Haluaisitko, että kehitysarvioita työkseen tekevä kaveri kertoisi, että lapsesi ei kehity normaalisti?

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se kysymys oikeastaan otsikossa. Kehityksen ongelmat ovat melko selkeät, mutta vanhemmat eivät niitä itse huomaa. Nyt onneksi lapsi on päiväkodissa ja siellä on alettu pikku hiljaa vihjailla asiasta.

Mitä tarkoittaa kehitysarvioita tylkseen tekevä? Ja miten se kaveri on tutkinut lapsen?

Kyllä, haluaisin että kertoisi, parempi että ongelmiin tartutaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.

Ap

Ei missään tapauksessa kannata. Jos ongelmat ovat oikeasti olemassa, kyllä ne tulee muutakin kautta ilmi. Tukea ja apua voi sitten antaa, kun vanhemmat sinulle asiasta kertovat.

Riippu, kuinka diplomaattisesti osaat tuoda asian esille. Jotkut ihmiset menevät helposti puolustuskannalle, jos kokevat, että jotain heille tärkeää ja henkilökohtaista (tsää: lapsi, oma vanhemmuus, onnistuminen kasvattajana) joutuu arvostelun kohteeksi. Ehkä kannattaa vain kompata sitä viestiä mitä hoitopaikasta on tullut, ja olla vanhemmille keskusteluapuna sekä tukena selvittämässä mahdollisista jatkotoimenpiteistä, mutta ei olla mikään bessewisser. Tärkeintähän on saada lapselle oikeanlaista tukea ja apua.

En pelkästään haluaisi vaan suorastaan olettaisin että tietenkin hän sen tekee. Kummilapsesi vanhempien suhtautumisesta taas minun on vaikea sanoa mitään. Varmaan sun pitää punnita sitä, että riskeeraatko välienne katkeamisen vai lapsen normaalin kehittymisen. Siinä kohtaa taas sun pitää miettiä sitä, kuinka varma olet arviostasi.

Tottakai kerrot. Jos lapsella todella on jotain, sitä parempi mitä aikaisemmin asiaan puututaan. Ja minulle ainakin tulisi kummitädin ammattitaidosta aika surkea kuvan, jos ei kummilapsen poikkeavuutta muka olisi huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.

Ap

Vaikea tilanne. Oman lapsen kohdalla tuollainen uutinen on aina tosi kova paikka. Jotenkin näkisin, että on parempi kuulla joltain ulkopuoliselta, juurikin sieltä päiväkodista esimerkiksi. Toisaalta, ei sielläkään välttämättä kaikkea huomata. Ryhmäkoot kasvavat kasvamistaan, jatkuvasti mennään alimiehityksellä jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.

Ap

Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?

Tää on todella vaikea asia. Mielipiteet jakaantuvat aina tasan puolesta ja vastaan. En todella tiedä mitä tehdä. Olen tietenkin koko perheen tukena ja mielestäni on paljon parempi, että joku muu taho hoitaa tämän, mutta mitä ihmettä vastaan sinä päivänä, kun minulta sitten kysytään, että näitkö tämän jo aiemmin, miksi et sanonut mitään? Lapsen terveys ja hyvinvointi on ihan ykkösasia, mutta minä en ole perheelle ammatti-ihminen vaan ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on todella vaikea asia. Mielipiteet jakaantuvat aina tasan puolesta ja vastaan. En todella tiedä mitä tehdä. Olen tietenkin koko perheen tukena ja mielestäni on paljon parempi, että joku muu taho hoitaa tämän, mutta mitä ihmettä vastaan sinä päivänä, kun minulta sitten kysytään, että näitkö tämän jo aiemmin, miksi et sanonut mitään? Lapsen terveys ja hyvinvointi on ihan ykkösasia, mutta minä en ole perheelle ammatti-ihminen vaan ystävä.

