Nukuitteko öisinlapsivuodeosastolla vauva kainalossa vai annoitteko olla myös siinä vauvasängyssä?

Nukkui omassa sängyssä ja ekan yön vauvalassa.

Jos se nukkuu hyvin siinä sängyssä, ni antaisin nukkua ja koittaisin itsekin saada levättyä. Pidät sit päivällä / hereillä mahd. paljon sylissä.

Mä pelkäsin kans, että vauva tippuu, kun ne oli niin kamalan kapeat sängyt! Kotona sit nukkui meidän välissä, vaikka sairaalassa kans pelkäsin ajatusta, että käännyn päälle unissani, tai mies...

Kääk mikä yhteenkirjoitusvirhe tuli otsikkoon..

Ap

Vieressä oli koko ajan. Eipä paljon tullut kyllä itse nukuttua. Olisin ehkä siirtänyt vauvan hetkeksi yöllä omaan petiin jos olisin pystynyt. Sektiohaava oli kipeä joten makoilin kyljellään vauva vieressä..olisihan joku hänet sinne omaan voinut laittaa, mutta koin helpompana että vauva on ihan lähellä jos/kun rupeaa itkemään.

Vauva kainalossa perhehuoneessa 😊 nelisen yötä.

Nukutin vauvan vauvansängyssä ja koin sen ikäväksi. Olisin halunnut pitää koko ajan vieressä. En kuitenkaan pystynyt nukkumaan vauvan kanssa, koska pelkäsin samaa kuin sinäkin. Kotona vauva sitten nukkui aina vieressä.

Nukkuminen on tärkeää, että toivut synnytyksestä. Onnea pikkuisesta!

Vauva nukahti vain tissille, tai ehkä olisi nukahtanut sänkyynkin mutta ei ollut sydäntä antaa huutaa kunnes olis nukahtanut jiten nukkui sitten vierelläni koska heräsi jos yritin siirtää omaan sänkyyn.

Sama tarina kolmen kanssa.

En saanut yhtään nukuttua, kun vauva oli siinä omassa sängyssään, otin viereen. Siitä lähtien ollaan vierekkäin nukuttu, ja nukutaan vieläkin, lapsi täyttää kohta kolme.. 😅

Sain vauvan 3kk sitten. Sitä edellisen sain 7 vuotta sitten. Tänä aikana oli tapahtunut iso muutos tuossa asiassa. Edellisellä kerralla vierustoveria moitittiin, kun oli nukahtanut vauva vieressään. Nyt sitten oli hyvä pitää mahdollisimman paljon ihokontaktissa yms. että maito nousisi. Olen huonouninen ja sairaalassa on muutenkin vaikea nukkua. Aluksi pidin vauvaa päivällä paljon vieressä mutta laitoin sänkyyn, kun haluisin itse nukkua. Vauvallani todettiin kuiten kun alhainen verensokeri ja olin hänestä sen verran huolissani, että loppuajan nukuin ihme mutkalla siinä kapealla sängyllä hänen kanssaan. Sanoisin, että jos vauva nukkuu hyvin omassa sängyssään niin maksimoi omat unesi ja nuku yksin. Päivällä ehtii kyllä sylitellä ja pitää ihokontaktissa. Onnea vauvasta! <3

Mulla nukku molemmat joko mahan päällä tai kainalossa. Muutenkin ollaan suosittu perhepetiä 2-vuotiaaksi asti. Pistät sen muksun vaan sinne koppaan, koska sunkin on pakko levätä. Ei sitä vauvaa tarvitse pitää vieressä koko ajan :)

Mulle hoitsut sanoi aikanaan, kun itse muetin samaa, että äiti kyllä vaistoaa lapsen läsnäolon unissaankin :) nukuin siis vauva kainalosaa ja kotonakin meillä oli pitkään perhepeti.

