Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat ja muut kasvatuksesta tietävät, help! (Sijoituslapsi, kysymyksiä mm. karkkipäivästä ja rutiineista)
14.08.2016 |
Luokseni on väliaikaisesti sijoitettu ystäväni ala-asteikäinen lapsi, joka on minulle todella tärkeä ja läheinen. Hänen perheessään on viime aikoina ollut vaikeaa ja nyt sosiaalitoimi ja lapsen äiti päätyivät siihen, että lapsi sijoitetaan meille. Olen tästä toki todella hyvilläni, sillä lapsi saa luotani tutun paikan, saa säilyttää tutun ympäristön ja pääsee käymään tuttua lähikouluaan. Muutokset pysyvät niin pieninä kuin mahdollista, ei tarvitse vaihtaa maisemaa tai koulua lainkaan.
Saan tukea sosiaalitoimesta paljonkin ja olen siitä kiitollinen, mutta näin lapsettomana kaipaisin muutamia pieniä vinkkejä käytännön asioihin. Olisi kiva kuulla näkemyksiä näistä asioista. Lapsen äidin kanssa olen toki jutellut, mutta tilanne on nyt se että häntä en viitsisi vaivata ns. turhilla pikkujutuilla, kun elämässä on niin paljon muutakin pohdittavaa. Vähät tapaamiset haluaisin käyttää siihen, että lapsi saa viettää aikaa äitinsä kanssa. Joten, miten teillä toimitaan näissä asioissa?
- Karkkipäivä. Lapsella on aiemmin ollut karkkipäiviä lähinnä satunnaisesti. Olen häneltä itseltään kysellyt, että haluaisiko esimerkiksi tietyn summan jonka saa käyttää karkkiin, haluaisiko että minä ostan herkut... Ei oikein osaa sanoa. Ilmeisesti on syönyt herkkuja aika vähän omassa kodissaan. Mitä teillä on kodeissa todettu toimivimmaksi? Joku summa millä ostaa mitä haluaa, yhteinen kaupassakäynti vai mitä? Vai satunnainen herkuttelu yhdessä silloin tällöin eikä varsinaista karkkipäivää? Tyylillä "katsotaanko tänään leffa, syödään samalla vähän karkkia"?
- Rutiinit: kannattaako ennemmin kellottaa päivät tarkasti vai antaa niiden kulua ajallaan? Koulu alkaa lapsella jälleen huomenna. Olen ajatellut, että koulun jälkeen tulisi välipalalle ja tekemään läksyt. Tekevätkö nykylapset enää niin vai säntäävätkö suoraan leikkeihinsä kavereiden kanssa? Tuleeko läksyjen teosta mitään, jos päästän lapsen leikkimään suoraan koulusta, vai olisiko tämä jopa hyvä pienen "tuulettumisen" kannalta? Itse ehkä ennemmin ajattelen, että selkeä rutiini olisi vaikeassa elämäntilanteessa lapselle parempi.
- Kuinka paljon n. 10-vuotiaat ylipäänsä viettävät aikaa aikuisen kanssa? Olen aika kunnianhimoisesti suunnitellut retkiä ja pyöräreissuja ja peli-iltoja, mutta vievätkö kaverit noin yleensä voiton? Olemme viihtyneet hyvin yhdessä aiemmin ja tavanneet noin kerran viikossa vuosien ajan, usein yökyläillenkin, mutta olenkohan ihan "out" kun arki alkaa? Ajattelin, että lapsi ehkä tarvitsisi enemmän aikuista kaveriksi nyt tällä hetkellä. Haluaisin todella olla lapselle läsnä, nyt hän sitä tarvitsee.
- Peliajat sun muut. Lapsella on älypuhelin, ei tosin ole mitenkään erityisen riippuvainen siitä. Perussääntönä nyt tietysti että yhteistä aikaa ei kuluteta nenä ruudussa, mutta muuten? Olenko kohtuuton, jos passitan lapsen vaikka ilman puhelinta ulos leikkimään tai lätkäisen kouraan vanhan Nokialaisen? En ole mikään kännykkänatsi, mutta haluaisin lapsen leikkivänkin siellä ulkona. Yhteistä tekemistä pyrin järjestämään, ilman puhelimia ja koetan saada lasta liikkumaan.