Tämä siis ap

Minä en uskaltanut  miehen siskolle sanoa, tämä ollessa vajaa parivuotias että lapsi ei vaikuta normaalilta. Suvun toiselle miniälle sanoin ja hän sanoi miettineensä samaa, ettei lapsi ole normaali, mutta yhdessä tulimme siihen tulokseen, että neuvolassa asiasta kyllä pian aletaan sanoa. Lapsi oli sellainen, joka ei ollenkaan kuunnellut sanaa ei tai yleensä yhtään mitään, veti kaiken pöydältä alas ja juoksi koko ajan edestakaisin, ihan silmittömästi, paljon muutakin. No tämä lapsi on vaikeasti autistinen ja siinä kolmevuotiaana alettiin vasta tutkia. Eipä se minun sanomiseni  olisi asiaa miksikään muuttanut ja kälyn kanssa on puhuttu, että parempi, että sai tietää asian neuvolasta eikä sukulaisilta. Ehkä parempi säilyttää ystävyyssuhteet ja jättää arviointi asiantuntijoille. Kyllä ne vanhemmatkin sen huomaavat ryhmässä sitten. Osa ei suostu asiaa silti kuulemaan, vaikka mikä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.

Ap

Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?

En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.

Sinuna en menisi puuttumaan asiaan, jos ystäväsi ei sinulta asiasta suoraan kysy. Ei ole sinun asia kertoa tuollaista, vaikka työksesi sitä teetkin. Anna päiväkodin hoitaa.

Lapsen tulevaisuuden kannalta ajoissa aloitettu kuntoutus on ratkaisevan tärkeää. Sen vuoksi sanoisin asiasta. Miettisin kuitenkin tarkasti, miten asian esittäisin. Kannattaa ehkä enemmin sanoa, että minusta kannattaisi viedä X tutkimuksiin siksi että... kuin sanoa suoraan, että lapsi ei kehity normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi jättää päiväkodin huoleksi.

Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.

Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.

Ap

Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?

En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.

Eli oletko lastenlääkäri? Neurologi? Mitä ovat neuropiirteet? Millaisia vaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskaltanut  miehen siskolle sanoa, tämä ollessa vajaa parivuotias että lapsi ei vaikuta normaalilta. Suvun toiselle miniälle sanoin ja hän sanoi miettineensä samaa, ettei lapsi ole normaali, mutta yhdessä tulimme siihen tulokseen, että neuvolassa asiasta kyllä pian aletaan sanoa. Lapsi oli sellainen, joka ei ollenkaan kuunnellut sanaa ei tai yleensä yhtään mitään, veti kaiken pöydältä alas ja juoksi koko ajan edestakaisin, ihan silmittömästi, paljon muutakin. No tämä lapsi on vaikeasti autistinen ja siinä kolmevuotiaana alettiin vasta tutkia. Eipä se minun sanomiseni  olisi asiaa miksikään muuttanut ja kälyn kanssa on puhuttu, että parempi, että sai tietää asian neuvolasta eikä sukulaisilta. Ehkä parempi säilyttää ystävyyssuhteet ja jättää arviointi asiantuntijoille. Kyllä ne vanhemmatkin sen huomaavat ryhmässä sitten. Osa ei suostu asiaa silti kuulemaan, vaikka mikä olisi. 

Siis tämän lapsen ollessa parivuotias, jäi oleellinen sana pois. Tuossa iässä kuitenkin kuuluu jo yksinkertaisia asioita ymmärtää, joten vähintään on kuulossa vikaa, jos ei muuta häikkää ole. 

No minusta pääsääntö on että töissä ollaan asiantuntijoita, kotona ja kaverien kesken sitten ei. Kyllä ne häiriöt tulee ennenpitkää ilmi neuvolassa/ päivähoidossa, JOS on tullakseen. Alle 3-vuotiaillehan mitään kovin pitäviä diagnooseja ei yleensä vielä edes tehdä.

Eri asia jos se lapsi on hengenvaarassa, sitten voi puuttua. Olisi hyvä jos kertoisit vähän tarkemmin mitä olet havainnut ja mikä on koulutuksesi eli millä ammattitaidolla arvioit. Ei kukaan muuten oikein mitään voi juuri sinun keissiin liittyen sanoa (enkä väitä että itse olen tässä se joka osaa sanoa vaikka kertoisit). Minäkin teen työkseni lasten kehitysarvioita, vaikka olen vain lastenhoitaja. Joten se ei nyt vielä kerro asiasta mitään.