Onko tyhmää irtisanoutua vakipaikasta ja mennä toiseen, määräaikaiseen työhön? En kestä enää tätä nykyistä työtä!

kyllä olisi, ja tiedät sen hyvin itsekin.

Itse tein noin, mutta silloin ei ollut perhettä tms, että olisi kovasti pitänyt stressata raha-asioita, jos määräaikainen ei jatkuisikaan. Eli itse tiedät oman tilanteesi ja millaisen riskin pystyt ottamaan.

Mutta jos ihan työasiana ajattelee, niin ehdottomasti kannatti vaihtaa inhottu vakituinen työ mieluisaan määräaikaiseen.

kike79.. kirjoitti:

kyllä olisi, ja tiedät sen hyvin itsekin.

No tämä se vasta typerä vastaus oli. Voisitko hieman perustella edes?

Kannattaa lähteä! Stressi on yksi haitallisimpia asioita ihmisen terveydelle ja elämänlaadulle.

Itse lähtisin nykyisestä määräaikaiseenkin. Mulla ei nyt niin stressaava työ itsessään ole, enemmänkin on pulaa työtehtävistä. Mutta työmatka on pitkä. Tee päätös omantunnon mukaan. Kirjoitat että määräaikaisuuksia, eli jos niitä voisi olla enemmänkin, niin sitten harkitsisin. Määräaikaisuudet voivat poikia pitemmänkin ajan. Itselle on kuuden viikonmäärä aika poikinut vakituisen työn aikoinaan. Tästä on tosin kauan. 

Mikään työ tai palkka ei ole sen arvoista, että kannattaisi menettää mielenterveytensä.

Suomessa tuollaisten ratkaisujen tekeminen on tosi vaikeaa. Kylmä ja kallis maa jossa eläminen maksaa paljon, huonot ajat ollut pitkään taloudessa, protestanttinen työ- ja elämänn etiikka että kärsimystä täällä on oltava ja kestettävä kaikki... Työpaikan vaihtaminen muuten kuin pakon edessä on ylipäätään hirveä ihmetyksen aihe, ja perusteltavissa ainoastaan korkeammalla palkalla. Viime vuosien oravanpyörästä hyppäämiset ja downshiftaamiset sentään antavat merkkejä että muunkinlaisia ratkaisuja voi tehdä, vaikka moni niitä edelleen ihmettelee. Alankin vaihto alkaa olla normaalia, koska moni työtön ei ole entiseltä alaltaan enää uutta paikkaa saanut, tai aina edes halunnut juurikin sen stressin ja uupumuksen takia mikä siellä aiheutui.

Millä tavalla ja milloin miehesi soppari on poikki - saatko odotettua tiedon hänen jatkostaan ennen kuin hakeudut uuteen työhön? Ja se toki suoraan vaihtamalla eli irtisanoudut vanhasta vasta kun löydät ja saat tarpeeksi hyvän työpaikan. Sitä odotellessa yritä säästää pahan päivän varalle . Eli toisin sanoen yritä hallita tuota työpaikan ja alan vaihdon riskejä mahdollisimman hyvin etukäteen. Niin sinulla ja miehelläsikin voi olla varmempi olo asiasta ja pystyt myös tarvittaessa tyynnyttelemään mahdollisesti huolestuneita läheisiä.

Mä tein niin pitkäaikaisen vakkarityön suhteen. Olin aivan loppuunpalanut ja kävin terapeutillekin asiaa purkamassa. Sain onneksi sitten muualta ensin puolen vuoden määräaikaisuuden, jonka jälkeen se on jatkunut aina vuoden kerrallaan. Päivääkään en ole katunut, elin kuin sumussa sen kamalimman ajan entisessä työssä. Nyt nautin elämästä joka päivä. Ja aikaa on kulunut jo 7 vuotta tuosta.

Mielenterveys on kaikkein tärkeintä. Sitä ei kannata menettää työn takia.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla ja milloin miehesi soppari on poikki - saatko odotettua tiedon hänen jatkostaan ennen kuin hakeudut uuteen työhön? Ja se toki suoraan vaihtamalla eli irtisanoudut vanhasta vasta kun löydät ja saat tarpeeksi hyvän työpaikan. Sitä odotellessa yritä säästää pahan päivän varalle . Eli toisin sanoen yritä hallita tuota työpaikan ja alan vaihdon riskejä mahdollisimman hyvin etukäteen. Niin sinulla ja miehelläsikin voi olla varmempi olo asiasta ja pystyt myös tarvittaessa tyynnyttelemään mahdollisesti huolestuneita läheisiä.

Miehelläni on määräaikainen sopimus, joka loppuu parin kuukauden kuluttua. Voin toki odottaa siihen saakka, että tiedän miten siinä käy ja tietenkään en aio irtisanoutua ennen kuin saan uuden työn. Olen miettinyt tätä jo pitkään. Työ tuntuu vievän kaiken energian ja pelottaa, että kohta se imee minusta kaiken jaksamisen niin että en enää jaksa edes hakea uutta työtä.

ap

Anna mennä vaan, elät vain kerran! Mielentila kohenee ja elämänlaatu paranee. Nämä ketkä sanoo ettei kannata on myös niitä jotka sanoisi ne "tosi lohduttavat" sanat "hyvä että on edes töitä " - ei ole, jos joka päivä tekee mieli ampua aivot pihalle !!!

Lähde. Itse elin kymmenen vuotta pimeässä tunnelissa työn vuoksi. Palkka oli ok, ja siinä ne hyvät puolet olikin. Olin aivan loppu ja stressaantunut, vailla mitään sosiaalista elämää kiitos vuorotyön työaikojen, parisuhde ja lapset kärsivät ohellani. Nyt vasta tajuan, kuinka heitin elämääni hukkaan nuo vuodet. Kiitos verotuksen progression, en edes hävinnyt kovin rahallisesti vaihtaessani työn leppoisampaan päivätyöhön. Ehdin jopa nauttia elämästäni nyt, kun energiaa riittää muuhunkin kuin työntekoon. Olen joka päivä kiitollinen, että uskalsin tuon ratkaisun tehdä!

Mitä sinä täällä oudoilta ihmisltä kyselet henkilökohtaisista asioistasi?  Kysy mieheltäsi, koska hän se kuitenkin joutuu sinut elättämään jos irtisanoudut ja kun määräaikainen työ loppuu.  Sopiiko hänelle?  Onko ok, että ei niinku stressais tämä?    Onko velkoja?