Kiitos vastauksista... Ajan kanssahan nämä lutviutuisivat itsestään, mutta haluaisin olla mahdollisimman tarkka nyt kun lapsen elämässä on todella vaikeaa. Ehkä tämä on se "ensimmäisen lapsen ongelma", kun kaikki on niin tarkkaa ja kaiken haluaa tehdä hyvin. En ole kauhean kokenut lasten kanssa, mutta ehkä tämä tästä, tuttu ja tärkeä lapsi.
Kommentit (23)
Kiva kuulla, että lapsi on sijoitettu tutun ystävän luokse. Varmasti paljon mukavampaa ja parempi asia lapselle, kuin joku tuntematon perhe tai laitos. Tiedätkö, saako lapsi olla luonasi siihen asti, kun mahdollisesti palaa kotiin? Miten yleensä toimitaan tuollaisissa tilanteissa? Anteeksi, etten osaa ottaa kantaa noihin kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee ongelmaa sinne missä sitä ei ole. Anna puhelimen olla, jos se lapsi ei kaikkea aikaansa vietä sillä. Varmaan jotain yhteistä kivaa, mutta jätä aikaa ystävillekin. Jos karkkipäivää ei ole ollut, ei sitä tarvitse tähän hätään keksiäkään. Rutiinit olisi hyvä pitää samanlaisina, eikä nyt kehittää kaikkea uudelleen sen päälle, että muuttaa kotoa pois vähäksi aikaa.
Hyvin usein lapsilla on esim. lauantaina karkkipäivä, näin meilläkin. Minä usein itse kysyn mitä lapsi haluaa(joku tietty karkkipussi yleensä) ja tuon sen lauantaiksi. Voithan tietty ottaa lapsen mukaankin kauppaan, niin voi siellä miettiä.
Meillä lapsi tulee suoraan koulusta kotiin välipalalle, tekee läksyt ja sitten on vapaata. Joskus tulee kavereita mukana ja tekevät läksyt yhdessä. Sinun kannattaa kysyä tytöltäkin miten on yleensä tehneet ja voitte tehdä jonkin yhteisen sopimuksen miten toimitte. Tuo yhdessä viettoaika riippuu ihan lapsesta, jonka opit ajan myötä, luultavimmin haluaa viettää suht paljon aikaa kanssasi, jos tarvitsee ihan henkistä tukeakin. Jotkut lapset viettävät miltei kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa, toiset taas viihtyvät enemmän kotiympyröissä.
Älypuhelimen käytöstäkin kannattaa keskustella ja tehdä yhteiset säännöt. Minä en ottaisi lapselta puhelinta pois ulos mennessä, se kuuluu niin tiiviinä osana tuon ikäisten lasten sosiaaliseen elämäänkin...on whats appit sun muut.
Tsemppiä paljon! Ihanaa että pystyt ja haluat auttaa tyttöä vaikeassa tilanteessa!
Voi jumankavita! Ongelma karkkipäivästä!! Huolehdi ennemmin, että lapsi saa kunnon ruokaa!!
Tiedätkö mitä? Luulen että pärjäät ihan maalaisjärjellä! Vaikutat erittäin fiksulta, pohdin asioita joita moni biovanhempi ei vaivaudu ajattelenaan.
Katso miten arki teillä sujuu, mitä lapsi haluaa ja mikä sopii sinulle. Kohtuu kaikessa on hyvä motto. Itse kannatan myös lasten kanssa keskustelemista ja yhdessä pohtimista sekä yhteisten pelisääntöjen luomista.
Tsemppiä! Ihanaa että lapsi pääsee tutun ja turvallisen ihmisen luo kun kotona on vaikeaa. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on oleellisinta, että sinun roolisi on tällä hetkellä vanhemman eikä kaverin rooli, mikä lienee selkeä ero myös entiseen. Sinä siis ns. määräät tietyt asiat ja päätät, miten ne tehdään, olet looginen päätöksissäsi ja pysyt niissä. Loppujen lopuksi oikeastaan ihan sama mitä päätät kunhan lapsella on turva siinä, että sinä pysyt - sekä päätöksissä että hänen elämässään.
