Nukuitteko öisinlapsivuodeosastolla vauva kainalossa vai annoitteko olla myös siinä vauvasängyssä?

Sairaalan kapeassa sängyssä en olisi osannut enkä halunnut nukkua vauva vieressäni. Kuopus meni hoitajille ensimmäiseksi yöksi, jotta sain edes vähän nukuttua. Esikoinenkin nukkui omassa sängyssä, vaikka meillä oli sairaalassa perhehuone.

Vierailija kirjoitti:

Omassa sängyssä nukkui vauva, ja kotonakin yritin pitkään samaa, mutta ikään kuin vahingossa lipsuttiin perhepetiin. Oli yöllä niin väsynyt, kun vauva heräsi ja halusi rinnalle, etten jaksanut enää siirtää häntä omaan sänkyyn, joten oli vain helpompaa antaa hänen nukkua minun vieressäni. Sitten siitä tuli tapa eikä hän nukkunut omassa sängyssään enää lainkaan. Vaikka läheisyys sinällään olikin ihanaa, en pitänyt siitä, että olin niin sidottu vauvaan nukkuessanikin enkä nukkunut juurikaan hyvin moneen kuukauteen. Heräsin jokaiseen äännähdykseen ja kyljenkääntöön. Kun puolivuotiaana aloimme pitää unikoulua ja totuttamaan vauvaa omassa sängyssä nukkumiseen, unenlaatuni parani huomattavasti. Joten perhepeti on toki läheisyyttä kaipaavalle ihana asia, minun juttuni se ei ollut. Lapseni saa varmasti tarpeeksi läheisyyttä päivisin, lähes aina kun haluaa. Joten älä pode huonoa omaatuntoa erillään nukkumisesta. Oma jaksaminenkin on tärkeää ja lepo.

Vauvan näkökulmasta vieresä nukkumisen tarpeessa on kyse eloonjäämisvietistä, ei pelkästä läheisyyden/hellyydenkaipuusta. Vauva ei selviä hengissä yksinään ilman hoivaa, joten on ihan vauvan vietteihin koodattu tarve pitää hoitaja ja ruokkija lähellä. Kyse on siis turvassa olemisesta ja hengissä säilymisestä, joten ei ole ihme, että vauva suosii vieressä nukkumista.

Ainiin olis pitänyt vielä lisätä, että mulla on monen päivän ummetus ja sektiohaava niin vatsa on iso kipeä pallo :/ En pysty maata kyljelläni ja sängystä ylösnouseminen on kamalaa.

Ap

Vauva vauvansängyssä, kenenkään etu ei ole zombieäiti.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin olis pitänyt vielä lisätä, että mulla on monen päivän ummetus ja sektiohaava niin vatsa on iso kipeä pallo :/ En pysty maata kyljelläni ja sängystä ylösnouseminen on kamalaa.

Ap

Olrtko kertonut tuon hoitohenkilökunalle ja millaista apua olet saanut. Luulisi siellä olevan lääkkeet sekä kipuun että ummetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa sängyssä nukkui vauva, ja kotonakin yritin pitkään samaa, mutta ikään kuin vahingossa lipsuttiin perhepetiin. Oli yöllä niin väsynyt, kun vauva heräsi ja halusi rinnalle, etten jaksanut enää siirtää häntä omaan sänkyyn, joten oli vain helpompaa antaa hänen nukkua minun vieressäni. Sitten siitä tuli tapa eikä hän nukkunut omassa sängyssään enää lainkaan. Vaikka läheisyys sinällään olikin ihanaa, en pitänyt siitä, että olin niin sidottu vauvaan nukkuessanikin enkä nukkunut juurikaan hyvin moneen kuukauteen. Heräsin jokaiseen äännähdykseen ja kyljenkääntöön. Kun puolivuotiaana aloimme pitää unikoulua ja totuttamaan vauvaa omassa sängyssä nukkumiseen, unenlaatuni parani huomattavasti. Joten perhepeti on toki läheisyyttä kaipaavalle ihana asia, minun juttuni se ei ollut. Lapseni saa varmasti tarpeeksi läheisyyttä päivisin, lähes aina kun haluaa. Joten älä pode huonoa omaatuntoa erillään nukkumisesta. Oma jaksaminenkin on tärkeää ja lepo.

