lapsen vaikka ilman puhelinta ulos leikkimään tai lätkäisen kouraan vanhan Nokialaisen? En ole mikään kännykkänatsi, mutta haluaisin lapsen leikkivänkin siellä ulkona. Yhteistä tekemistä pyrin järjestämään, ilman puhelimia ja koetan saada lasta liikkumaan.
Kiitos vastauksista... Ajan kanssahan nämä lutviutuisivat itsestään, mutta haluaisin olla mahdollisimman tarkka nyt kun lapsen elämässä on todella vaikeaa. Ehkä tämä on se "ensimmäisen lapsen ongelma", kun kaikki on niin tarkkaa ja kaiken haluaa tehdä hyvin. En ole kauhean kokenut lasten kanssa, mutta ehkä tämä tästä, tuttu ja tärkeä lapsi.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kannatan säännöllistä struktuuria. Aikuinen päättää esim. karkkipäivästä, peliajoista ja kotiintulosta. Lapsen kanssa voi neuvotella yksityiskohdista. Kuulostaa kuitenkin siltä, että lapsi tarvitsee nimenomaan turvallisen ja jämptin kehyksen (kun vastaa "emmätiedä...") joten tarjoa se hänelle.
Samaa mieltä. Loogiset, reilut, yhdessä sovitut säännöt tuovat lapselle kovasti turvaa ja vakautta varsinkin tuollaisessa tilanteessa.
En ottaisi käyttöön mitään karkkipäivää, kun sitä ei kerran ole erikseen pyydetty. Mieluummin teette yhdessä vaikka lettuja kermavaahdolla ja hillolla joskus erityistapauksissa - siinä tulee enemmän yhdessäoloa, osallistumista, kivoja muistoja ja käytännön taitojakin.
Hyviä neuvoja täällä on jo tullutkin: puhelin pois vain yöksi, anna lapselle aikaa olla rauhassa kotona ilman yletöntä aktiviteettimäärää ja retkeilyä (jollei siitä nimenomaan lapsilähtöisesti ole muodostumassa "teidän juttunne"), ole aina valmiina kuuntelemaan ja tukemaan mutta älä painosta tai tivaa.
Kannattaa osallistaa lasta ihan siihen tavalliseen arkeesi, opettaa hoitamaan kotia, tekemään ruokaa jne. Tilannetta sen tarkemmin tuntematta mietin millaisista oloista hän on tullut - onko hänellä aiemmin ollut ns. normaali koti ja sijoitus tehdään äkillisen suuren muutoksen takia (jolloin perusteet elämäntaidoille olisivat jo olemassa) vai onko sijoitus loppuhuipentuma pitkään jatkuneille ongelmille kotona (jolloin on erityisen tärkeää panostaa niihin elämänhallinnantaitoihin).
Hyvin teillä tulee menemään, ja hyvä että pohdit näitä. Kaikki vanhemmatkaan eivät pohdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda koko karkkipäivä. Lapselle ei ole millään tavalla tarpeellista saada joka viikko karkkia. Synttärit, joulu ja muut juhlapäivät voi karkkia ostaakin, mutta ei nyt joka ainoa viikko.
Karkkipäivästä näyttää olevan kahta mielipidettä.
Minusta rahan antaminen ja rahankäytön opettaminen on hyvä asia. Sitä rahaa voi kuitenkin käyttää muuhunkin kuin karkkiin ja jollain viidellä eurolla saa ihan tolkuttoman määrän karkkia - 10-vuotias täyttää sillä karkilla koko lauantain energiantarpeensa!
Suosittelisin keksimään lapselle muita palkintoja ja rahankäyttötapoja kuin karkin ja muut herkut. Ylipaino ja epäterveellisestä ruoasta aiheutuvat sairaudet ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ja lapsena opitut käyttäytymismallit tuppaavat siirtymään aikuisuuteen. Ei ole mitään järkeä opettaa lapselle että karkkia syödään viikottain tai että kaikkeen hauskanpitoon ja palkitsemiseen liittyvät herkut.
Hyviä palkintoja lapselle ovat esim. liikunnallinen tekeminen: retket, kiipeilypuistot, vesipuistot, uimahalli, kiipeilyseinä, värikuulasota, pyöräretki, kalastus, luistelu, ratsastus, laskettelu jne. Tottakai leffaan, teatteriin ja konserttiinkin mennään, mutta siihenkään ei ole pakko liittää epäterveellistä ruokaa, vaan herkkuja ei ole pakko olla joka kerta ja silloin kun niitä on ne voivat olla terveellisiä. Joskus lapsenvoi palkita jollain mieleisellä tavaralla, mutta tätäkään ei kannata ottaa tavaksi. Palkinto paranee kun lapsi saa ottaa kaverin mukaan ja samalla sinä tutustut niihin kavereihin.
Etenkin jos lapsi ei kotonaan ole tähän mennessä saanut karkkia, niin en todellakaan opettaisi häntä siihen nyt. Kun lapsi siirtyy takaisin kotiinsa voi seurauksena olla sekä lapsen ja vanhemman välisiä ongelmia kun sitä karkkia ei koko ajan saakaan, että vanhempien katkeruus sinulle siitä, että olet opettanut lapsen syömään niin paljon karkkia.