Vieressä nukkui koko ajan:)

Rehellisesti sanottuna en muista, kummassa minun vauvani ne pienet hetket öisin sairaalassa nukkui. Kertoo jotakin siitä, miten totaalisen uupunut olin silloin pitkän ja vaikean synnytyksen ja useamman valvotun yön jälkeen. Onneksi en tuolloin tiennyt miten monta kuukautta huonosti nukuttuja öitä olikaan vielä luvassa, heh...

Täällä kans viekussa ollut kaksi vaavia. Rullasin lakanoista/peitoista siihe onnettoman sängyn laidan viereen vielä tukkeeksi ja myös pehmusteeksi jotta ei pääse mitenkään tippumaan tai sattumaan vaavia.

Meillä on aina nukkunut sairaalasta lähtien omassa sängyssään jossa myös hyvin mielellään aina nukkunutkin. Ollaan tosi levottomia nukkujia molemmat minä ja mies parempi niin. Ja voin sanoa että syliä ja rakkautta ei ole vailla ollut koskaan todellakaan ja sen lapsi tietää :)

Mulla oli ainakin sängyssä nostettavat laidat. Vetäisin ne ylös, kun nukuin vauvan kanssa niin ei tarvinnut pelätä vauvan putoamista.

Sängyssään. Ekan yön olin letkuissa, toisena yönä lapsi oli jo lastensairaalassa, sitten oli osastolla mun kanssa 3 päivä, mutta halusivat pitää kaksi ekaa yötä tarkkailussa kätilöiden huoneessa osastolla. Viimeisen yön oli mun huoneessa, mutta sängysään. Kotona nukkui meidän välissä.

Omassa sängyssä nukkui vauva, ja kotonakin yritin pitkään samaa, mutta ikään kuin vahingossa lipsuttiin perhepetiin. Oli yöllä niin väsynyt, kun vauva heräsi ja halusi rinnalle, etten jaksanut enää siirtää häntä omaan sänkyyn, joten oli vain helpompaa antaa hänen nukkua minun vieressäni. Sitten siitä tuli tapa eikä hän nukkunut omassa sängyssään enää lainkaan. Vaikka läheisyys sinällään olikin ihanaa, en pitänyt siitä, että olin niin sidottu vauvaan nukkuessanikin enkä nukkunut juurikaan hyvin moneen kuukauteen. Heräsin jokaiseen äännähdykseen ja kyljenkääntöön. Kun puolivuotiaana aloimme pitää unikoulua ja totuttamaan vauvaa omassa sängyssä nukkumiseen, unenlaatuni parani huomattavasti. Joten perhepeti on toki läheisyyttä kaipaavalle ihana asia, minun juttuni se ei ollut. Lapseni saa varmasti tarpeeksi läheisyyttä päivisin, lähes aina kun haluaa. Joten älä pode huonoa omaatuntoa erillään nukkumisesta. Oma jaksaminenkin on tärkeää ja lepo.

Vieressä kummatkin ja nyt keväällä Jorvissa ainakin ohjeistettiin jatkuvaan ihokontaktiin eli myös nukkumaan vauvan kanssa. Itse olen huomannut, että ei todellakaan ole vaaraa kääntyä vauvan päälle, vauvan kyllä vaistoaa siinä vieressä. Mä oon jopa herännyt täydestä unesta nostamaan käden vauvan suojaksi, kun mies tuli mua herättämään ja ojentautui mua kohti sieltä vauvan puolelta.

Esikoisen kanssa sattui sellainen yöhoitaja, joka kierroksellaan nosti vauvan pois vierestä ja omaan sänkyyn. Säpsähdin aina hereille, kun vauva oli hävinnyt, se oli kauhea tunne.

2 ja 5v myöhemmin hoitajat antoivat vauvojen nukkua vieressä. En sitten tiedä, oliko se vain se yksi hoitaja, jolla oli tuollainen tapa, vai tuliko vuosien varrella joku muutos yleisiin suosituksiin? Tykkäsin siis pitää vieressä, kopassa silloin kun itse söin tai kävin veskissä ja suihkussa.