Vauvan näkökulmasta vieresä nukkumisen tarpeessa on kyse eloonjäämisvietistä, ei pelkästä läheisyyden/hellyydenkaipuusta. Vauva ei selviä hengissä yksinään ilman hoivaa, joten on ihan vauvan vietteihin koodattu tarve pitää hoitaja ja ruokkija lähellä. Kyse on siis turvassa olemisesta ja hengissä säilymisestä, joten ei ole ihme, että vauva suosii vieressä nukkumista.

Aikuinen ei kestä vuorokausia ilman unta. Meillä vauva nukkui vieressä omassa sängyssään. Heräsi öisin syömään pitkälle yli 1 vuotiaaksi.

Lapsi omassa sängyssä, kun ekana päivänä olin päivällä torkahtanut ja kierähtänyt niin, että lapsen kasvot peittyivät. Kätilö onneksi herätti.

Sen jälkeen lapsi on koko tähänastisen ikänsä nukkunut omassa pinnasängyssään, joka on kiinni meidän sängyssä.

Perhepetiähän ei suositella päihteiden vaikutuksen alaisille eikä hyvin väsyneille, synnytyksen jälkeen (olin saanut morfiinia) olin kumpaakin.

Nukkui vähän aikaa omassa sängyssään mutta tuntui kamalalta laittaa vastasyntynyt omaan sänkyynsä ja itse hyppäsin hereille jatkuvasti tarkistamaan että vauva nyt varmasti nukkuu. Seuraavaksi yöksi otin sitten viereen ja kotona nukkui jonkun aikaa pinnasängyssä mutta väsyin siihen jatkuvaan nosteluun edestakaisin, niin otin viereen. Tai oikeastaan vauva nukkui ylempänä niin että meidät päät oli vauvan polvien tasolla, että ei kumpikaan vahingossa kääntyisi päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ainakin sängyssä nostettavat laidat. Vetäisin ne ylös, kun nukuin vauvan kanssa niin ei tarvinnut pelätä vauvan putoamista.

Mun sängyssä ne laidat ei olleet umpinaisia, vaan siinä oli sellainen vauvanmentävä aukko niiden kaiteiden välissä. Nukuttiin osin vauva vieressä ja osin omassa sängyssä.

Annoin vauvan aina vauvalaan tai kansliaan yöksi, jotta sain itse levättyä sektioiden jälkeen. Toivat kuivitetun vauvan syömään yöllä. Aamuyöllä vauva jäi sitten viereeni päiväksi. Näin toimin joka kerta, takana 4 synnytystä. Kotona ehti sitten hypätä yölläkin tarvittaessa.

Esikoinen oli viikon sairaalahoidossa ja vain yhden yön perhehuoneessa sen jälkeen kanssamme. Silloin taisi nukkua vieressä.

Kakkonen oli onneksi paremmilla unenlahjoilla varustettu ja synnyttyään nukkuin noin 4 tunnin pätkiä. Annoin olla siinä vauvasängyssä, koska niin sain itse paremmin nukuttua. Muistan vain sen ihmetyksen siitä, että vauva tosiaan antoi äidinkin nukkua.

Meidän vauva ei suostunut olemaan hetkeäkään siinä muovikipossa. Samalla sekunnilla alkoi huuto kun siihen laittoi. Ei siinä muu auttanut kuin nukkua siinä superkapealla ja epämukavalla sängyllä vierekkäin. Kotona oltiin perhepedissä ensimmäiset 3kk kun ajattelin ettei yksin nukkumisesta tulisi mitään. Sitten kokeiltiin, ja lähtikin sujumaan hyvin. :) Sekä vauvan että mun unenlaatu parani, kun ei tarvinnut herätä joka kääntyilyyn yms ähinään. En käsitä kuinka jotkut jaksaa jatkaa perhepetiä monta vuotta. Aika hirveät univelat olisi jos pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle hoitsut sanoi aikanaan, kun itse muetin samaa, että äiti kyllä vaistoaa lapsen läsnäolon unissaankin :) nukuin siis vauva kainalosaa ja kotonakin meillä oli pitkään perhepeti.

Minä en allekirjoita tätä. Lähipiirissä on tapahtunut äidin unissaan, todella väsyneenä lapsen päälle kierähtäminen. Todella väsyneenä ei tosiaan aina vaistoa unissaan.