Noista kysymistäsi asioista MINUN mielipiteeni (sinun mielipiteesi voi olla erilainen):
- Karkki on epäterveellistä, jos lapsi ei ole tähän saakka sitä juuri syönyt, niin älä nyt ihmeessä opeta että sitä syödään enemmän. Minä harrastan palkitsemista muulla kuin ruoalla aina, koska se on terveellisempää. Ja jos herkkuja pitää joskus syödä, niin niitä on myös terveellisiä.
- Rutiinien tärkeys riippuu lapsesta. Jotain rutiineja pitää olla, mutta riippuu ihan lapsesta kuinka paljon, tee niin kuin hyvältä tuntuu
- Kavereiden tärkeydenkin näkee ajan kanssa. Ole käytettävissä ja kiinnostunut tutustumaan lapsen kavereihin ja heidän vanhempiinsa. Ole tietoinen missä lapsi liikkuu ja kenen kanssa. Rohkaise lasta tuomaan kavereita kotiin. Lähde lapsen ja kavereiden kanssa leffaan, konserttiin, peliin, ym.
- Ole varovainen tuon älypuhelimen kanssa, älä ole liian tiukka, mutta ole kiinnostunut. Lähtekää vaikka pyydystämään Pokemoneja yhdessä. Kännykän voi ottaa pois esim. nukkumaan mennessä ja muuhun käyttöön tehdä sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan, mutta kovin herkästi en ottaisi puhelinta kokonaan pois tai vaihtaisi vanhanaikaiseen luuriin. Lapsi voi suuttua liikaa tai kaverit kiusata...
t. Kolmen 10-17-vuotiaan äiti
Minä haluan itse että se puhelin on mukana ihan siksi että saan sen lapsen kiinni. Ja että he voi soittaa minulle. Se myös tuo lapselle turvaa, kun aikuinen on vain soiton päässä. Usein lähetellään myös hölmöjä viestejä ja tilannetiedootutuksia ja koirien kuvia.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos viettäisitte joka lauantai leffaillan ja tekisitte yhdessä jotain naposteltavaa tai jos kävisitte joka lauantai yhdessä uimassa ja uimahallin kahviosta nappaisitte jotain pientä? 5€ viikkorahaa voisi myös olla kiva niin saisi käydä kavereiden kanssa vaikka elokuvissa tai hesburgerilla välillä. Läksyt kannattaa tehdä ennen kuin lähtee kavereiden kanssa ulos. Päivän antaisin muuten mennä omalla painollaan mutta välipala koulusta tullessa ja ruoka-ajan sopisin ennen kuin lähtee kavereille tai harrastuksiin. Tuohon on vaikea sanoa mitään paljonko hän haluaa viettää aikaa kanssasi mutta kysymällähän se selviää ja älä ota itseesi jos hän mielummin menee kaverin luo. Puhelimella, tietokoneella yms oloa en alkaisi rajottamaan ellei lapsi olisi kokoajan kiinni niissä :)
Ja yöksi pois. Toiseen huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, todella hienoa että haluat ja kykenet kantamaan vastuun tästä lapsesta! Hän on onnekas, kun hänellä on sinut.
Itselläni on esikoinen vasta tulossa, mutta minulla on suunnilleen ystäväsi lapsen ikäisiä kummi- ja tukilapsia, joten vastaan tältä pohjalta (ja sosiaalityön opiskelijana).
- Jos lapsi ei ole tottunut karkkipäivään eikä odota sitä, en tekisi asiasta suurta numeroa mihinkään suuntaan. Ehkä tuo "Katsotaan välillä leffa ja ostetaan karkkia"-malli toimisi parhaiten, tai sitten vaan ostat lapselle karkkia samalla kun itsellesi, jos itse syöt. Mutta asia ei ole iso eikä voi mennä pahasti pieleen, jos lapsi ei nyt joka päivä ala karkkia ahmimaan.
- Rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta uudessa tilanteessa, ja mielestäni koulun jälkeen välipalalle ja läksyjä tekemään tuleminen on oikein hyvä idea. En tiedä mikä tilanne lapsen kotona on ollut, mutta etenkin jos ruokailut eivät ole olleet säännöllisiä ja riittäviä, on tärkeää että ne olisivat sitä nyt. Mutta minkään säännön ei ehkä tarvitsisi olla aivan kiveen hakattu, eli jos joskus halut tuosta joustaa niin ihan okei.
- Riippuu kymmenvuotiaasta. Toisilla on paljon kavereita, toisilla ei. Kaverisuhteet ovat tärkeitä ja niitä kannattaa ehdottomasti tukea, mutta ongelmallisesta kodista tullut lapsi todennäköisesti tarvitsee ja kaipaa myös nimenomaan aikuisen läsnäoloa. Nyt kun lapsi asuu luonasi, niin rauhallinen, rento oleilu yhdessä kotona on ehkä tärkeämpää kuin aktiviteetit, koska koti on paikka jossa lapsi lepää, rentoutuu ja kokee olevansa turvassa. Mahdolliselle oireilulle aiemmasta kotitilanteesta, lapsen pahalle mielelle ja kiukuttelulle kannattaa myös varata aikaa. Ei haittaa vaikka suunnitelmat eivät aina (tai koskaan) toteutuisi.
- Yöksi puhelin pois, että saa nukuttua. Päivisin on mielestäni tärkeämpää, mitä lapsi puhelimella tekee, kuin kuinka paljon hän sillä on. Esimerkiksi WhatsApp ja PokemonGo voivat olla tuon ikäisille jo tosi tärkeitä ja aitoja sosiaalisen kanssakäymisen muotoja, ja pokemoneja metsästäessä tulee myös liikuttua. Nykylapset ovat aika paljon puhelimella, enkä tuntisi asiasta syyllisyyttä niin kauan kun teette yhdessä muutakin. Lapsen omia mielipiteitä ja tarpeita kannattaa kuunnella tässä ihan niin kuin kaikessa muussakin.
Tosi järkevällä asenteella olet tähän hommaan lähdössä. Onnea matkaan! <3
Anna lapsen ottaa kaveri mukaan niille suunnittelemillesi retkille. Näin tutustut lapsen kavereihin ja tuet lasta kaverisuhteiden ylläpidossa. Lapset tykkäävät retkeillä toistensa perheiden kanssa!
Äläkä opeta ylenmääräiseen karkinsyöntiin. Syökää pikkuporkkanoita ja ruissipsejä sitä leffaa katsoessa jne. Nykylapset saa karkkia ihan liikaa joka paikasta. Kannattaa kiinnittää tähän huomiota.
Pärjäät ihan hyvin, luota itseesi ja tee niinkuin hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin kännykkäasian olla, jos ei kerran käytä sitä koko ajan. Koulupäivän ohjelman voisitte yhdessä sopia, jotkut lapset tykkää jäädä koulun jälkeen kavereiden kanssa hetkeksi ulos, koska iltaisin monilla on harrastuksia ja sitten ei välttämättä enää ehdi. Karkkipäivä voi hyvin olla kerran viikossa tai satunnaisesti, silläkään ei ole väliä jos lapsi ei ole tottunut aiemminkaan syömään karkkia usein. Aikuisen kanssa on hyvä viettää aikaa päivittäin, mutta se voi olla myös ruuanlaittoa yhdessä, kauppareissuja jne.
Samaa toistan kuin ylemmätkin, eli hyvin se menee ja luota itseesi.
Jonkinlainen rutiini päivän kulussa luo tosiaan turvaa. Se, kuinka tiukat säännöt ja rutiinit lapsi tarvitsee, riippuu lapsesta. Toiset tarvitsevat tiukan nukkumaanmenoajan ja tiukan rytmin, toiset voivat vaivattomammin valvoa viikonloppuna vähän pitempään ja palata ongelmitta arkirytmiin. Vähän sama juttu kaiken suhteen: läksyjentekoajan, karkkipäivän, peliajan jne. suhteen.
Kuuntele lasta ja mitä hän kaipaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Karkkipäivä.
- anna lapselle lauantaina vaikka 5€ käteen ja käske lähikauppaan karkkiostoksille. 10v. on jo niin iso että pitäisi hanskata kaupassakäynnit ja saa sellaisen olon että on iso ja vastuullinen kun osaa ihan itse. Tällaiset pienet rahankäyttöharjoitukset on hyödyllisiä monessa suhteessa, hahmottaa rahan arvoa jne, pientä päässälaskua kun miettii mitä rahalla saa. Lisäksi monella 10-veellä on viikkoraha, ei tule kiusatuksi koulussa "mitä, etsä saa rahaa ja sun mutsi ostaa sulle karkit? Hahahahaaa" lapset on ilkeitä, oikeasti. Yritä ettei lapsi poikkeaisi joukosta ihan kamalasti.
- Rutiinit:
- etkö sä ole itse töissä kun lapsi pääsee koulusta? Päästä nyt ihmeessä lapsi suoraan koulusta kavereille, sanot jonkun ajan vaikka klo 18 milloin oltava kotona iltaruoalla ja teette sen jälkeen läksyt. Kotiin tuleminen suoraan koulusta tuhoaa lapsiparan sosiaalisen elämän, oikeasti. Pyydät vaan whatsappaamaan sulle minne meni, "Nicolla" on ihan riittävä. Liika kellotus tappaa kaiken kivan elämästä. Se ei ole 2v vaan jo iso :)
- Kuinka paljon n. 10-vuotiaat ylipäänsä viettävät aikaa aikuisen kanssa?
- ole paikalla mutta älä tuputa seuraasi. Itse huudan iloisena "meen pyörälenkille"! Joskus joku singahtaa samantien messiin (on aikuista vailla) joskus huoneista kuuluu vaimeaa mutinaa jonka tulkitsen "ok ei kiitos" ja menen yksin. Lenkillä olen hiljaa ja KUUNTELEN, yleensä muksu kertoo asioistaan itse. Jos ei, EI saa udella. Älä kerro omia esim. työjuttuja, lapsi ei ole terapeuttisi. Sinä olet häntä varten, hän ei sinua.
Älä pety jos lapsi hengaa ennemmin kavereiden kuin sinun kanssa. Hän ei ole koulutettu apina vaan ihminen jolla on oma elämä. Kaverit menee kaiken edelle, jos ei, joku on vialla (on kiusattu, ulkopuolinen). Joskus pentu seuraa kuin varjo ja roikkuu kuin iilimato, antaa sen sillon tehdä niin, se on joku kausi.
- Peliajat sun muut.
- jos lapsella ei ole peliongelmaa niin älä kehitä sellaista. Nyt on 2016, lasta ei voi eikä saa laittaa ilman puhelinta ulos ihan jo pelkästään lapsen oman turvallisuuden vuoksi jossain suurkaupungissa. Jos haluat että se liikkuu niin vie se harrastukseen, kysy mtä sen bestikset harrastaa, jos esim. Jalkapalloa niin yritä saada muksu samaan joukkueeseen. Yksi harrastus on ihan kohtuuden rajoissa 10-veelle, varsinkin jos siellä on ne kaverit. Möllöttäessäsi katsomassa jotain niitten matsia on oiva tilaisuus tavata myös muiden ladten vanhempia. Keskustelua saat hyvin aikaan kun heität vaikka " monelta teidän Nico menee nukkumaan? Mä yritän saada Micon aina yhdeksältä nukkumaan".
Ainoa missä kandee olla natsi on nukkumaanmenoaika, se luo lapselle turvallisuudentunnetta. Älä kysy miksi, en tiedä. Laajojen ihmiskokeiden tulos :D ilmeisesti koulussa vertaillaan mikä on nukkumaanmenoaika ja paljon on viikkoraha, nämä luvut on siis lapsella oltava. Jos aikuinen ei niitä tarjoa niin se keksii ne hätäpäissään päästään (joo klo 23 ja 100€)
Ylipäätään relaa, tämä ei ole suoritus eikä kilpailu. Riittää kun olet olemassa! Teet hienoa työtä. Kotityöt puuttui tuosta, tuon ikäiset tekee niitä (vielä, ei enää parin vuoden päästä :D) ihan himona kun vaan jaksat näyttää että kas näin keitetään perunat ja noin sä kuuraat vessan. Siitä on paljon apuakin jos saat nakitettua jonkun homman muksulle.
- viiden kouluikäisen äiti + tukivanhempi, ollut töissä pk:ssa ja koulussa
Edellä tuli tuosta läsnäolosta. Meillä toimii se että olen saatavilla. Siis niin että jos ja kun lapsi/teini haluaa jutella, olen siinä. En kysele tai tivaa. Koulusta tullessa molemmat sanoo vaan että ihan kiva koulupäivä. Eli viestitän että olen saatavilla, mutten tunge itseäni.
Jos lapsi tuntuu pohtivan tapahtumia, suosittelen vanhaa kunnon päiväkirjaa! Ja sitähän ei sitten aikuinen saa lukea!
2
Vierailija kirjoitti:
Voi jumankavita! Ongelma karkkipäivästä!! Huolehdi ennemmin, että lapsi saa kunnon ruokaa!!
Nämä tulkinnat ja rivien välistä olemattomien lukemiset ovat uskomattomia!
Eiköhän se kunnon ruoka ole itsestäänselvyys jonka kanssa ap:lla ei ole epävarmuutta. Nuo ovat niitä ns ekstra-asioita perusjuttujen päälle joihin tunnollisena ja välittävänä ihmisenä hän kyselee neuvoja.
Edellisellä sivun viimeinen ei taida paljoa tietää sijoituslapsista :D Vai ihan JALKAPALLOA. Siis niillä minimielareilla? Ne hädin tuskin kattavat lapsen ruuan, hygienian ja vaatteet! Ihan kuin joku alkaisi kaverin lapselle kustantamaan satojen eurojen harrastuksen, vieläpä kun kyse on lyhytaikaisesta sijoituksesta (eikö siinä ole rajana 6kk?). Just joo.
Ja ei, sitä sijoituslasta ei voi kohdella kuin omaa. Se tilanne on muutenkin lapselle outo, eikä siinä helpota jos sijaishuoltaja alkaa leikkiä äitiä. Lapsi tarvitsee ihan vaan tutun ja turvallisen aikuisen. Sillä on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Edellisellä sivun viimeinen ei taida paljoa tietää sijoituslapsista :D Vai ihan JALKAPALLOA. Siis niillä minimielareilla? Ne hädin tuskin kattavat lapsen ruuan, hygienian ja vaatteet! Ihan kuin joku alkaisi kaverin lapselle kustantamaan satojen eurojen harrastuksen, vieläpä kun kyse on lyhytaikaisesta sijoituksesta (eikö siinä ole rajana 6kk?). Just joo.
Ja ei, sitä sijoituslasta ei voi kohdella kuin omaa. Se tilanne on muutenkin lapselle outo, eikä siinä helpota jos sijaishuoltaja alkaa leikkiä äitiä. Lapsi tarvitsee ihan vaan tutun ja turvallisen aikuisen. Sillä on jo äiti.
No esim meidän mökkikunnassa on ilmaista futista joka keskiviikko.
Kannatan säännöllistä struktuuria. Aikuinen päättää esim. karkkipäivästä, peliajoista ja kotiintulosta. Lapsen kanssa voi neuvotella yksityiskohdista. Kuulostaa kuitenkin siltä, että lapsi tarvitsee nimenomaan turvallisen ja jämptin kehyksen (kun vastaa "emmätiedä...") joten tarjoa se hänelle.
Aikuinen ei ole out vaikka päättäisikin että tänään lapsi ei mene kaverille vaan kanssasi uimaan. Vaikka menisi kavereille, koulusta ensin kotiin näyttämään naamansa, symään ja tekemään läksyt. Illalla niin ajoissa kotiin että ehtii tehdä iltapuuhat ennen kuin on aivan väsynyt.
Katsot miten homma lähtee. Meillä ei oel ikinä ollut karkkipäiviä, iltapäivisin on priorisoitu kaverit, läksyt kyllä ehtii. Kännykkä ehdottomasti uloskin mukaan. Luulen että hän kaipaa ennen kaikkea turvaa ja rakkautta, ei niinkään kaveria. Jos esim pystyt tekemään omaan makkariisi jonkin pesäpaikan johon voi tulla öisin, se saattaa toimia...
T. Kahden adolapsen äiti